Hyppää sisältöön
Valtioneuvosto ja ministeriöt Media

Ministeri Mönkäre työn ja perheen yhteensovittamisesta

Sosiaali- ja terveysministeriö
1.12.2004 10.10
Puhe -

Hallituksen keskeinen tavoite on työllisyysasteen nostaminen. Väestörakenteen myönteiseen kehitykseen tarvitaan syntyvyyden kasvua. Nämä tavoitteet voidaan yhdistää, kun työn ja perheen yhteensovittamista tuetaan riittävästi, arvioi sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre tänään Helsingissä.

Nuoriin naisiin kohdistuu ristiriitaisia paineita, kun heidän tulisi toisaalta olla mukana työelämässä ja toisaalta aikaa pitäisi riittää perheelle. Myös perheenisillä on tärkeä rooli vastuun jakamisessa. Niin naisia kuin miehiä tarvitaan sekä kotona että työelämässä.

Naiset ja miehet ovat sijoittuneet työelämässä eri aloille ja naiset käyttävät edelleen valtaosan perhevapaista. Siksi perhevapaista aiheutuvat kustannukset rasittavat suhteessa enemmän naisvaltaisia aloja. Työnantajille aiheutuvia kustannuksia korvataan ensi vuonna merkittävästi aiempaa enemmän, mutta tarvetta tasauksen lisäämiseen on edelleen. Perhevapaiden käyttöä on edistettävä ja erityisesti isät on saatava pitämään niitä enemmän. Edelleenkään kaikki eivät tiedä, että vanhempainvapaa voidaan jakaa isän ja äidin kesken ja että isä voi olla pitkäänkinvanhempainvapaalla. Perhevapaakustannuksia voidaan tasata esimerkiksi kehittämällä sekä sairaan lapsen hoidosta aiheutuvien palkkakustannusten että raskauden aikaisten sairauslomien kompensointia työnantajalle.

Pienten lasten vanhemmilla on jo monenlaisia vaihtoehtoja lyhennettyyn työaikaan, kuten osittainen hoitovapaa ja vanhempainvapaan jakaminen osapäiväisesti. Silti lisää joustoa kaivataan. Vanhempainvapaakautta voidaan pidentää ja osittaisen hoitovapaan korvausta nostaa. Kaikkien käytettävissä olevien ratkaisujen tulee tukea sitä, että työn ja perheen yhteensovittaminen helpottuu, sanoi ministeri Mönkäre. On luotava olosuhteet, joissa isät ja äidit voivat itse vapaasti valita sekä työn että perheen.

Lapsiperheitä tuetaan erilaisilla tulonsiirroilla ja palveluilla. Tärkein näistä on lapsen subjektiivinen oikeus päivähoitoon. Lapsista aiheutuvia kuluja kompensoidaan lapsilisillä. Näitä kuluja on kaikilla lapsiperheillä, eikä niiden verottaminen tai tarveharkintaisuus ole siksi perusteltua. Vanhempainpäiväraha puolestaan korvaa sitä ansionmenetystä, joka aiheutuu, kun lapsenhoidon johdosta ei olla työssä. Vähimmäispäivärahaa korotetaan ensi vuonna, mutta korotus koskee vain noin viidennestä äideistä. Tulosidonnaisen vanhempainrahan määräytymistä parannetaan siten, että äidit, jotka eivät ole olleet työssä ennen uutta synnytystä, saavat päivärahaa entisen suuruisena, jos synnytysten välillä ei ole kolmea vuotta. Muutosta on myös se, että vanhempainpäiväraha voidaan määritellä vähintään kuukauden pituisesta pätkätyöstä.

Erityisesti nuoret naiset joutuvat usein tekemään pätkätöitä, eikä epävarmuus työsuhteen jatkumisesta kannusta hankkimaan lapsia. Julkisella sektorilla onkin vakinaistettu määräaikaisia työsuhteita hallitusohjelman mukaisesti. Perhevapaiden käyttö aiheuttaa väistämättä määräaikaisten sijaisten tarvetta. Pätkätyön tekijän asema kohentuu kuitenkin jo ensi vuonna, kun pätkätyöntekijän sosiaaliturvaa parannetaan.

Sivun alkuun