Ministeri Rehula Hoivan rahoitusselvityksen julkistamistilaisuudessa

Hallitusohjelman sivulle 57 on kirjattu seuraava lause: "Selvitetään vapaaehtoisen hoivavakuutuksen ja hoivarahaston käyttöönottoa." Tähän kirjaukseen perustuen on teetetty selvitystyö, jonka hedelmistä saamme tässä tilaisuudessa nauttia.

Hoivaan ja hoivan rahoittamiseen liittyvät haasteet ja kysymykset ovat silmiemme edessä tänä päivänä ja tulevaisuudessa. Vanhuuden ajan riskit koskettavat ikäihmisiä ja mietityttävät kaikkia, joilla on ikääntyviä lähisukulaisia tai perheenjäseniä. Kansalaiset keskustelevat ja kirjoittavat mielipidepalstoille ja nettiin ongelmista, joita kohtaavat läheistensä hoivan järjestämisessä. Huolet liittyvät hoivan saatavuuteen, hoivan tason riittävyyteen, omaisten väsymiseen ja kuntabyrokratiaan hoivan järjestämisessä. Hoivan järjestelyistä ja vanhuuden ajan toimeentuloturvasta on tulossa yksi keskeisimmistä yhteiskunnallisista kysymyksistä.

Toisaalla - lähinnä valtiovarainministeriössä - ollaan huolissaan julkisen talouden - siis kunta- ja valtiontalouden - tasapainottamisesta lähivuosina. Pitemmällä sihdillä huolen aiheena on koko julkisen talouden kestävyys väestön ikääntyessä ja hoivamenojen kasvaessa. Haluja julkisten menojen leikkaamiseen ei ole, mutta ei liioin verojen korotuksiin. Kuinka selvitä tästä yhtälöstä, jossa vastakkain ovat ikäihmisten kasvavat tarpeet ja menopaineet ja toisaalta nuorten rahoittajien vähäinen veronmaksuhalukkuus?

Julkisen palvelutuotannon tuottavuuden kohottaminen ja uudenlaiset, innovatiiviset toimintamallit palvelujen organisoinnissa ovat välttämättömyys. Jos onnistumme järjestämään julkisen palvelutuotannon ja rahoituksen nykyistä rationaalisemmin, se ei ole keneltäkään pois vaan parhaassa tapauksessa kaikille lisää. Julkisten palvelujen uudelleen organisoinnin avulla voidaan parhaassa tapauksessa saada aikaan "tuottavuusloikka". Uusia toimintamalleja haettaessa on pidettävä huoli siitä, että peruspalvelujen saanti turvataan kaikille koko maassa varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta.

Suomessa on käyty paljon keskustelua terveydenhuollon järjestelyiden tiimoilta: palautettakoon viimeaikaisimmista ehdotuksista mieleen Kelan pääjohtaja Huuhtasen esittämä kansallisen terveysrahaston malli ja SITRAn esittämä KATIRA-malli. Juuri nyt mietitään myös, millä rakenteilla sosiaali- ja terveyspalvelut tulevaisuudessa järjestetään.

Hoivan rahoituksesta on keskusteltu vähemmän, mutta hoivan järjestäminen on yhtä lailla tärkeä asia. Hoiva on paikallista, sitä ei voida keskittää. Mutta tarvitaan valtakunnan tasoista koordinaatiota, sillä muuten tuottavuuden kasvu ei ole mahdollinen. Perusalueiden toiminta on koordinoitava valtakunnallisesti tavalla tai toisella, niissä on päädyttävä suunnilleen samantasoiseen hoivaan kaikkialla maassa ja hoivan alueellisten yksikkökustannusten on lähennyttävä toisiaan.

Uusia ratkaisuja tarvitaan vanhojen tilalle. Hallitusohjelmassa luvattiin selvittää hoivan rahoitusjärjestelyitä. Tämä selvitys on nyt valmistunut. Siinä on kaksi osaa: toisessa tarkastellaan julkisen hoivan rahoituksen vaihtoehtoja ja toisessa yksityisen hoivavakuutuksen mahdollisuuksia.

Selvitys luo erinomaisen katsauksen suomalaiseen keskusteluun ja kansainvälisiin kokemuksiin hoivan järjestelyistä. Selvityksessä tarkastellaan hoivapalveluiden rahoitustapoja ja pyritään tuomaan uusia näkökulmia suomalaiseen keskusteluun sekä selvitetään yksityisen hoivavakuutuksen mahdollisuuksia täydentää lakisääteistä hoivaa.

Meillä on vankka kansan tuki pohjoismaiselle verorahoitteiselle mallille ja julkiselle palvelutuotannolle. Päivittäin kuitenkin voimme kuulla epäilyjä siitä, saammeko tulevaisuudessa enää asianmukaista vanhuuden hoivaa.

Hoivan rahoitus on akuuttiongelma lähes kaikkialla maailmassa. Ehkä meilläkin on oppimista muiden maiden kokemuksista, vaikka niitä ei sellaisenaan voikaan siirtää meille.

