Ministeri Hyssälä: Avaimet vanhusten hyvinvointiin
TERVE-SOS -tapahtuma kerää perinteisesti suuren joukon sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, tällä kertaa Tampereelle. Täällä on väkeä, joka tuntee hyvinvointiyhteiskuntamme tilanteen kuin omat taskunsa - osa kokeneita kentän ihmisiä, jotka tietävät millaista oikea työ sosiaalitoimistossa tai sairaalassa on, osa tutkijoita, jotka ovat analysoineet ja seuranneet sosiaali- ja terveydenhuollon kehitystä vuosien saatossa. Tämä on juuri oikea joukko pohtimaan tämänkertaista teemaa Avaimet hyvinvointiin, peruspalveluministeri Liisa Hyssälä totesi keskiviikkona 17. toukokuuta sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten koulutus- ja messutapahtumassa Tampereella.
Haluan nyt nostaa esiin vain yhden niistä teemoista, joita avauspuheessani käsittelin, ministeri Hyssälä jatkoi. Viime viikkojen keskustelu hyvinvoinnista on käynyt korkeana erityisesti vanhustenhuollossa. Vanhustenhuoltokeskustelu ryöpsähti käyntiin täältä Tampereelta. Laitoshuollon huonosta tilanteesta on kirjoitettu, tehty televisio- ja radio-ohjelmia ja välikysymyskin hallitukselle.
Vanhustenhuollon tilanne ei ole niin huono kuin miltä se on näyttänyt erityisesti mediassa, ministeri Hyssälä painotti. Sekä valtio että kunnat ovat parhaansa mukaan kantaneet vastuuta laadukkaan vanhustenhuoltojärjestelmän ylläpidosta käytettävissä olevien voimavarojen puitteissa. Myös yksityinen palvelujärjestelmä, kolmas sektori sekä ennen kaikkea ikäihmisten läheiset ihmiset ja omaiset perinteisesti kantavat vastuuta todella merkittävässä määrin.
Korjattavaa on toki kuitenkin ja avainkysymys onkin, miten saamme turvatuksi riittävän henkilöstön vanhusten palveluihin, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle ja henkilöstössä on ilman sitäkin perusvajetta. Meillä on jo pitkään ollut tiedossa väestön ikääntymiseen liittyvät haasteet, ja niihin on monella rintamalla vastattukin. Tavoitteena on tukea ikäihmisten kotona asumista mahdollisimman pitkään, monipuolistaa vanhusten palveluja ja laitoshuollon ja kodin välimuotoisia asumismalleja, tukea omaisiaan hoitavia entistä enemmän ja järjestää laadukasta laitoshuoltoa niille vanhuksille, jotka eivät pärjää kotona tai palveluasunnoissa, mutta eivät tarvitse sairaalahoitoa.
Sosiaalialan kehittämishankkeessa on vuodesta 2003 toimittu kaikkien näiden tavoitteiden edistämiseksi, ja tällä hallituskaudella olemme onnistuneet myös lisäämään rahaa muun muassa vanhustenhuollossa olevien puutteiden korjaamiseksi sekä omaishoitajien tukemiseksi. Stakes ja ministeriö tekevät kuntien kanssa tiivistä yhteistyötä näissä pyrkimyksissä.
Haluan kuitenkin huomauttaa, että niin paljon kuin työtä tehdäänkin, haasteita riittää kasvavassa määrin. Haasteet ovat niin suuret, että niitä riittää myös muille kuin viranomaisille. Niillekin, joita vanhustenhuollon kysymykset eivät vielä henkilökohtaisesti kosketa. Maassamme tarvitaan todella syvällekäyvää yhteistä pohdintaa vanhusten asemasta yhteiskunnassamme.
Näemmekö me kasvavan ikäihmisten joukon tulevaisuuden taakkana ja haittana vai arvokkaana voimavarana ja kokemuksen välittäjänä. Arvostammeko me omia vanhuksiamme tarpeeksi. Oletammeko me liian helposti, että vastuun vanhuksistamme kantaa yhteiskunta sitten kun he itse eivät enää pärjää omillaan, ministeri Hyssälä kysyi.
Asia on tietenkin hyvin monimutkainen, koska työikäisten ihmisten velvoitteet tässä yhteiskunnassa eivät mahdollista joka suuntaan repeämistä. Yhteiskunnan toimin tähän voitaisiin kuitenkin myös vaikuttaa, esimerkiksi yhteensovittamalla työelämän vaatimukset ja vanhusten hoito samaan tapaan kuin yhteensovitetaan työelämä ja lapsen hoito elämän alkupäässä. Tärkeintä on, että ikäihmisiä ei koettaisi meillä pelkästään taakkana ja kustannuseränä, vaan arvokkaana osana yhteisöjämme ja elinpiiriämme.
Vanhustenhuollon haasteisiin vastaamisessa tärkein kysymys ei ehkä sittenkään ole se, kuinka monta henkilöä yöpäivystää vanhainkodissa, vaan vastuu on kaikilla yhteiskunnan toimijoilla. Avaimet vanhustemme hyvinvointiin ovat meillä kaikilla, ministeri Hyssälä totesi.