Sosiaaliseen työllistämiseen tarvitaan uudet pelisäännöt
Sosiaalisen työtoiminnan nykytilanne on monimutkainen ja vaikeaselkoinen. Ongelmina ovat eri ryhmien erilainen asema, toimintojen lyhytkestoisuus ja lukuisten tukimuotojen yhteensovittaminen. Tarvitaan lainsäädännön selkiyttämistä, yhteistyön tehostamista ja eri palvelu- ja tukimuotojen johdonmukaisuutta. Pitkäaikaisena ratkaisuna työn yleisillä työmarkkinoilla tai sosiaalisessa yrityksessä tulee perustua työsuhteeseen. Työtoiminnan ei pidä korvata työsuhteista työtä erityisryhmille suunnatuissa yksiköissä. Sosiaalisella työllistämisellä tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla tuetaan vaikeasti työllistettävien työllisyyttä.
Sosiaalisen työllistämisen työryhmä ehdottaa, että vammaisten ja vajaakuntoisten henkilöiden työtä tukevat sosiaalihuollon toimenpiteet keskitetään sosiaalihuoltolakiin. Lisäksi sosiaalisen yritystoiminnan tukijärjestelmää tulisi kehittää ja työvalmentajatoimintaa laajentaa. Työkeskustoimintaa tulisi kehittää seudulliselta pohjalta, jotta tasainen palvelutarjonta turvataan koko maassa. Samalla turvataan erityisosaaminen ja mahdollisuudet laajempaan verkostoitumiseen keskeisten toimijoiden kanssa. Työ- ja monipalvelukeskusten toimintaa suunnataan kohti avoimia työmarkkinoita.
Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä, jonka tehtävänä oli löytää keinoja vaikeasti työllistävien ihmisten saattamiseksi työelämään ja edistää sosiaalista kuntoutusta, jätti raporttinsa peruspalveluministeri Liisa Hyssälälle keskiviikkona 26. tammikuuta. Työryhmän puheenjohtajana oli kehitysjohtaja Klaus Halla sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Ongelmakohtia löytyy myös kuntien ja valtion työnjaosta
Vastuu työllisyyden hoidosta on valtiolla, mutta lainsäädäntö velvoittaa myös kuntia tukemaan vaikeasti työllistettävien ryhmien työelämään sijoittumista. Työtoimintaa koskevia säännöksiä sisältyy kehitysvammalakiin, sosiaalihuoltolakiin ja kuntouttavasta työtoiminnasta annettuun lakiin. Työtoiminta riippuu siitä, minkä lain nojalla sitä järjestetään. Vammaisten ja vajaakuntoisten henkilöiden työtä tukevia sosiaalihuollon toimenpiteitä koskevat säännökset voitaisiin keskitetään esim. sosiaalihuoltolakiin, jolloin työtoimintaan osallistuvien ihmisen kuntoutus ja työelämään ohjaaminen olisi nykyistä paremmin hallittavissa. - Työtoiminnan ja tuetun työn suhde tulisi määritellä selkeästi.
Työvalmentajatoiminta
Työryhmä suosittaa työvalmentajatoiminnan laajentamista. Tämä voidaan toteuttaa nykyisin voimavaroin. Toiminta soveltuu käytettäväksi sekä työhallinnon että sosiaalihuollon tukimuotona. Työvalmentaja on tukihenkilö, joka selvittää työntekijän ja työnantajan työpaikalla kohtaamia tai työsuhteeseen liittyviä pulmatilanteita.
Työkeskustoimintaa kehitetään seudulliselta pohjalta
Työkeskustoimintaa tulisi kehittää seudulliselta pohjalta, jotta tasainen palvelutarjonta voidaan turvata koko maassa. Kehitys näyttää olevan menossa kohti monipalvelukeskuksia, joiden avulla turvataan erityisosaaminen ja verkostoituminen työelämään. Työ- ja monipalvelukeskusten toiminta on tarkoitus suunnata kohti avoimia työmarkkinoita. Tavoite on, että keskus tulee tarvittaessa asiakkaiden lähelle, jolloin esim. kaukana monipalvelukeskuksesta asuva henkilö saa tukea asuinkunnassaan.
