OECD:n terveysprojektin tulokset tukevat Suomen terveyshankkeen tavoitteita

Monet raportissa käsiteltävät asiat ovat Suomessa esillä esimerkiksi kansallisen terveysprojektin yhteydessä. Näitä ovat muun muassa hoitoon pääsyn turvaaminen, palvelujen laadun parantaminen sekä voimakas informaatio- ja tietoteknologiaan panostaminen.

Nyt julkistettu kolmivuotinen selvitystyö oli selvästi laajempi kuin edellinen, noin kymmenen vuotta sitten tehty selvitys jäsenmaiden terveydenhuollon uudistuksista. Ehkäisevä työ, pitkäaikaishoito ja -hoiva, työvoiman saatavuus ja palvelujen tasapuolisempi saatavuus saivat selvästi aiempaa enemmän huomiota. Suomen kansallisen linjan suuntaisesti painotetaan pitkäaikaishoidossa kotihoito- ja vastaavia järjestelyjä sekä omaishoitajien aseman parantamista. Uusista teemoista voi mainita omaishoidon ja tietoteknologian hyödyntämisen. Kilpailuttamisen korostaminen jäi nyt vähemmälle saatujen heikonlaisten kokemusten takia. Huomiota kiinnitettiin nyt selvästi enemmän huomiota perinteisten tuottavuusmittareiden lisäksi palvelujärjestelmän toimivuuteen myös kansainvälisten vertailujen valossa. Palvelujen saatavuutta, laatua ja hoidon lopputuloksia painotetaan nyt selvästi aiempaa enemmän. Palvelujärjestelmien toimivuutta koskevia tietoja kerätään nykyään systemaattisemmin ja niitä saatetaan monissa maissa avoimeen tarkasteluun Internetiä myöten.

Ehkäisevälle työlle enemmän painoa

Useimmissa OECD-maissa terveyden edistämiseen käytetään terveydenhuollon voimavaroista alle viisi prosenttia. Raportissa kysytäänkin, ohjataanko voimavaroja liikaa parantavaan hoitoon ehkäisevän toiminnan kustannuksella ja voitaisiinko saada parempaa terveydellistä vastinetta panostamalla enemmän ennaltaehkäisyyn ja sairauksien varhaiseen diagnosointiin. Terveydenhuollossa ei ole myöskään erityisiä taloudellisia kannustimia ehkäisevän toiminnan toteuttamiseksi. Raportti kehottaa käyttämään hyvin suunniteltuja strategioita sairauksien ja vammaisuuden estämiseksi, mikä voi merkitä voimavarojen siirtämistä ennaltaehkäisevään työhön. Monissa maissa onkin laadittu kansallisia terveyden edistämisstrategioita koskien muun muassa seulontoja ja rokotuksia. Suomen Terveys 2015 -asiakirja on tämän linjan mukainen. Lisäksi raportti kannustaa puuttumaan terveyden epätasa-arvon taustalla oleviin syihin sekä parantamaan heikoimpien väestöryhmien terveyttä.

Omaishoidon merkitys kasvaa

Omaishoitajien merkitys hoidon antajina kasvaa. Useissa maissa tärkeä tavoite on turvata omaishoitajien riittävä määrä. Sopivien hoitovaihtoehtojen saamiseksi pitkäaikaishoidossa ja –hoivassa edellyttää tukea myös omaishoitajille. Raportti esittää tukea omaishoitajille ja sen rinnalle tai tilalle rahoitustukea suoraan hoitoa tarvitseville. OECD:n raportin näkemykset ovat siten yhdensuuntaisia Suomen hallituksen tuoreisiin kannanottoihin ja ratkaisuihin omaishoidon kehittämiseksi.

