Ministeri Huovinen äitienpäiväjuhlassa 11.5.2014

Arvoisa tasavallan presidentti ja Rouva Haukio

Hyvät palkitut äidit ja Arvoisat juhlavieraat!

On kunnia saada onnitella teitä tehtäväänne monin eri tavoin ansiokkaasti hoitaneita äitejä. Äitienpäivää on vietetty Suomessa vuodesta 1927 lähtien ja tämä valtakunnallinen äitienpäiväjuhla on kuulunut perinteisenä osana äitienpäivän juhlallisuuksiin jo vuodesta 1941, jolloin Väestöliitto esitti vuonna, että äitienpäivänä muistettaisiin sankarivainajien äitejä, puolisoja sekä suurten perheiden ja siirtoväen äitejä. Ensimmäinen valtakunnallinen äitienpäiväjuhla pidettiin Väestöliiton aloitteesta Kansallisteatterissa. Juhlaan osallistuivat tasavallan presidentti Risto Ryti ja rouva Gerda Ryti sekä useita ministereitä.

Tänä juhlapäivänä on tärkeää pysähtyä äitiyden äärelle, iloita vanhemmuudestaan ja onnitella ja kiittää. Me äidit voimme iloita, että olemme onnistuneet äiteinä juuri sellaisina kuin olemme. Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla äiti, vaan me kaikki olemme erilaisia äitejä.

Äitiyteen liittyy monenlaisia asioita, joita nykyään kuvataan usein hauskoin ilmauksin.  Törmäsin jokin aika sitten listaan, johon oli koottu asioita, joista tietää olevansa äiti. Jaat esimerkiksi jäätelöä viivoittimella niin, että kaikki saavat yhtä suuren palan tai et muista kammata hiuksiasi joka päivä. Tai kuten itse kahden vilkkaan pojan äitinä tunnen itseni lähinnä erotuomariksi. Näihin asioihin liittyykin monta äitiyteen liittyvää asiaa: suuren äitikyselyn tulos kertoi, että äiti on kaiken koordinaattori, joka vastaa niin jäätelön annostelusta kuin muustakin perheen strategisesta suunnittelusta ja toimeenpanosta. Kuten tuoreessa palkitussa Selma Vilhusen lyhytelokuvassa PITÄÄKÖ MUN KAIKKI HOITAA? Uskon, että moni meistä äideistä on joskus tuon ilmaisun perhepiirissä sanonut. Tässä projektinjohtotehtävässä, jossa lapset luotsataan läpi unikoulun, kävelemään opettelun, kaverisuhteiden luomisen, läksyjen lukemisen, harrastusten, ensirakkauden sekä muiden ilojen ja surujen, tahtoo joskus oman tukan kampaaminen jäädä taka-alalle eikä edes tunnu kovin tärkeältä.

Äitinä eletään nykyään monenlaisissa perheissä, joiden ratkaisut saattavat vaatia äidin ylimääräistä energiaa, esimerkiksi uusperheen tai kahden kodin järjestelmän ylläpitäminen, jotka ovat nykyisin tavallista arkea monessa perheessä. Näissä tilanteissa tarvitaan äidiltä usein erityisen paljon organisointi- ja sovittelukykyä, kun vanhempien uusien perheiden kanssa arkea ja juhlaa yritetään aikatauluttaa kaikille kohtuullisella tavalla.  Äidit eivät kuitenkaan voi näissäkään tilanteissa unohtaa tärkeintä: lapsen etua.

Kaikki äidit yrittävät parhaansa mukaan nähdä lapsensa tarpeet. Äitiys on joskus raskasta, mutta paljon useammin tarjoaa käsittämättömän suurta onnea ja iloa. Tapasin juuri tuttuni ja hänen miehensä -rouva oli viimeisillään raskaana. He kysyivät, onko hyviä neuvoja. Muistutin, että koko elämänne muuttuu pian, mutta ihanalla ja kasvattavalla tavalla. On etuoikeus saada nähdä lapsen kasvavan ja kehittyvän omaksi itsekseen. On hienoa, että äitinä voi hitusen vaikuttaa oman lapsen kehityksen suuntaan ja antaa askelmerkkejä, mistä oman polkunsa -toivottavasti onnellisen -voisi löytyy.

Jotta monipuolinen Äiti-hoiva onnistuu, meidän äitien pitää jaksaa ja pitää omasta hyvinvoinnistaan huolta. Kannustan teitä äitejä ottamaan itsellenne aikaa ladataksenne akkuja aina aika ajoin, koska hyvinvoiva äiti vaikuttaa positiivisesti koko perheen elämään. Samasta syystä kannustan äitien puolisoita, sukulaisia ja ystäviä antamaan äideille hengähdystauon hektisestä arjesta; kävelylenkki, lämmin kylpy tai ystävien tapaaminen auttavat varmasti jaksamaan.

