Hyppää sisältöön
Valtioneuvosto ja ministeriöt Media

Toimeentulotukilaki muuttuu, tuen saamisperusteet ennallaan

Sosiaali- ja terveysministeriö
13.10.2005 12.00
Tiedote -

Toimeentulotuen rahoitusrakennetta on tarkoitus muuttaa määrittelemällä toimeentulotuen rakenne uudelleen. Toimeentulotuesta annetun lain muutosehdotukset sisältyvät työministeriön esittelemään hallituksen esitykseen laiksi julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi. Lakipaketin tavoitteena on muun muassa yhtenäistää työmarkkinatuen ja toimeentulotuen rahoitusta ja luoda nykyistä tehokkaampi, kannustavampi ja tasapainoisempi toimeentuloetuuksien ja aktiiviohjelmien kokonaisuus.

Uudistus ei muuta toimeentulotuen saamisen perusteita, joten se ei vaikuta toimeentulotukiasiakkaiden saaman toimeentulotuen määrään. Uudistus yhtenäistää toimeentulotuen myöntämistä ja parantaa toimeentulotuen asiakkaiden yhdenvertaista kohtelua.

Toimeentulotuen rakenne määriteltäisiin uudelleen jakamalla tuki perustoimeentulotukeen ja tarveharkintaiseen toimeentulotukeen. Kunta ja valtio osallistuisivat perustoimeentulotuen rahoitukseen yhtä suurin osuuksin. Kunta maksaisi edelleen tarveharkintaisen toimeentulotuen sekä ehkäisevän toimeentulotuen. Valtio osallistuisi näihin kustannuksiin nykyiseen tapaan sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusjärjestelmän kautta. Valtio rahoittaisi perustoimeentulotuesta aiheutuneita kustannuksia valtionosuutena, joka kattaisi puolet perustoimeentulotuen toteutuneista kustannuksista. Sekä perusmenoista että erityismenoista säädettäisiin kokonaisuudessaan laissa. Uudistuksen myötä toimeentulotuesta annettu asetus kumoutuisi.

Muutokset tulevat voimaan vuoden 2006 alusta, mikäli eduskunta hyväksyy hallituksen esityksen. Hallitus päätti asiaa koskevan lakiesityksen sisällöstä torstaina 13. lokakuuta. Presidentin on tarkoitus antaa esitys eduskunnalle perjantaina. Esitys liittyy valtion vuoden 2006 talousarvioon.

Perustoimeentulotuki

Perustoimeentulotuki kattaisi noin 90 prosenttia toimeentulotuen bruttokustannuksista ja se koostuisi toimeentulotuen perusosasta, asumistukilain 6 §:ssä tarkoitetuista asumismenoista, kotivakuutuksesta, taloussähköstä sekä vähäistä suuremmista terveydenhuoltomenoista. Näitä menoja kutsuttaisiin yhteisellä nimellä perusmenot.

Toimeentulotuen perusosa olisi sisällöltään samanlainen kuin nykyisinkin. Hallitus on tosin antanut eduskunnalle 7.10.2006 erillisen esityksen toimeentulotuesta annetun lain muuttamisesta siten, että toimeentulotuen perusosaan nykyisin sisältyvä asumismenojen seitsemän prosentin niin sanottu omavastuu poistuisi. Tämän lainmuutoksen on tarkoitus tulla voimaan 1.9.2006. Myös asumistukilain 6 §:n mukaiset asumismenot ja vähäistä suuremmat terveydenhuoltomenot otettaisiin huomioon nykyiseen tapaan. Tällä hetkellä ne kuuluvat toimeentulotuen lisäosalla katettaviin menoihin.

Taloussähkö ja kotivakuutus ovat sellaisia asumisesta aiheutuvia menoja, joita on lähes kaikilla toimeentulotuen asiakkailla. Ne kuuluisivat ehdotuksen mukaan toimeentulotuen perusmenoihin.