Tasa-arvoisuudessa parannettavaa

OECD:n terveysprojektin 21 maata koskeneen tasa-arvoselvityksen mukaan useimmissa jäsenmaissa tarvepainotetut lääkärissäkäynnit jakautuivat tuloryhmien kesken vuoden 2000 tienoilla suhteellisen tasaisesti. Huomattavan suurta epätasa-arvoisuutta lääkärikäynneissä (yleislääkärikäynnit ja erikoislääkärikäynnit) tuloryhmien kesken tarvetekijätkin huomioon ottaen ilmeni Suomessa, Meksikossa, Portugalissa, Ruotsissa ja USA:ssa. Suomen sijoitusta selittää osittain työterveyshuolto, jonka palveluja työikäiset käyttävät paljon ja joka on maksutonta. Alempiin tuloryhmiin kuuluvat käyttävät pääasiassa terveyskeskuspalveluja.

Monilla muillakin tekijöillä on vaikutusta palvelujen käyttöön. Koulutus on merkittävä tekijä erikoislääkäri- ja hammaslääkärikäynteihin. Hyvin koulutetut käyttävät näitä palveluja enemmän.

Laatuasioille kasvavaa huomiota

OECD:n terveysprojektissa laatuasiat saivat näkyvästi painoa. Osaltaan tähän vaikutti se, että tietämys palvelujen laatuongelmista ja niiden yleisyydestä on lisääntynyt ja että asiakkaat ovat aiempaa vaativampia. Laadun parantamismenettelyt ovat keskittyneet sairaalapuolelle, joskin huomiota on alettu kiinnittää myös pitkäaikaishoidon laatuun.

Eri maiden kesken on huomattavia eroja hoidon lopputuloksissa esimerkiksi infarkti- ja rintasyöpäpotilaiden hoidossa. Yksittäiset kansainväliset vertailut osoittavat, että erot hoitojen lopputuloksissa ovat selvästi pienempiä kuin erot toimintatavoissa.

Raportissa korostetaan, että hoidon laatuongelmilla on merkittävä taloudellinen ja terveydellinen vaikutus: tarpeettomat kokeet, hoitovirheet, väärä lääkitys ja niiden takia menetetyt työpäivät aiheuttavat merkittäviä seuraamuksia. Raportissa kannustetaan panostamaan palvelujen ja hoidon laadun parantamiseen. Sen todetaan vaativan aluksi lisäkustannuksia ja -investointeja, mutta niiden tuotto on kuitenkin potentiaalisesti suuri.

Järjestelmän toimivuuden parantamiseksi on ponnisteltava

Terveydenhuollon menot ovat viime vuosikymmeninä kasvaneet kaikissa OECD-maissa ja yleensä talouskasvua nopeammin. Menojen kasvun pääsyynä on lääketieteen lisääntyneet mahdollisuudet hoitaa ja estää sairauksia. Tämä kehitys jatkuu myös tulevina vuosina. Maat, joissa terveydenhuollon rahoitus perustuu työikäisiltä saatuihin verotuloihin, joutuvat toimimaan vanhusväestön kasvun ja työikäisten vähenemisen puristuksissa.

Julkisen sektorin rahoitusosuus terveydenhuollon kokonaismenoista on jäsenmaissa keskimäärin 72 prosenttia, kun se Suomessa on noin 75 prosenttia. Koreassa, Meksikossa ja USA:ssa osuus on selvästi pienempi. USA:ssa kuitenkin julkisen rahoituksen suhde maan kansantuotteeseen on noin kuusi prosenttia eli tyypillistä OECD-maiden tasoa ja jonkin verran suurempi kuin Suomessa. Viimeisen 30 vuoden aikana julkisen sektorin rahoitusosuudet terveydenhuollon kokonaismenoista ovat jäsenmaiden kesken lähentyneet toisiaan.

