Ministeri Mönkäre: EU-vaaleissa on kyse myös syrjäytymisen ehkäisemisestä
Euroopan unionin synty ja kehitys on suuri rauhanprosessi, jossa entiset vihollismaat on taloudellisen yhteistyön kautta sidottu yhteen. EU:n taloudellisen yhteistyön rinnalle on viime aikoina noussut entistä enemmän myös ihmisten sosiaalisen turvallisuuden lisääminen. Vastuu sosiaali- ja terveyspolitiikasta on kansallisella tasolla, mutta EU:n sosiaalisen ulottuvuuden vahvistaminen on välttämätöntä kansalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Me tarvitsemme EU-tason pelisääntöjä, joilla turvataan kaikkien kansalaisten turvallisuus maailman suurimmilla vapailla markkinoilla, sanoi sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre puheessaan Imatralla lauantaina.
EU:n sosiaalipolitiikka on uusien haasteiden edessä, kun EU vappuna laajenee. Uusien jäsenmaiden sosiaaliset turvajärjestelmät ovat monelta osin kehittymättömiä. Köyhien, syrjäytyneiden ja työttömien osuus on näissä maissa korkea omaksuttujen liberalististen talousmallien seurauksena. Ilman rakentavaa yhteistyötä uusien jäsenmaiden sosiaaliset ongelmat voivat levitä myös nykyisiin jäsenmaihin. Nyt tarvitaan uusien ja vanhojen jäsenmaiden poliittista yhteistyötä ja yhteisten sosiaalisten tavoitteiden asettamista, totesi ministeri.
Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunnan malli on osoittautunut toimivaksi tavaksi rakentaa oikeudenmukaista, tasa-arvoista ja turvallista yhteiskuntaa. Esimerkiksi työn ja perheen yhteensovittamiseksi meillä on luotu sosiaalisia innovaatioita, jotka ovat lisänneet hyvinvointia ja parantaneet sukupuolten välistä tasa-arvoa. Hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen edellyttää kansallista yhteistyötä eri yhteiskuntaryhmien välillä. Työelämän ja työhön liittyvän sosiaaliturvan kehittämiseksi tarvitaan kolmikantaista yhteistyötä valtion ja työmarkkinaosapuolten kesken. Näissä asioissa uusilla jäsenmailla on vielä paljon tehtävää.
Ministeri Mönkäreen mukaan uusien ja vanhojen jäsenmaiden elintasoerojen kaventuminen vaatii aikaa. Erot eivät kuitenkaan häviä itsestään. Kukin maa päättää omasta sosiaalipolitiikastaan, mutta EU:n tasolla on nyt lähdettävä tarmokkaasti hakemaan yhteisiä tavoitteita ja toimintalinjoja, joilla sosiaalista hyvinvointia voidaan lisätä mahdollisimman laajasti. Tämä edellyttää uuden EU-parlamentin, komission ja jäsenmaiden hallitusten välistä hyvää ja tavoitteellista yhteistyötä. Sosiaalisen hyvinvoinnin lisääminen takaa myös talouden paremman ja kestävämmän kilpailukyvyn kuten Suomen esimerkki osoittaa.