Toimeentulotukea myönnettäessä asiakkaalle tehtävä laskelma ja päätös jakautuisivat kahteen osaan. Asiakkaan tulot ja varat otettaisiin huomioon ensin perustoimeentulotukea myönnettäessä. Jos asiakkaan tulot ovat sen suuruiset, että hän ei ole oikeutettu perustoimeentulotukeen, siirtyisi laskelman osoittama tuloylijäämä mahdolliseen tarveharkintaisesta toimeentulotuesta tehtävään laskelmaan.

Perustoimeentulotuen valtionosuus

Perustoimeentulotuki esitetään erotettavaksi sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusjärjestelmästä. Valtio maksaisi perustoimeentulotuen kustannuksia kunnille menoperusteisena valtionosuutena. Tarkoitus on, että kunnat eivät ainakaan merkittävässä määrin joutuisi käyttämään omia varojaan siihen osaan toimeentulotuen kustannuksista, joka katettaisiin valtionosuudella. Tämän vuoksi valtionosuus maksettaisiin kunnille kuukausittain ennakkoon tasasuuruisina erinä.

Perustoimeentulotuen valtionosuutta koskevissa asioissa valtionapuviranomaisena toimisi lääninhallitus yleisen ohjauksen ja valvonnan kuuluessa sosiaali- ja terveysministeriölle. Lääninhallitus tekisi päätöksen kunkin toimialueensa kunnan ennakoiden suuruudesta vuosittain viimeistään tammikuun 10. päivänä. Valtionosuuden saaminen ei edellyttäisi kunnan hake-musta.

Ennakoiden suuruus määräytyisi kaksi vuotta ennen varainhoitovuotta alkaneena vuonna toteutuneiden toimeentulotukimenojen perusteella. Kunkin ennakon suuruus olisi 50 prosenttia valtionosuuden perusteena olevien menojen kahdestoistaosasta. Ennakon suuruus määräytyisi kuitenkin vuosina 2006 ja 2007 laskennallisesti kuntien vuoden 2004 ja vastaavasti vuoden 2005 toimeentulotukimenojen perusteella. Lääninhallitus maksaisi ennakot kunnille kuukausittain viimeistään kunkin kuukauden 11. päivänä.

Myönnetyn toimeentulotuen määrät vaihtelevat kunnissa jonkin verran vuodesta toiseen. Kun valtionosuuden laskentaperusteena käytetään kahden vuoden takaisia tietoja, on mahdollista, että joidenkin kuntien osalta vahvistetut ennakot muodostuvat liian suuriksi tai liian pieniksi varainhoitovuoden toimeentulotukimenoihin nähden. Tämän vuoksi lakiesityksessä ehdotetaan, että kunnat ilmoittaisivat vuosittain elokuun loppuun mennessä lääninhallitukselle kyseisen vuoden kesäkuun loppuun mennessä aiheutuneet perustoimeentulotuen kustannukset sekä arvion heinä - joulukuun perustoimeentulotuen kustannuksista. Jos kunnan ilmoittamien perustoimeentulotukimenojen määrä poikkeaisivähintään 10 prosenttia siitä määrästä, mikä on ollut perusteena ennakon suuruutta vahvistettaessa, ennakoita tarkistettaisiin. Ennakko maksettaisiin tarkistettuna lokakuusta lähtien siten, että ennakoiden yhteenlaskettu summa vastaisi puolta koko varainhoitovuoden arvioiduista perustoimeentulotuen kustannuksista.

Valtionosuuden lopullista vahvistamista varten kunnat antaisivat lääninhallitukselle vuosittain huhtikuun loppuun mennessä valtionosuusselvityksen edellisen vuoden perustoimeentulotuen kustannuksista. Perustoimeentulotuen kustannukset ilmoitettaisiin sen suuruisina, kun ne ovat vähennettynä toimeentulotuen takaisinperinnästä kertyneillä, perustoimeentulotukeen kohdistuvilla erillä.

