Tasa-arvoa alkoholityöhön -selvitys ilmestynyt
Raportissa ”Tasa-arvoa alkoholityöhön” tarkastellaan sitä, miten sukupuolinäkökulma on otettu huomioon Alkoholiohjelmassa ja muussa haittojen vähentämiseksi tehtävässä informaatio-ohjauksessa. Samalla pohditaan, miten Alkoholiohjelman yhteistyöverkosto voisi toiminnassaan edistää sukupuolten tasa-arvoa. Tutkija, valtiot. yo Reetta Siukolan raportti on ensimmäinen sosiaali- ja terveysministeriön hanketyöhön liittyvä selvitys, jolla edistetään sukupuolinäkökulman juurruttamista osaksi viranomaisten ja muiden avaintoimijoiden työtä. Vastaavanlaisia selvityksiä on aiemmin tehty hallituksen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaa toteuttavista hankkeista.
Vaikka naisten ja miesten juomatavat ovat lähentyneet viime vuosikymmeninä, erot ovat edelleen huomattavia. Kun 60-luvun lopulla lähes puolet naisista oli raittiita, nyt enää kymmenisen prosenttia jättää alkoholijuomat välin. Naiset käyttävät alkoholia entistä useammin ja enemmän. Lisääntyvä kulutus tuo tullessaan myös haittoja. Sosiaali- ja terveyspalveluista apua hakevista päihdeasiakkaista naisia oli 70-luvun alkupuolella joka kymmenes, nyt joka neljäs.
Miehet juovat kuitenkin edelleen valtaosan kaikesta alkoholista ja myös kokevat suurimman osan haitoista. Miehille kertyy humalapäiviä keskimäärin kymmenen vuodessa, naisille vain kolme. Vaikka naistenkin alkoholikuolemat ovat lisääntyneet, alkoholisyiden takia kuolee edelleen eniten keski-ikäisiä miehiä.
Ehkäisevä työ ja päihdepalvelujärjestelmä eivät ole pysyneet muutoksen tahdissa. Päihdehoidon mallit ovat alkuaan miehille kehitettyjä ja hoitokäytännöt toimivat yhä pääosin miesten ehdoilla. Keskusteluryhmissä naiset eivät saa tilaa omille erityisongelmilleen, jos ryhmään osallistuu myös miehiä. Avun hakemisen kynnyskin voi olla naisille korkeampi kuin miehille.
Samalla kun naisten erityistarpeet ovat päihdepalveluissa jääneet liian vähälle huomiolle, miehet ovat jääneet kauas ehkäisevän työn keskiöstä. Miehet tai pojat ovat vain harvoin haittojen ehkäisyhankkeiden ensisijaisena kohderyhmänä.
Tavoitteena on, että viranomaiset ja muut toimijat oppisivat tunnistamaan oman toimintansa merkityksen naisten ja miesten kannalta ja osaltaan poistamaan tasa-arvon esteitä. Tämä edellyttää mm. että tilasto- ja tutkimustiedot eritellään riittävällä herkkyydellä sukupuolen mukaan. Juomatapatutkimuksissa käytetään usein miehillä ja naisilla samaa kerta-annosmäärää arvioitaessa humalakulutuksen useutta. Fysiologisten erojen vuoksi sama annosmäärä johtaa kuitenkin naisilla ja miehillä erilaisiin vaikutuksiin. Kun ihmisiä neuvotaan vähentämään riskikulutustaan, peukalosääntönä on, että kertajuomisen tulisi jäädä naisilla korkeintaan viiteen, miehillä korkeintaan seitsemään annokseen. Jos tutkimuksessa käytetään sekä miehillä että naisilla humalakulutuksen mittarina kuutta annosta, tuloksena on arvio, joka mittaa naisten humalajuomista liian väljällä ja miesten humalajuomista liian tiukalla seulalla.
Selvitys nostaa esiin useita tapoja edistää sukupuolten tasa-arvoa käytännön alkoholipolitiikassa. Esimerkiksi hankerahoitusta jaettaessa on mahdollista kiinnittää huomiota mahdollisiin sukupuolivaikutuksiin ja suosia tasa-arvoa edistäviä toimintalinjoja.
Lisätietoja antavat: tutkija Reetta Siukola, puh. 040 702 2209 ja Alkoholiohjelman ohjelmakoordinaattori Marjatta Montonen, puh. (09) 160 74013.
Tasa-arvoa alkoholityöhön, sosiaali- ja terveysministeriön Selvityksiä 2005:24, julkaisua myy Yliopistopaino, www.yliopistopaino.fi/kirjamyynti. Selvitys on myös verkossa www.stm.fi.