Ministeri Haatainen: Ei eläkkeiden maksukatolle
Eläkeuudistuksen ensimmäisen vuoden kokemukset ovat lupaavia. Mahdollisuutta siirtyä vanhuuseläkkeelle 63 vuoden iässä on käytetty maltillisemmin hyväksi kuin etukäteen arvioitiin. Mitään ryntäystä työelämästä eläkkeelle ei siis ole tapahtunut. Myös ikävälillä 60-62 vuotta pysytään työssä entistä pidempään, sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen iloitsee.
Eläkeuudistus täydentyy vielä tämän vuoden aikana. Hallitus valmistelee lakiesitystä, jonka mukaan yksityisalojen eläkevakuutusyhtiöt voivat hakea parempaa tuottoa sijoitusmarkkinoilta. Yhden prosentin sijoitustuottojen kasvu hillitsisi työeläkemaksun kasvupaineita vuoden 2030 tienoilla noin kahdella prosenttiyksiköllä, ministeri Haatainen kertoi puhuessaan perjantaina 21. huhtikuuta 2006 Eläkkeensaajien Keskusliiton Helsingin piirin 35-vuotiskevätjuhlassa.
- Uudistuksen edellytyksenä on työeläkeyhtiöiden hallinnon ja valvonnan tehostaminen. Hallituksen valmistelussa olevassa lakiesityksessä korostuu muun muassa yhtiöiden rooli lakisääteisen eläketurvan hoitajana. On syytä korostaa selkeästi, että kyseessä on nykyisten ja tulevien eläkeläisten eläketurvaan tarkoitettujen varojen hoito tuottavasti ja turvaavasti. Ministeri peräänkuuluttaa kaikille yhtenäisin ehdoin toimivaa eläkejärjestelmää ja vastustaa katon säätämistä työntekijöiden ja työnantajien maksamille eläkemaksuille.
- Minusta on erinomainen asia, että käytännössä kaikki työntekijät ovat samanlaisen eläketurvan piirissä riippumatta heidän tulotasostaan tai siitä, ovatko he työssä yksityisellä tai julkisella sektorilla. Jos meillä olisi maksukatto, olisi meillä todennäköisesti myös eläkekatto. Tämä puolestaan merkitsisi sitä, että erittäin hyvätuloiset hoitaisivat eläketurvansa yksilöllisillä vakuutuksilla kuten muissa maissa on tapana. Eläkejärjestelmä eriytyisi tulotason mukaan ja lopputuloksena olisi tuloerojen kasvu, ministeri Haatainen muistutti.
Lupaavasta kehityksestä huolimatta keskustelu eläkejärjestelmän tulevaisuudesta ja kehitysvaihtoehdoista tulee jatkumaan. Ehkä mielenkiintoisinta on ollut kuulla ulkomaisten asiantuntijoiden arvioita, jotka ovat maassaan lähellä poliittista päätöksentekoa. He ovat lähes poikkeuksetta, usein hieman kadehtien, ihmetelleet sitä, miten näin vaikeassa asiassa on pystytty tekemään eri osapuolia tyydyttävä uudistus.
Ehkä eräs selitys tähän on eri osapuolien luottamus järjestelmän reiluuteen. Tulevaisuus tuo mukanaan aina yllätyksiä, joita emme ole osanneet ennakoida. Kysymys on lähinnä siitä, miten näihin yllätyksiin sopeudutaan.