Lääninhallitus päättäisi lopullisen valtionosuuden vahvistamisesta ja mahdollisen loppuerän maksamisesta viimeistään kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun kunnan valtionosuusselvitys on saapunut lääninhallitukselle. Kunnalle suoritettava valtionosuuden loppuerä maksettaisiin viimeistään kuukauden kuluttua lopullisen valtionosuuden vahvistamisen jälkeen.

Kunnan liikaa saama valtionosuus perittäisiin pääsääntöisesti siten, että se vähennettäisiin kunnalle myöhemmin maksettavasta ennakosta. Kuitenkin, jos liikaa saadun valtionosuuden määrä olisi huomattava, lääninhallitus voisi tehdä päätöksen, jolla se velvoittaa kunnan palauttamaan liikaa saadun määrän.

Muutoksenhaku valtionosuusasioissa

Toimeentulotukilain muutoksenhakua koskevaan 24 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka mukaan valtionosuutta koskevaan päätökseen saisi hakea muutosta tekemällä oikaisuvaatimus lääninhallitukseen. Lääninhallituksen oikaisuvaatimuksen johdosta tekemään päätökseen saisi hakea edelleen muutosta valittamalla korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Valtionosuuspäätökseen sisältyvä virhe lienee kuitenkin yleensä sen luonteinen, ettei sen osalta varsinainen muutoksenhaku ole tarpeen, vaan voidaan soveltaa hallintolain säännöksiä päätöksessä olevan virheen korjaamisesta.

Perusosanindeksitarkistus

Toimeentulotuen indeksikorotuksesta on säädetty nykyisin toimeentulotukiasetuksessa. Perustuslain mukaan yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla, ja lailla on turvattava myös jokaisen oikeus perustoimeentulon turvaan. Etuuden määrän muutosten perusteena oleva indeksisäännös ehdotetaan tämän vuoksi nostettavaksi lain tasolle.

Tarveharkintainen toimeentulotuki

Tarveharkintainen toimeentulotuki ja ehkäisevä toimeentulotuki säilyisivät harkinnan mukaan tapauskohtaisesti myönnettävänä tukena. Kunta rahoittaisi niiden osuuden edelleen kokonaan valtion osallistuessa kustannuksiin voimassa olevan sosiaali- ja terveydenhuollon valtion-osuusjärjestelmän mukaisesti.

Tarveharkintainen toimeentulotuki kattaisi erityismenoiksi kutsuttavat menot. Erityismenoja olisivat lasten päivähoitomenot, muut kuin perustoimeentulotukeen sisältyvät asumismenot sekä henkilön tai perheen erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvat, toimeentulon turvaamiseksi tai itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi tarpeellisiksi harkitut menot. Mainittuja me-noja katetaan nykyisin toimeentulotukiasetuksessa tarkemmin määritellyllä toimeentulotuen lisäosalla.

Samalla tavoin kuin nykyisessä toimeentulotukiasetuksessakin todetaan, henkilön tai perheen erityisenä tarpeena tai olosuhteena voitaisiin pitää esimerkiksi pitkäaikaista toimeentulotuen saamista, pitkäaikaista tai vaikeaa sairautta sekä lasten harrastustoimintaan liittyviä erityisiä tarpeita.

Koska päivähoitomaksun huomioon ottaminen joudutaan toimeentulotukea myönnettäessä harkitsemaan tapauksittain, on esityksessä katsottu, että se tulee sisällyttää toimeentulotuen erityismenoihin.

Erityismenoihin kuuluvina asumismenoina voidaan ottaa huomioon esimerkiksi takuuvuokra, vuokraennakko ja muut muutosta aiheutuvat kustannukset. Erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvia erikseen huomioon otettavia menoja ovat muun muassa välttämättömät kodin irtaimiston hankkimisesta aiheutuvat menot, lastentarvikkeista, kuten lastenvaunuista ja -rattaista aiheutuvat menot, sekä velat ja osamaksut silloin, kun ne kohdistuvat menoihin, joihin voidaan myöntää toimeentulotukea.

