Ministeri Mönkäre: Mielenterveyspotilaiden hyvä hoito ei ole kohtuuton vaatimus
Uuden mielenterveyslain tultua voimaan toistakymmentä vuotta sitten Suomeen tuli melko pian lama. Sen seuraukset näkyivät vahvasti mielenterveystyössä. Avohoito on nyt resurssipulan takia vaikeuksissa erityisesti pääkaupunkiseudulla. Avohoitopotilaat saattavat asua huonosti, heidän taloudellinen toimeentulonsa olla heikko ja heidän mahdollisuutensa osallistua huonot. Toimiva avohoito tarvitsee aina tuekseen riittävän määrän laitospaikkoja, totesi sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre puheessaan 24.4. Helsingissä.
Runsas kymmenen vuotta sitten haluttiin ideologisesti seurata uudentyyppistä hoitoajattelua ja vilpittömästi parantaa potilaiden asumisolosuhteita. Potilaat haluttiin asumaan lähellä omaisia, jotta pitkiä laitosjaksoja voitaisiin lyhentää. Hyvä tavoite ei kuitenkaan toiminut siellä, missä tarvittavia tukipalveluja ei ollut. Lama mutkisti asioita.
Palvelujärjestelmässämme on erityisesti avohoidossa ja kuntoutuksessa puutteita. Mielenterveyskuntoutujien työllistäminen ei tänä päivänä ole helppoa. Klubitalot ja tuetun työllistämisen menetelmät ovat saaneet jo jonkin verran jalansijaa. Joissakin kunnissa näitä monimuotoisia avokuntoutuspalveluja on tarjolla jo kohtuullisesti.
Uuden mielenterveyslain rinnalla tehtiin valtionosuusuudistus, jonka seurauksena lakien tulkinta ja sovellus jäi korostetusti kunta-autonomian varaan. Keskushallinnon linjausten keventyminen on näkynyt monissa kunnissa palvelujen radikaalina vapautumisena ja varsin usein heikentymisenä. Mielenterveyshoito jäi laman, valtionosuusuudistuksen ja muiden sairausryhmien jalkoihin, sanoi ministeri Mönkäre.
Valtakunnan ja kuntien tasolla asia tunnistetaan. Valtakunnan tasolla on käynnistetty lukuisia uusia ohjelmia, joiden tehtävänä on ollut parantaa psykiatrista sairaanhoitoa. Näitä ovat olleet mm. Mielekäs elämä, Itsemurhien ehkäisytyö, Skitsofrenian käypä hoito ja Masennuksen käypä hoito. Parannuksia ovat olleet myös erityisrahoitukset Kansaneläkelaitoksen ja sosiaali- ja terveysministeriön budjeteissa.
Ministeri muistutti kansallisista terveys- ja sosiaaliohjelmista, jotka ovat sosiaali- ja terveysministeriön vahva aloite korjata epäkohtia. Kansallinen terveyshanke on erityisesti ottanut huomioon mielenterveyden. Valtion rahoitusta on saatavilla kehittämishankkeisiin. Kuntien tulee ottaa mukaan myös kolmas sektori ja yksityissektorin mahdollisuudet. Monilla seuduilla on jo sovittu työnjaosta ja yhteistyömalleista.
Psykiatrinen sairaanhoito on kaikessa hiljaisuudessa uusiutunut samanaikaisesti, kun on valitettu määrärahojen niukkuutta. Mielisairauksien lääkitystä on kehitetty myös niin, että sivuoireet ovat vähentyneet. Potilas voi avohoidossa ottaa lääkkeitä huolettomammin, koska ne eivät vaikuta hänen käyttäytymiseensä. Myös skitsofreniapotilaita hoidetaan uusin metodein ja uusin ajattelutavoin. Esimerkiksi kriisienhoitoryhmät, psykoosityöryhmät ja itsemurhien ehkäisytyöryhmät ovat tehneet hyvää työtä. Suurin ongelma on kuitenkin se, että omaiset ja läheiset ovat joutuneet yhä useammin hoitajan rooliin, vaikka heillä ei ole siihen tarvittavaa osaamista, koulutusta eikä edes voimavaroja.
Tuore eurobarometri selvitti Euroopan unionin kansalaisten mielenterveystilannetta. Vastaajia oli kaikkiaan 16 000, kaikista EU-maista. Viimeisen vuoden aikana eniten mielenterveysongelmia on koettu Portugalissa ja Italiassa; vähiten Ruotsissa ja Suomessa. Mielenterveysasiakkaiden hyvä hoito ei siis ole kohtuuton vaatimus suomalaiselle palveluyhteiskunnalle.