Äitien ei tarvitse eikä pidä olla kaikkivoipia. Jos jaksaminen ehtyy, tukiverkkoja ei ole, ei ole häpeä pyytää apua. Lastenkaan etu ei ole se, että odotetaan tilanteen kriisiytyvän, vaan apua on oikeus saada, eikä se tarkoita epäonnistumista vaan vastuunottoa itsestä ja perheestä.

Äitiyteen on aikojen saatossa kohdistunut erilaisia ja joskus keskenään ristiriitaisinakin odotuksia. Äitejä on ollut aina, mutta äitiys terminä on syntynyt kun äitiyden roolia ja tehtäviä on alettu idealisoida. Suomen kielessä sana äitiys on esiintynyt ensimmäisen kerran vuonna 1851 vaiheessa, jossa moderni ydinperheideologia oli syntynyt ja alkanut vakiintua kansalliseksi ihanteeksi.

Uskonnollinen kasvatusideaali korosti miehen ja isän valtaa perheessä aina 1890-luvulle saakka. 1900 -luvun alkupuolella alkoivat lastenhoitoa ja kasvatusta koskevat vaatimukset moninaistua, tarkentua ja kohdistua ennen muuta äitiin, jonka tehtäväksi tuli lasten hoitaminen lääketieteelliseen tietoon pohjautuen. Aikakauden oppaissa äitejä ohjattiin esimerkiksi kellontarkkaan ruokintaan, ulkoiluttamiseen ja nukkumiseen. Liiallista hellimistä ja sylissä pitämistä tuli välttää, jotta lapsen keskushermosto ei vaurioituisi.

Modernin äitiyden ihanne alkoi murtua vasta 1960-1970 -luvuilla, jolloin erottelut yksinäisten äitien, eronneiden ja naimisissa olevien äitien välillä vähenivät, ehkäisykeinot lisääntyivät ja äitien työssäkäynti yleistyi. Hyvän äitiyden tunnuspiirteeksi nousi äidin ja lapsen läheinen ja tasapainoinen suhde, jossa äidin tärkein tehtävä on lapsen läheinen ja tasapainoinen suhde.

Äitiys on monella tavoin myös yhteiskunnallinen kysymys. Äitien työssä käyntiin ja sen mahdollistumiseen ovat vaikuttaneet monet perhepoliittiset linjaukset, joiden taustalla on oletuksia, mielikuvia ja malleja äitiydestä. Esimerkiksi julkisen päivähoitojärjestelmän kehittämisellä hyvinvointivaltio pyrki tukemaan naisten lisäämään naisten työssäkäyntiä ja sukupuolten välistä tasa-arvoa.

Vanhempainvapaalainsäädännöllä valtio on niin ikään ohjannut perheitä kahden elättäjän perhemalliin ja jaettuun vanhemmuuteen. Pohjoismaisella perhepoliittisella lainsäädännöllä on pyritty antamaan myös isille mahdollisuus ottaa enemmän vastuuta lasten hoitamisesta. Viimeisten kymmenen vuoden aikana tavoitteena on ollut perhevapaiden tasaisempi jako vanhempien kesken. Kehitys on kuitenkin ollut valitettavan hidasta. Tutkimusten mukaan pitkät katkokset työurassa heikentävät äitien palkka- ja urakehitystä. Hallitus onkin halunnut tukea lapsen edun toteutumista ja molempien vanhempien oikeutta viettää aikaa lastensa kanssa kotihoidontuen uudistuksella, jossa oikeus lapsen kanssa vietettyyn aikaan, velvollisuus hoivaan ja huomenpitoon jakautuvat nykyistä tasa-arvoisemmin äitien ja isien kesken.

Vaikka äitiyteen liitetään erilaisia rooleja ja tehtäviä, on se meille jokaiselle äidille yksilöllinen ja ainutlaatuinen suhde omaan lapseemme. Äidin ja lapsen suhde on jotain pysyvää tässä muuttuvassa ja epävarmassa maailmassa. Oma äiti on monille meistä läpi elämän se tärkein tukipilari, jonka luokse voi palata silloinkin kun maailma on kolhinut ja tarvitsee lohdutusta. Vastineeksi äidin tehtävistä ja vastuusta saa ainakin joskus tuntea olevansa korvaamaton. Ilon kyynel nousi silmäkulmaan, kun omassa 6v. kortissa luki tänä aamuna: Äiti on tosi hyvä siivoamaan ja etsimään oikeita legopaloja - Äiti on rakas. Aina ne asiat, joita me äidit arvostamme eivät ole sanoja. Olkaamme siis ylpeitä äitiydestämme ja nauttikaamme siitä täysin siemauksin.

Toivotan teille iloista äitienpäiväjuhlaa ja kaunista kevättä!