Peruspalveluministeri Eva Biaudet Lääkäripäivillä
Tavallisten ihmisen kannalta kansallisen terveydenhuoltohankkeen tärkein osa koskee hoitoon pääsyn turvaamista. Hoitoon pääsyn perusteiden tulee olla hyväksyttäviä, ennalta tiedossa ja kohdistua tarpeen mukaisesti ja yhdenvertaisesti. Nythän meillä on tosiasiallisesti suuria toimintakäytäntöjen eroja, joille ei ole hyväksyttäviä perusteita. Hoitoon pääsyssä olevien erojen vähentämiseksi sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee yhteistyössä Suomen Kuntaliiton kanssa valtakunnalliset kiireettömän hoidon ja jononhallinnan toteuttamisohjeet tämän vuoden loppuun mennessä.
Hoitotakuu vuonna 2005
Yhdenvertainen hoitoon pääsy koskee pääsyä terveyskeskukseen, mielenterveyspalveluihin, erikoissairaanhoidon tutkimuksiin ja toimenpiteisiin. Mikäli hoitoa ei määräajassa voida antaa, asuinkunnan on hankittava hoitopalvelut muilta palveluntuottajilta asiakasmaksun muuttumatta. Oikeus hoitoon kohtuuajassa on tarkoitus sisällyttää lakiin vuoteen 2005 mennessä.
Hoitoon pääsyn selkiyttäminen ei tarkoita sitä, että tulevaisuudessa hoitopäätöksiä tekisivät tuomioistuimet. Hoidosta päättää lääkäri sen perusteella, mikä potilaan hoidon tarve on. Näin on nyt ja näin on tulevaisuudessa.Viime vuosien säästöpaineissa ja huonosti harkituissa kuntien ja kuntayhtymien sopimuskäytäntöjen sovellutuksissa on syntynyt tilanteita, joissa lääkärin tarpeelliseksi toteamaan hoitoon pääsy on vaarantunut kunnan taloudellisen tilanteen varjolla. Näin ei saa tapahtua.
Hoitotakuu täsmentää kuntien velvollisuutta järjestää terveydenhuoltopalveluja ja parantaa samalla potilaiden yhdenvertaisuutta. Yhdenvertaisuus koske myös palvelujen saamista omalla äidinkielellä. Terveydenhuolto tarvitsee osaavaa henkilökuntaa Terveydenhuoltomme tulevaisuuden ydinkysymys on, miten turvaamme riittävän henkilökunnan terveyskeskuksiimme ja sairaaloihimme. Hoitoon pääsy kohtuuajassa toteutuu vain, jos koko maassa työskentelee riittävästi lääkäreitä ja sairaanhoitajia. Suomessa on nyt lääkäreitä enemmän kuin koskaan. Silti virkojen täyttövajaus kasvaa verraten nopeasti. Nyt on julkisella työnantajalla viimeinen hetki herätä siihen tosiasiaan, että terveyskeskustyön vetovoimaa on parannettava. Työolot, työ- ja perhe-elämän yhteen sovittaminen, työyhteisöjen toimivuus ja johtaminen kaipaavat kohennusta. Sairaaloiden henkilöstöpolitiikassa on myös jotain pahasti vialla. Kysynkin, miten voidaan pysyviä tehtäviä hoitaa pääosin pätkätyönä? Terveydenhuollossa pätevät samat periaatteet kuin muussakin työelämässä: hyvä henkilöstöpolitiikka tarkoittaa myös sitä, että vakituisluonteiset tehtävät hoidetaan vakituisella työvoimalla.
Terveydenhuolto tarvitsee lisää rahaa
Suomessa vallitsee vihdoin poliittinen yhteisymmärrys siitä, että terveydenhuoltoon tarvitaan välttämättä lisää rahaa eikä pelkkiä tehostamistoimia. Suomen terveydenhuoltomenot ovat tuoreimpien OECD-tilastojen mukaan EU-maiden pienimmät Espanjan, Kreikan ja Portugalin jälkeen. Bruttokansantuoteosuutena terveydenhuoltomme kokonaiskustannukset ovat 6.6.%, kun EU-maiden keskiarvo on noin 8.0%.
Suomen terveydenhuollon rahoitusasema on heikentynyt eurooppalaisessa mittapuussa tuntuvasti viimeisten kymmenen vuoden aikana. Terveydenhuollon rahoituksen lisääminen ei ole itsetarkoitus, mutta ei voine olla tarkoitus ajaa terveydenhuoltoa rahoituskriisiin. Kansallisen terveyshankkeen myötä saamme toivottavasti terveydenhuoltojärjestelmämme rakenteet ja rahoituksen kuntoon.
Tavoitteena ihmisten hyvinvoinnin parantaminen
Terveyspolitiikkamme tavoitteena on parantaa väestön hyvinvointia ja ihmisten toimintakykyä. Moni terveyskeskuslääkäri huokailee, miten hän saisi potilaansa vähentämään päihteiden käyttöä ja tupakointia. Ja sama viesti tulee sosiaalialan ammattilaisilta: perheväkivalta, syrjäytyminen ja työttömyys liittyvät usein päihteiden käyttöön. Päihteiden käytön ja sen seurauksiin puuttuminen on esimerkki siitä, miten välttämätöntä saumaton yhteistyö sosiaali- ja terveydenhuollon välillä on. Monilla päihteiden väärinkäyttäjillä on hoitamattomia mielenterveysongelmia ja paremmin toimivilla mielenterveyspalveluilla voisimme ehkäistä myös päihdeongelmia. Päihdetyön haasteet osoittavat, miten tiiviisti terveydenhuollon toimet liittyvät sosiaalityöhön. Niin sosiaali- kuin terveyspolitiikan yhteisenä tavoitteena on lisätä väestömme hyvinvointia ja toimintakykyä.
Työttömyys on edelleen suuri kansallinen haaste emmekä pääse sen juuriin, ellei sosiaali- ja terveydenhuoltoa oteta mukaan tukemaan työtöntä ihmistä. Minusta on hyvin tärkeää, että terveydenhuollon ja sosiaalihuollon kehittämishankkeet etenevät rinta rinnan ja jatkuvassa vuoropuhelussa.