STM:n työryhmä: Erityisryhmien asumisturvallisuuteen enemmän huomiota
Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman työryhmän selvityksen mukaan erityisryhmien asumisratkaisuissa ja -palveluissa ei oteta asumisturvallisuutta riittävästi huomioon. Laitoshoidon vähentyessä kotipalvelujen piirissä on aiempaa huonokuntoisempia asukkaita, mikä lisää asumisen tapaturma- ja onnettomuusriskejä. Riskiä lisää myös se, että erityisryhmiin kuuluville henkilöille osoitetaan asuntoja turvallisuustasoltaan riittämättömistä rakennuksista. Sosiaali- ja terveystoimen, asuntotoimen ja pelastustoimen sekä asumispalvelujen tuottajien tulisi yhdessä osallistua asumisturvallisuuden parantamiseen. Työryhmä ehdottaa valtakunnallisten linjausten, lainsäädännön, paikallisen turvallisuustyön, ohjeistuksen ja valvonnan sekä asumisratkaisujen kehittämistä.
Erityisryhmiin kuuluvat toimintakyvyltään heikentyneet henkilöt, kuten ikääntyneet, vammaiset, mielenterveyskuntoutujat ja päihdeongelmaiset. Suurin osa erityisryhmiin kuuluvista henkilöistä asuu tavallisissa asunnoissa. Palvelut pyritään järjestämään kotiin, jotta asukas voi asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Asumista tukevien yksilöllisten, sopivien palvelujen puute, samoin kuin henkilökunnan puute ja vaihtuvuus asumispalveluyksiköissä heikentävät asumisturvallisuutta. Asumisturvallisuuden puutteet vaarantavat myös kotikäyntityötä tekevien henkilöiden työterveyttä ja työturvallisuutta.
Suurimmat riskit kaatumisissa ja paloturvallisuudessa
Kaatuminen on yleisin ikääntyneiden tapaturmista. Suurin osa kaatumistapaturmista sattuu kotiympäristössä. Asumisympäristön turvallisuus ja esteettömyys ovat tärkeä osa kaatumisten ehkäisyä. Vakavien kaatumisvammojen kuten lonkkamurtumien seurauksena kolmasosa ikääntyneistä joutuu pysyvään laitoshoitoon. Myös hoitolaitoksissa yleisin tapaturma oli kaatuminen tai putoaminen. Työryhmä ehdottaa, että asumisturvallisuus huomioitaisiin vanhusten palveluntarpeen arvioinnissa ja palvelusuunnitelmassa. Neuvonnan lisääminen kaatumisriskeistä ja kaatumisen ennaltaehkäisyn vahvistaminen on myös tärkeää. Asumis- ja laitoshoitoyksiköissä olisi aloitettava järjestelmällinen tapaturma- ja onnettomuusseuranta. Työryhmä toivoisi korjausneuvonnan ja informaation lisäämistä kuluttajille palvelu- ja senioritaloista ja asuntojen korjausten tekemisestä ja avustusten hakemisesta.
Päihteiden käyttö lisää erilaisten tapaturmien riskiä. On arvioitu, että yhden promillen humalassa tapaturmariski kasvaa kymmenkertaiseksi. Palokuolematilastojen perusteella päihteiden käyttö on taustatekijänä yli puolessa palokuolemista. Asumisen paloturvallisuuden kannalta on ongelmallista, että kunnat ovat osoittaneet päihdeongelmaisille asuntoja huonokuntoisista ja paloturvallisuudeltaan riskialttiista rakennuksista. Työryhmä ehdottaa, että erityisryhmien asumisturvallisuutta koskevaa yhteistyötä lisättäisiin kunnissa ja suunnitelmissa otettaisiin huomioon asumisturvallisuus. Asuntojen teknistä suojaustasoa tulisi nostaa ja syttymisriskiä vähentää lisäämällä turvallisuustekniikalla varustettujen kodinkoneiden ja -laitteiden käyttöä.
Erityisryhmät huomioitava jo asuntojen suunnittelussa
Kehitysvammaisen asumisen turvallisuudessa on tärkeää huomioida tilojen toimivuus, asukkaan valmiudet ja rajoitukset, henkilöiden avustettavuus, mutta myös kodinomaisuus sekä yksilöllisyys. Monet muut vammat ja sairaudet asettavat erityisiä vaatimuksia asumisen turvallisuudelle.
Mielenterveyskuntoutujilla sosiaalisen verkoston kaventuminen, arjen asioiden hoitamattomuus, fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn aleneminen sekä voinnin nopeat muutokset vaikuttavat siihen, että tarvitaan tukea turvalliseen asumiseen. Lisäksi kuntoutujilla voi olla päihderiippuvuutta sekä somaattisia sairauksia, jotka on huomioitava asumisessa ja tukipalveluissa. Kaikkien erityisryhmien asumisyksiköiden suunnittelua, rakentamista ja korjausta, sekä niiden laitteiden ja turvatekniikan ohjeistuksen parantamista asumisturvallisuuden näkökulmasta tulisi kehittää.
Työryhmä korostaa, että asumisturvallisuuden parantamiseen voivat osallistua useat ammattiryhmät ja vapaaehtoistoimijat ja ehdottaa asumisturvallisuuteen liittyvän koulutuksen lisäämistä kuntien viranomaisille, asumispalvelujen tuottajille, suunnittelijoille, rakennusalalle ja muille asumiseen liittyville toimijoille. Ennalta ehkäisevän toimintatavan ja yhteistyön vahvistaminen ovat keskeisiä edellytyksiä tulokselliselle työlle. Tämä edellyttää viranomaisten ja muiden toimijoiden käytäntöjen muuttamista siten, että turvallisuus tulee huomioiduksi toiminnassa sekä päätöksiä tehtäessä.
Erityisryhmien asumisturvallisuuden parantaminen -selvitys on luettavissa ministeriön verkkosivuilta www.stm.fiLinkki toiselle sivustolle > Julkaisut (selvityksiä 2007:25).
Lisätietoja:
Ylitarkastaja Merja Söderholm, sosiaali- ja terveysministeriö, puh (09) 160 74028, 050-597 0451, etunimi.sukunimi@stm.fi
Ylitarkastaja Vesa-Pekka Tervo, sisäasiainministeriö, puh (09) 160 44085, 040-719 7150, etunimi.sukunimi@intermin.fi
Asuntoneuvos Raija Hynynen, ympäristöministeriö, puh. (09) 020 4907607, 050-521 7498, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi