Ministeri Hyssälä hoitoonpääsyn takarajasta
Lappeenrannan työkokous on sosiaali- ja terveysministeriön ja Suomen Kuntaliiton Terveyskeskus toimivaksi -kenttäkierroksen kahdestoista tilaisuus. Ministeriön ja Kuntaliiton asiantuntijat ja lääninhallituksen edustajat ovat mukana kuuntelemassa kuntien poliittisen- ja virkamiesjohdon viestejä ja kartoittamassa alueen perusterveydenhuollon tilannetta ja tarvittavia uudistuksia. Ennen kesää saamme raportin valtakunnallisesta tilanteesta ja myös toimenpide-ehdotukset siitä, kuinka perusterveydenhuollon vahvistamista jatketaan, sanoi peruspalveluministeri Liisa Hyssälä avatessaan Etelä-karjalan sairaanhoitopiirin tilaisuuden Lappeenrannassa maanantaina 1. maaliskuuta.
Hoidon saatavuuden turvaamiseksi on tulossa uutta lainsäädäntöä. Professori Mats Brommelsin johtaman asiantuntijatyöryhmän raportin lausuntokierros on juuri päättynyt ja hallituksen esitystä valmistellaan ministeriössä. Uuden lainsäädännön voimaantulon tavoiteaikataulu on valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti ensi vuoden alku. Hyssälä muistutti, että asia ei ole uusi eikä enää pitäisi puhua liian lyhyestä valmistautumisajasta; kansallinen terveyshanke käynnistettiin jo Lipposen hallituksen aikana, syyskuussa 2001. Kolmen päivän, kolmen viikon ja kolmen - kuuden kuukauden määräajat kirjattiin valtioneuvoston periaatepäätökseen jo 11.4.2002 ja sitoutuminen kansallisen terveyshankkeen toteutukseen ilmenee myös Vanhasen hallituksen ohjelmasta. Myös eduskunnan myöntämät jononpurkurahat ovat olleet helpottamassa valmistautumista hoidon saamisen määräaikojen tuloon.
Ministeri totesi, että kuntien välisen yhteistyön lisääminen on välttämätöntä peruspalveluiden turvaamiseksi erityisesti haja-asutusalueilla ja muuttotappioalueilla. Kuntayhteistyötä halutaan tukea myös terveysprojektin hankerahoituksella. Valtakunnallisesti on erityisesti laboratorio- ja kuvantamispalveluiden alueellisessa yhteistyössä jo runsaasti kehitystä tapahtunut. Tukipalvelujen yhteisessä järjestämisessä on onnistuttu saavuttamaan sekä merkittäviä säästöjä että myös laadun paranemista. Päivystyksen keskittäminen on myös koettu myönteisenä asiana, kunhan potilaan kannalta etäisyys päivystyspisteeseen ei kasva kohtuuttomaksi. Päivystysrasituksen kohtuullisuus on myös tärkeä rekrytointikeino – varsinkin pienten lasten vanhempien kannalta, joita myös nuorissa lääkäreissä runsaasti on. Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson yhteistyö on käynnistynyt hyvin erikoissairaanhoidon alueella ja erityisesti tietotekniikan KAAPO -hanke on erinomainen esimerkki myös muulle Suomelle.
Paikallisesti tulee uskaltaa lähteä yhteistyöhankkeisiin ja ymmärtää, että yksi vahva ja toimiva organisaatio houkuttelee myös osaajia paremmin kuin nippu pieniä ja erimielisiä yksiköitä. Kuntaliitos tai kuntayhtymän perustaminen eivät ole ainoa yhteistyön muoto, vaan kunnat ovat löytäneet muitakin tapoja toimintojensa yhteiseen järjestämiseen. Yhteistyö myös kolmannen sektorin ja yksityissektorin kanssa on entistä tärkeämpää.
Terveyskeskuksien lääkäri- ja hammaslääkärivaje on Itä-Suomessa ongelma. Lokakuun alun tilanne terveyskeskuksissa oli, että viroista oli valtakunnallisesti hoitamatta 11 %. Etelä-Karjalan luku oli 17% ja Kymenlaakson 24%. Hoidettuja terveyskeskuslääkärin virkoja oli 3093, joka luku sinänsä on suurempi kuin koskaan aiemmin eli henkilötyövuosina lisäystä pikku hiljaa ontullut ja näyttää siltä, että valtakunnallinen kehitys on nyt kääntynyt parempaan suuntaan. Lähivuosina valmistuvien lääkärien määrä nousee nopeasti ja ylittää selvästi eläkkeelle siirtyvien määrän.
Yleislääkäritoiminta muodostaa terveydenhuoltomme peruspilarin. Kansanterveyden kannalta on ennaltaehkäisevä työ ja pitkäaikaissairauksien hoito keskeinen toiminta-alue. Nuorten lääkärien kiinnostuksen suuntautuminen sairaalatyöhön, toimenpiteisiin ja akuuttisairaanhoitoon on ymmärrettävää, mutta herättää myös kysymyksiä lääkärikoulutuksen sisällöstä. Koulutuksen sisältöä on pohdittava paitsi lääketieteellisen substanssin myös asenteiden kannalta. Eivätkö perusopinnot anna riittäviä eväitä perusterveydenhuollossa toimimiseen? Onko yliopistollisen klinikan toimintaympäristö ja kulttuuri sellainen, että se ei tue terveyskeskustyötä? Lappeenrannasta katsoen lääketieteelliset tiedekunnat ovat etäällä. Kuitenkin yksi ratkaisukeino terveyskeskuslääkäripulaan voisi olla läheisempi yhteistyö lääketieteellisen tiedekunnan kanssa esimerkiksi lisäämällä kandidaattiopetusta maakunnassa.
On myös tarkasteltava kriittisesti terveyskeskusten nykyistä toimintaa. Tässä lääkärien kritiikki koskee työn pakkotahtisuutta, palvelujen kysynnän rajattomuutta ja byrokratiaa. Joistakin kunnista on tullut viestiä, että rahallakaan ei terveyskeskuslääkäriä löydy, ei keikkalääkäriä sen enempää kuin virkalääkäriäkään. Kysymys ei siis ole vain palkkauksesta. Väestövastuulääkärit ovat raportoineet vaikeuksista irtautua koulutukseen sijaisten puuttumisen vuoksi. Näihin ongelmiin on tartuttava. Ratkaisut on haettava yhdessä. Olisiko esimerkiksi sairaanhoitopiirikohtaisesti järjestettävä yleislääkärien varahenkilöstö, jotta äkilliset sairauspoissaolot ja koulutuspäivät voitaisiin kattaa ilman työyksikön kaaosta ja kohtuutonta haittaa potilaille? Kuntien yhteinen varahenkilöstöjärjestelmä olisi tarpeen myös laboratorio- ja röntgenhoitajien sijaistukseen.
Terveyskeskusjärjestelmässämme on paljon hyvää. Kansainvälisessä ja myös pohjoismaisessa vertailussa suomalainen terveysasema tarjoaa monipuolista palvelua ja ennaltaehkäisevää työtä tehdään sydämellä. Yleislääketieteen erikoislääkärikoulutus on hyvin kattava ja myös tutkimusmahdollisuuksia kehitetään eri puolilla Suomea. Lääkärien rekrytointiongelma kuitenkin on, ja sen yhdeksi ratkaisumalliksi on ehdotettu yrittäjyyttä. Tanskan ja Norjan järjestelmiä on arvioitu ja pohdittu niiden sopivuutta Suomeen. Yksittäiset lääkärit sekä eräät kunnat ovat ilmaisseet alustavaa kiinnostusta kokeilla yrittäjämallin toimivuutta. Ennen kokeilujen käynnistämistä selvitetään verotukseen, tietosuojaan, vastuukysymyksiin ja kilpailunäkökohtiin liittyvät asiat vielä tämän kevään aikana. Mikäli hallinnollis-juridiset seikat ovat kohtuudella ratkaistavissa, niin yrittäjämallin kokeiluja voitaisiin käynnistää eri puolilla Suomea.
Kokonaan uuden järjestelmän rakentaminen ei luonnollisesti ratkaise vielä tämän päivän ongelmia. Nykyistä väestövastuujärjestelmää ja kannustavaa palkkausta on kehitettävä kokeilujen ohessa. Joustavat työajat ja työtaakan kohtuullistaminen eivät ole mahdottomia nykyistenkään sopimusten mukaan, mikäli tahtoa löytyy. Työn määrää voidaan jakaa myös lääkärin ja sairaanhoitajan työnjakoa tarkastelemalla ja työparitoimintaa kehittämällä. Perusterveydenhuollon toimivuus voidaan turvata, ministeri lupasi.