Ministeri Haatainen: Hyvinvointipalvelujen ylläpito edellyttää oikeudenmukaista palkkausta
Sukupuolten välisten rakenteellisten palkkaerojen poistamista on jatkettava ja syvennettävä päättäväisesti. Tulevien hyvinvointipalvelujen turvaaminen ja motivoituneen hoiva- ja sivistysalojen henkilökunnan saaminen edellyttävät sitä. Tässä työssä tarvitaan julkisten päätösten lisäksi erityisesti myös työmarkkinajärjestöjä, totesi sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen Naisten työ arvoonsa - kohti samapalkkaista Suomea -seminaarissa torstaina Helsingissä.
Kolmikantainen samapalkkaohjelma on selvittänyt ja edistänyt laaja-alaisesti palkkakysymyksen ratkaisemista. Tätä yhteistyötä on syytä jatkaa myös seuraavan hallituksen aikana.
Naisten palkkaongelma on tasa-arvokysymys, mutta sen ratkaisevat työmarkkinaosapuolet. Tulevan hallituksen tulee olla tällaisen työmarkkinaratkaisun aktiivinen kummi.
Seuraavassa tulopoliittisessa sopimuksessa on sovittava sellaisista työmarkkinajärjestöjen välisistä toimenpiteistä, jotka takaavat palkkauksellisesti aliarvostettujen naisvaltaisten alojen palkkojen erityiset korotukset. Ratkaisu edellyttänee useampivuotista palkkaohjelmaa, jonka toteuttamiseen kaikki osapuolet ovat sitoutuneet.
Naiset ansaitsevat edelleen keskimäärin noin 20 prosenttia vähemmän kuin miehet. Palkkaeroista selittyy puolet sillä, että miehet työskentelevät eri aloilla ja ammateissa. Selitys ei kuitenkaan tee palkkaerosta hyväksyttää.
Vuonna 2005 uudistettu tasa-arvolaki edellyttää vähintään 30 työntekijän työnantajalta tasa-arvosuunnitelman laatimista. Yhteistyössä henkilöstön kanssa laadittavan suunnittelun yhteydessä on myös tehtävä palkkakartoitus. Nämä uudet konkreettiset työkalut antavat työpaikoille hyvät valmiudet pohtia yhdessä palkkaukseen liittyviä ongelmia ja ratkaisuja.
Osa työyhteisöistä laatii asianmukaisesti tasa-arvosuunnitelmat ja palkkakartoitukset sekä ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin. Valitettavan monessa työpaikassa kysymykset ovat hoitamatta. Työmarkkinajärjestöjen keräämien tietojen mukaan tasa-arvosuunnitelmien lukumäärä on lisääntynyt, mutta lähes joka toisesta työyhteisöstä se puuttuu.