Vaikka lasten harrastusmenot sisältyvät pääsääntöisesti lasten perusosalla katettaviin menoihin, on otettava huomioon se, että tarvittavien harrastusvälineiden hankkiminen tai muiden kustannusten maksaminen ei aina ole perusosan puitteissa mahdollista. Erityismenona voitaisiin ottaa poikkeuksellisesti huomioon myös toimeentulotuen perusosalla katettavia asumis-menoja samalla tavoin, kuin ne on nykyisin mahdollista ottaa huomioon toimeentulotuen lisä-osassa.

Esitys ei aiheuta muutoksia ehkäisevän toimeentulotuen käyttöön eikä sosiaalisen luototuksen ja toimeentulotuen suhteeseen.

Lakimuutoksen taloudelliset vaikutukset

Perustoimeentulotuen valtionosuuden maksamiseksi on valtion talousarvioon varattu 220,5 miljoonaa euroa vuonna 2006. Vastaavasti momentin 33.32.30 valtionosuuksia on vähennetty 144,2 miljoonalla eurolla poistamalla sosiaalihuollon laskennallisista kustannuksista perustoimeentulotuen arvioituina menoina 441 miljoonaa euroa.

Eduskunnalle 7.10.2006 annettu hallituksen esitys asumismenojen omavastuun poistamisesta aiheuttaisi hyväksytyksi tullessaan kunnille arviolta 40 miljoonan euron vuotuiset lisäkustannukset. Nämä kustannukset on tarkoitus korvata kunnille täysimääräisesti. Tästä johtuen kuntien valtionosuuksiin on lisätty 14,4 miljoonaa euroa vuonna 2006. Puolet rahoituksesta toteutetaan korottamalla valtionosuusprosenttia 0,06 prosenttiyksiköllä momentilla 33.32.30. Toinen puoli on otettu huomioon lisäämällä 7,2 miljoonaa euroa momentille 33.32.38. Perustoimeentulotuen kustannuksiin momentille 33.32.38 varattu määräraha on molemmat toimeentulotuesta annettuun lakiin esitettävät muutokset huomioon ottaen yhteensä 227,7 miljoonaa euroa.

Valtion ja kuntien välisestä uudenlaisesta kustannustenjaosta johtuen toimeentulotukimenot jouduttaisiin kunnan kirjanpidossa eriyttämään kahteen osaan, eli perustoimeentulotuesta ja toisaalta tarveharkintaisesta toimeentulotuesta ja ehkäisevästä toimeentulotuesta aiheutuviin kustannuksiin. Tämän vuoksi kunnat joutuisivat tekemään jonkin verran muutoksia tietojärjestelmiinsä. Kuntien atk-järjestelmät poikkeavat toisistaan. Muutos ei kuitenkaan aiheuttane keskimäärin kovin suuria kustannuksia eikä laajoja tietojärjestelmämuutoksia.

Maksatusjärjestelmän muutos aiheuttaa jonkin verran lisäystä kuntien sosiaalihuollon asiakas-työn määrään. Tuen jakaminen perusmenoihin myönnettävään ja erityismenoihin myönnettävään tukeen edellyttää päätöksen jakamista kahteen osaan. Nykyisin toimeentulotukea myönnettäessä asiakkaalle tehdään pääsääntöisesti vain yksi toimeentulotukilaskelma ja -päätös toimeentulotuen maksukautta kohti. Koska useissa kunnissa toimeentulotuen myöntämisessä on jo nykyisellään viiveitä, uudistus saattaa merkitä henkilöstön lisäämistä, mikä merkitsee lisäkustannuksia kunnille. Näiden kustannusten määrää on vaikeaa arvioida.

Lisätietoja antavat: hallitussihteeri Anne Kumpula, puh. (09) 160 74132 ja neuvotteleva virkamies Aune Turpeinen, puh. (09) 160 74489.

Sivun alkuun