Työryhmä katsoo, että työ- ja monipalvelukeskusten toiminnassa tulisi nykyistä selkeämmin erottaa työ- ja päivätoiminta toisistaan. Käytännössä näitä toimintoja voidaan ja on usein tarkoituksenmukaista järjestää samoissa yksiköissä.
Työvoiman palvelukeskukset
Työvoiman palvelukeskukset ovat vähitellen löytämässä paikkansa ja sosiaalityön asema niissä on vakiintumassa. Terveydenhuollon palvelut ovat kehittyneet myönteisesti, tosin alueellisesti epätasaisesti.
Sosiaalityön roolia työvoiman palvelukeskusten asiakastyössä ja palvelukeskusten sisäistä integroitumista on tarve vahvistaa. Samoin palvelukeskusten sekä sosiaalitoimen ja terveydenhuollon yhteistyötä tulee tiivistää nykyisestään. Päihde- ja mielenterveyspalveluja sekä velkaneuvontaa tulee tehostaa työllistämismahdollisuuksien edistämiseksi.
Eläkkeen lepäämään jättäminen
Työryhmä esittää, että selvitettäisiin mahdollisuudet laajentaa oikeus eläkkeen lepäämään jättämiseen koskemaan myös henkilöitä, joilla on ansaittua työeläkettä. Eläkkeen voi jättää lepäämään henkilö, joka saa täyttä kansaneläkettä. Tällä hetkellä vain noin 60 työkyvyttömyyseläkkeen saajaa on jättänyt eläkkeensä lepäämään, kun he ovat palanneet työhön. Osittain kyse on tiedon puutteesta, sillä asianomaiset pelkäävät menettävänsä eläke-edun.
Taustaa
Ansiotyö on myös vammaisten ja vajaakuntoisten ihmisten toimeentulon ensisijainen keino. Ansiotyö ei kuitenkaan ole aina realistinen vaihtoehto. Tämän vuoksi tarvitaan sosiaalipoliittisia toimenpiteitä. Viime vuosina vajaakuntoisten työhön osallistumista on tuettu monin eri toimenpitein. Uudistusten riittävyys selvinnee lähivuosina. Vaikeimmin työllistyvien tukeminen edellyttää, että tukipalveluja ja eri toimijoiden yhteistyötä tehostetaan nykyisestä.
Heikossa työmarkkina-asemassa ja vaikeasti työllistettäviä ryhmiä ovat fyysisesti vammaiset, kehitysvammaiset, mielenterveyskuntoutujat, päihdeongelmaiset, ihmiset, joiden toimintakyky on alentunut sosiaalisista syistä, nuoret, joiden koulutus on keskeytynyt, pitkäaikaistyöttömät sekä osin maahanmuuttajat.
Vaikeasti vammaisten, vajaakuntoisten ja muiden vaikeasti työllistettävien integroiminen yhteiskuntaan on muodostunut vaikeaselkoiseksi. Säännökset ovat hajallaan eri laeissa: työtoimintaa koskevia säännöksiä sisältyy kehitysvammalakiin, sosiaalihuoltolakiin sekä kuntouttavasta työtoiminnasta annettuun lakiin.
Työtoiminta on riippuvaista siitä, minkä lain nojalla toimintaa järjestetään. Osalle työtoiminnan tavoitteena on mahdollisimman nopea siirtyminen avoimille työmarkkinoille. Kaikkien osalta tavoite työsuhteisesta työstä ei ole realistinen, jolloin osallistuminen työtoimintaan on yksi vaihtoehto. Työtoimintaan osallistumisella on henkilön toimintaedellytyksiä ylläpitävä ja kuntouttava vaikutus. Työtoiminta ei vastaa eikä sen tulekaan vastata suoritukseltaan palkkatyötä, sillä työtoimintaan osallistuvien pääasiallisena toimeentulona on työkyvyttömyyseläke. Työtoiminnan tulisi kuitenkin olla kannustavaa. Nykyisin verovapaan tulon määrä on 9 euroa päivässä. Määrä on kannustavassa mielessä varsin pieni.
Lisätietoja antavat: kehitysjohtaja Klaus Halla, puh. (09) 160 73839, ylitarkastaja Anne Hujala puh. (09) 160 73907 ja ylitarkastaja Aini Kimpimäki puh. (09) 160 74133.