Ministeri Mönkäre OECD:n raportista
OECD:n raportin keskeinen havainto on, että Suomessa 35-50-vuotiaiden miesten ja naisten työllisyysaste on kansainvälisesti erittäin korkea, mutta tätä vanhemman väestön työllisyys laskee dramaattisesti. Yli 60-vuotiaiden työllisyys on alhainen, vaikka vielä 55-59-vuotiaiden naisten työllisyys on korkea ja vielä korkeampi kuin miesten työllisyys. Keskeisenä haasteena on vanhemman väestön työllisyysasteen nostaminen. Erityisenä haasteena on meillä 55 vuotta täyttäneiden miesten työllisyysaste. Olemme tietoisia näistä suomalaisen työuran erityispiirteistä ja siksi eläkejärjestelmässämme ja työmarkkinoillamme on toteutettu uudistuksia tilanteen korjaamiseksi. Yli 55-vuotiaiden työllisyysaste on edelleen matala, mutta se on kuitenkin viime vuosina noussut selvästi jopa lamaa edeltänyttä tasoa korkeammalle.
Työllisyysasteen nostaminen lähelle tavoiteltua 75 %:n tasoa edellyttää selvää työttömyyden laskua. Työllisyysasteen parantamisen suurimmat resurssit ovat vanhemmissa työikäisissä ja nuorissa, mutta pelkillä eläkeuudistuksilla ei tilannetta korjata. Tärkeintä on saavuttaa vakaa ja kestävä taloudellinen kasvu.
Suomessa yritykset ovat voineet irtisanoa ikääntynyttä henkilökuntaansa kansainvälisesti katsoen verrattain kivuttomasti käyttämällä hyväksi erilaisia varhaiseläkejärjestelyjä. Käytännössä on havaittu, että lainsäädäntömuutoksilla on vaikutusta työmarkkinoiden toimintaan. Esimerkiksi työttömyysputkeen siirtymisen alarajan nostaminen 53 vuodesta 55 vuoteen muutti työantajien käyttäytymistä siten, että henkilöitä alettiin irtisanoa vasta heidän täytettyä 55-vuotta.
Suomalaisessa työelämässä on meneillään suuri sukupolvenvaihdos, suuret ikäluokat poistuvat työmarkkinoilta ja pienemmät ikäluokat tulevat tilalle. Mikäli ennustettu työvoimapula toteutuu, lisääntyy myös ikääntyneempien työntekijöiden kysyntä työmarkkinoilla.
Työttömyyseläkejärjestelmän vuoteen 2012 ulottuva siirtymäkausi on pitkä, sillä se mahdollistaa suurten ikäluokkien ennenaikaisen siirtymisen eläkkeelle. Kritiikin kohteena on myös ikääntyneiden työttömyyspäivärahan saajien oikeus lisäpäiviin. Kysymys on kuitenkin siitä, onko tälle ikäryhmälle tarjolla töitä ja pidetäänkö näistä työntekijöistä kiinni työelämän rakennemuutoksissa. Joka tapauksessa kyseisten henkilöiden toimeentulo on pystyttävä turvaamaan siinäkin tilanteessa, ettei työvoiman kysyntä kohdistu heihin.
Suomen työeläkeuudistus on herättänyt kiinnostusta muissa EU-maissa. Meillä on onnistuttu yhteisymmärryksessä löytämään yhteisesti hyväksyttyjä ratkaisuja vaikeisiin eläkejärjestelmän haasteisiin, kun monissa maissa eläkeuudistukset ovat johtaneet laajoihin levottomuuksiin työmarkkinoilla ja kansalaisten keskuudessa.
OECD:n arvio on virittynyt siten, että eläkereformi on iso askel oikeaan suuntaan, mutta toimenpiteet eivät ole riittäviä.
Suomen eläkeuudistuksessa on nostettu eri varhaiseläkkeisiin oikeuttavia ikärajoja kahdella vuodella. Yksilöllinen varhaiseläke, jossa ikärajana on 58-vuotta, poistuu etuutena kokonaan, mutta työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää 60 vuoden iässä. Vastaavasti työttömyyseläke, jossa ikärajana on 60-vuotta poistuu etuutena kokonaan.
Ensi vuoden alusta Suomessa siirrytään joustavaan vanhuuseläkeikään, jolloin eläkkeelle voi jäädä 63 ja 68 vuoden välillä. Eläkeuudistuksen tavoitteena on pidentää työuria. Korotettu karttuma 63 ikävuodesta alkaen kannustaa jatkamaan pitempää työssä. Pelkkä eläkeuudistus ei kuitenkaan riitä, vaan työurien pidentämiseksi tarvitaan asennemuutosta ja ennen kaikkea panostusta työntekijöiden työssä jaksamiseen, työkykyyn ja työhyvinvointiin. Ikääntyneiden työpanosta on myös opittava arvostamaan.
Raportissa on kiinnitetty huomiota työkyvyttömyyseläkkeiden myöntökriteereihin. Niihin ei ole tehty olennaisia muutoksia. Keskeisin muutos on se, että yksilöllisen varhaiseläkkeen entiset myöntökriteerit siirrettiin osaksi työkyvyttömyyseläkettä 60-vuotta täyttäneiden osalta.
Vanhuuseläkkeellä työskentelyä ei nykyisin ole rajoitettu. Ikääntyneiden mahdollisuuksia osa-aikatyöhön ilman sosiaaliturvan heikennyksiä selvitetään. Ikääntyneistä työntekijöistä maksettavat suuremmat työeläkemaksut työkyvyttömyyseläkkeiden ja työttömyyseläkkeiden työnantajaomavastuissa ovat selvitettävinä.
OECD:n ajatus työpaikkakoulutuksen lisäämisestä on kannatettava. Liian usein valitetaan, ettei työpaineiden takia ehditä koulutukseen. OECD pitää tärkeänä, meidän tulee jatkaa ja edistää ikäjohtamisen koulutusta ja ikämyönteistä asennoitumista palvelevaa informaatiota ja kampanjointia. Suomessa on myös viime vuosina kehitetty voimakkaasti omaehtoista aikuiskoulutustukijärjestelmää.
Meillä onkin hyvät kokemukset toteuttamastamme ikäohjelmasta, jota olemme jatkaneet VETO-ohjelmalla. Ohjelmassa edistetään monin tavoin työhyvinvointia ja työelämän vetovoimaa. Ikääntyneiden työssäkäynnin edistämiseksi tarvitaan edelleen laaja-alaisia toimenpiteitä mm. ikäjohtamisen kehittämistä kaikilla työpaikoilla.
Suomessa on valtiovallan ja työmarkkinajärjestöjen yhteistyöllä saatu aikaan paljon toimenpiteitä, joilla vaikutetaan työuran pidentämiseen ja myöhennetään eläkkeelle jäämistä. Näiden toimenpiteiden riittävyyttä on säännöllisesti arvioitava. Työeläkeuudistus tulee voimaan ensi vuoden alusta, joten vielä on ennenaikaista esittää lopullista arviota uudistuksen vaikutuksista.