Monet perheen vastuuta tai omaa varautumista korostavat maat ovat siirtyneet rahoittamaan hoivaa myös kollektiiviseen vastuu­seen perustuvan mallin kautta. Saksan ja Japanin sosiaalivakuutuksen periaatteelle rakennetut järjestelmät ovat herättäneet mielenkiintoa monessa maassa. Yhteistä malleille on kaikille yhtäläiset palvelut, valtakunnallinen ohjaus ja palvelutarpeen määrittely hoivan tarpeeseen perustuvan hoitoisuusluokituksen perusteella. Saksalaisessa mallissa rahoitus kerätään työntekijöiltä ja työnantajilta. Japanissa myös julkinen valta osallistuu rahoitukseen.

Hollannissa ja Saksan vammaispalveluissa on otettu käyt­töön myös henkilökohtainen budjetti tai tili, jonka rahoitus tulee sosiaalivakuutuksesta ja joka tekee mahdolliseksi yksilölliset valinnat.

Suomessa sosiaaliturvan uudistamista pohtineen SATA-komitean piirissä hahmoteltu malli Kelan hallinnoiman eläkettä saavan hoitotuen ja kuntien hoitaman omaishoidon tuen yhdistämi­seksi olisi osaratkaisu eräänlaisen henkilökohtaisen tilin suuntaan. Taloustilanteen vaikeuden vuoksi sitä ei kuitenkaan ole voitu vielä ottaa jatkokäsittelyyn

Monissa maissa on hoivan ra­hoittamisessa valittu riskien tasaajaksi sosiaalivakuutus, jossa rahoitus kerätään veronluonteisella maksulla. Sosiaalivakuutus tekee rahoituksesta "korvamerkitympää" kuin verorahoitus on. Selvityksessä pohditaan tällaisen mallin soveltamista Suomeen.

Sosiaalivakuutuksesta voitaisiin ohjata varat palvelujen järjes­tämiseen nykyistä, valtionosuuslain mukaisen alueellisia eroja tasaavan mallin kautta tai jollakin muulla tarpeet ja olosuhteet huomioon ottavalla järjestelmällä. Pidemmälle menevässä rat­kaisussa resurssit jaettaisiin paikallistason palvelujen järjestäjille asiakkaiden hoivan tarpeen mukai­sesti. Tämä edellyttää koko maassa yhtenäistä ulkopuolisen palvelutarpeen arviointia ja päätöksiä siitä, minkä laajuista palvelua missäkin hoitoisuusluokassa tarjotaan. Samalla tulisi käytännössä määritellyksi myös se, mihin palvelutarpeisiin kansalaisten olisi va­rauduttava itse.

Kunnat tai muut palvelujen järjestäjät perisivät valtakunnalli­sesti yhtenäisin periaattein mää­räytyvät asiakasmaksut, joista kertyvät tulot palautuisivat hoivavakuutus­rahastoon. Rahaston hallinnon järjestäminen ja valtasuhteet hallinnossa ovat olennaisia tekijöitä järjestelmän uskottavuuden ja kustannusten hallitsemisen nä­kökulmasta.

Sosiaalivakuutus voi perustua jakojärjes­telmään tai täysin tai osittain rahastoivaan järjestelmään. Rahastointia puoltaa se, että ikääntyvän väestön taloudessa maksupohjan kertyminen hidastuu ja maksut kohoavat todennäköisesti nopeasti. Suomen tapauksessa rahastoinnin pitäisi jo olla käytössä, jotta se tasaisi myös suurista ikäluokista tulevaa maksupainetta. Rahastointi voi perustua vakuutusperiaatteelle, jonka avulla toteutettu rahastointi vääristää vähemmän taloudellista toimintaa kuin verorahoitus. Vakuutuksessa on myös se etu, että kaikki maksavat etukäteen ja tietämättä, kohtaako hoivariski juuri heitä. Silloin maksajia on paljon runsaammin kuin pelkästään hoivan kohteeksi joutuneet.

Arvoisat kuulijat

Suomalaisen yhteiskunnan hoito- ja hoivapalvelujen rahoitus- ja järjestämisvastuu on jatkossakin julkisella vallalla. Tulevaisuudesta selviytyäksemme tarvitsemme vaihtoehtoisia ja ihan uusiakin ajatuksia siitä, miten kykenemme nykyistä paremmin vastaamaan tulevaisuuden niin tiedossa kuin ennustettavissa oleviin muutospaineisiin.
Nämä käsillä olevat selvitykset tarjoavat nyt hyvän, selvitystietoon perustuvan keskustelunavauksen, jollainen meiltä on puuttunut. On ilmeistä, että hoivan ja sen rahoituksen vaihtoehtoisista järjestelyistä sekä erityisesti lakisääteisen hoivavakuutuksen vahvuuksista ja heikkouksista, uhkista ja mahdollisuuksista tarvitaan lisää tietoa ja valmistelua päätöksenteon pohjaksi. Selvitystyötä ja keskustelua on hyvä tältä pohjalta jatkaa.