Sosiaalialan kehittämishanke haastaa pääkaupunkiseudun

Sosiaalialan kehittämishankkeen toteutusta pohdittiin torstaina 15. tammikuuta Helsingissä sosiaali- ja terveysministeriön ja Etelä-Suomen lääninhallituksen järjestämässä tilaisuudessa, jossa olivat mukana pääkaupunkiseudun ja Uudenmaan kuntien johto ja luottamushenkilöt sekä sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehiä peruspalveluministeri Liisa Hyssälän johdolla.

Uudenmaan ja pääkaupunkiseudun erityispiirteitä:

- Sosiaalityöllä on pääkaupunkiseudulla keskeinen merkitys. Samaan aikaan sosiaalityössä on ongelmia saada ammattitaitoisia työntekijöitä ja riittävästi rahaa sosiaalityön tekemiseen.
- Lastensuojeluongelmat kärjistyvät kasvavilla kaupunkiseuduilla.
- Vanhusten mahdollisuus saada asianmukaista hoivaa ja palveluja on myös keskeinen kehittämisalue. Ikäihmisten kotona asumisen tukeminen ja kodinomaisten palvelujen rakentaminen on Uudellamaalla suuri haaste.
- Sosiaalihuollon rahoitus on erityisesti Helsingin huolena.
- Päihdeongelmat ovat myös uhka erityisesti kasvavilla kaupunkiseuduilla.
- Maahanmuuttajien erityistarpeet on otettava huomioon myös sosiaalihuollossa, asia on merkittäviä pääkaupunkiseudulla.
- Yhteistyökysymykset sosiaali- ja terveydenhuollon välillä sekä työhallinnon, koulun, asuntotoimen, liikenteen jne. kanssa vaativat lisää huomiota.

Sosiaalialan kehittämishanke  

Lokakuussa 2003 valtioneuvosto teki periaatepäätöksen, jonka pohjalta sosiaalialaa tulevina vuosina kehitetään. Siinä linjattiin neljä laajaa hankekokonaisuutta: palvelujen saamisen ja laadun turvaaminen, palvelurakenteen ja toimintojen kehittäminen, henkilöstön saanti, osaaminen ja työolojen kehittäminen sekä Hyvinvointi 2015 ohjelman käynnistäminen.

Lisäksi tehtiin periaatepäätös rahoituksen turvaamisesta. Näiden päätösten pohjalta on valmisteltu toimeenpanosuunnitelma, joka sisältää 23 eri hanketta. Myöhemmin hankkeita tulee vielä lisää.

Sosiaali- ja terveysala kattaa useimmissa kunnissa noin puolet kunnan menoista. Sosiaalialalla työskentelee noin 100 000 työntekijää.

Osa palveluista on yhteistyötä terveydenhuollon kanssa. Erityisesti vanhustenhuollossa ja psykososiaalisissa palveluissa sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyö on keskeistä.

Yhteistyötarpeet työhallinnon, asuntoviranomaisten ja kouluviranomaisten kanssa ovat lisääntyneet viime vuosina. Myös poliisin kanssa tehtävä yhteistyö on lisääntynyt.

Sosiaalialalla työskentelee hiukan yli 100 000 työntekijää. Jos mukaan otetaan myös yksityisen yrittäjät ja järjestöjen työntekijät sosiaalialalta niin työntekijöitä on noin 150 000.

Sosiaali- ja terveysala yhdessä kattavat yleensä kuntien budjetin menoista noin puolet. Vuoden 2001 sosiaalimenoista (34 miljardia euroa) 11 % meni kuntien järjestämiin sosiaalipalveluihin. Terveyspalveluiden osuus oli 15 %. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan menoista valtion budjetissa 35 % meni kuntien järjestämään sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

Nyt on tarve arvioida sosiaalialan palveluita ja niiden toimivuutta kokonaisuutena. Kunnat vastaavat kehittämistyöstä. Valtio on varannut koko nelivuotiskaudelle lisää rahaa sosiaalihuollon valtionosuuksiin noin sata miljoonaa euroa sekä kehittämishankerahoitusta noin 82 miljoonaa euroa.

Valtioneuvoston periaatepäätös linjaa neljä laajaa hankekokonaisuutta sosiaalialan kehittämisessä. Niiden sisään on nyt suunniteltu 23 eri hanketta. Näihin hankkeisiin kunnat voivat osallistua sekä yksin että yhdessä. Hankkeiden tulee olla kiinteästi sidoksissa perusjärjestelmän kehittämiseen.

Väestön ikääntyminen, sosiaalisten ongelmien mutkistuminen ja julkisten palvelutarpeiden muuttuminen edellyttävät koko palvelujärjestelmän perkaamista ja pitkäjänteistä kehittämistä.

Sosiaalialan kehittämishankkeesta on järjestetty kehittämistilaisuuksia eri puolilla Suomea.

Läänikierros jatkuu seuraavasti:

20.1.2004 Mikkeli/Itä-Suomen lääni

21.1.2004 Turku/Varsinais-Suomi ja Satakunta

23.1.2004 Kainuu/Oulun lääni

5.2.2004 Seinäjoki