Terveysprojektin loppuraportin linjausten mukaan terveydenhuollon järjestelmien toimivuuden ja tehokkuuden parantaminen vaatii muutoksia järjestelmiin. Parannuksia tarvitaan myös terveydenhuollon tietojärjestelmiin sekä toimivuuden valvontaan ja arvioimiseen. Lisäksi palvelujen tuottajien, asiakkaiden ja terveydenhuollon organisaatioiden toimintaan vaikuttavat taloudelliset kannusteet tulisi saada terveyspolitiikan tavoitteita edistäviksi. Toimivuuden ja tehokkuuden parantaminen vaatii myös palvelujen, niin julkisen kuin yksityisen sektorin, ostajien osaamisen kohentamista. Kokemukset erilaista tuottajamalleista kuten tilaaja-tuottaja -malleista osoittavat ongelmia aiheutuneen hyvin usein siitä, että palvelujen ostajana tai tilaajana olevan tietotaito on ollut aivan liian vaatimatonta.

Raportissa todetaan selvästi, että toimivuuden parantamiseen ei ole yhtä ainoaa mallia, joka sopisi jokaiselle maalle. OECD:n tulokset ja politiikkalinjaukset ovat kunkin maan käytettävissä ja sovellettavissa omiin kansallisiin tavoitteisiin, voimavaroihin, oloihin ja arvoihin.

Suomen terveydenhuolto ulkoiseen arviointiin

Sosiaali- ja terveysministeriö ja OECD ovat sopineet, että OECD aloittaa erillisen Suomen terveydenhuollon ulkoisen arvioinnin loppuvuodesta 2004. Lähiviikkoina sovitaan tarkemmin maa-arvioinnin ajankohdasta, laajuudesta ja toteutustavasta. Vuonna 1998 OECD arvioi Suomen terveydenhuoltoa vuosittaisen kansantalouden maa-arvion yhteydessä.

Taustaa

OECD selvitti edellisen kerran kymmenen vuotta sitten jäsenmaidensa terveydenhuollon uudistuksia. Nyt käsiteltiin monia samoja teemoja, mutta myös uusia aiheita ja painotuksia. Tällä kertaa OECD:n kolmivuotisessa terveysprojektissa paneuduttiin jäsenmaiden terveydenhuoltojärjestelmien toimivuuteen ja taloudellisuuteen. Projektissa käsiteltiin useita terveydenhuollon teemoja kuten hoitoon pääsyä, palvelujen käytön tasa-arvoisuutta, palvelujärjestelmien toimivuus- ja laatukysymyksiä, teknologian hyödyntämistä, työvoiman saannin varmistamista, palvelujen rahoitushaasteita sekä pitkäaikaishoitoa ja omaishoitoa.

Projektin eri osa-alueita toteutettiin omina kokonaisuuksina, usein omien asiantuntijaryhmien avulla. Erilliset alaryhmät olivat esimerkiksi jonotuskysymyksille, laatuasioille, teknologioiden hyödyntämiselle, tasa-arvokysymyksille ja terveydenhuollon työvoima-asioille. Alaryhmien työhön osallistui vaihteleva määrä jäsenvaltioita ja niiden asiantuntijoita. Alaryhmien työtä ja projektin kokonaisuutta seurasi OECD:n sihteeristön lisäksi jäsenmaiden asiantuntijoiden ad hoc -ryhmä. Terveysprojektin loppuraportti kokoaa tehdyn työn tulokset ja esittää näkemyksiä terveyspolitiikan suuntalinjoista.

Terveysprojektin loppuraportti julkistetaan terveysministerien kokouksen yhteydessä Pariisissa 12. toukokuuta. Terveysprojektin tulokset ovat keskeisesti esillä OECD-maiden terveysministereiden kokouksessa Pariisissa 13.-14.toukokuuta. Suomesta kokoukseen osallistuu peruspalveluministeri Liisa Hyssälä.

OECD:n terveysprojektista ja terveysministerikokouksesta tietoa on osoitteessa http://www.oecd.org/home/Linkki toiselle sivustolle

Lisätietoja:  
kansliapäällikkö Markku Lehto, puh. 050-555 1333, 09-16073763
ylijohtaja Kimmo Leppo, puh. 050-5599168, 09-160 73803
neuvotteleva virkamies Raimo Jämsén, puh. 050-300 2807, 09-16074416