Lapsiasiavaltuutettu Aula kansainvälisistä adoptioista
Ulkomailta Suomeen adoptoitavien lasten määrä on noussut aivan toisiin mittaluokkiin kuin aikoinaan ennakoitiin. Suomalaisten perheiden ja luovuttavien maiden tilanteet ovat myös monimuotoistuneet. Esimerkiksi adoptioiden päätöksentekoa ja perheiden valmennusta on hyvä arvioida tästä näkökulmasta. Nyt on myös tarpeen pohtia, kyetäänkö lapsen etu uusissa tilanteissa turvaamaan nykyisellä lainsäädännöllä, lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula sanoi perjantaina 21.lokakuuta puhuessaan kansainvälisiä adoptioita käsittelevässä juhlaseminaarissa Helsingissä.
Kahdenkymmenen vuoden kokemuksen jälkeen on aika tarkastella, onko itse adoptiolainsäädäntö pysynyt yhteiskuntakehityksen perässä. Suomalaisten kansainvälistymisen ja adoptiomaailmassa tapahtuneen muutoksen vuoksi tarvitaan adoptiolainsäädännön syvällistä kokonaisarviointia. Myös kansainväliset velvoitteet ja lapsen oikeudet ovat viimeisten 20 vuoden aikana täsmentyneet. Muissa pohjoismaissa adoptiolainsäädäntöä on vastikään uusittu ja esimerkiksi valmennuksen roolia vahvistettu.
Perheet tarvitsevat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten tukea
Kansainvälisen adoption kautta tulleilla lapsilla on taustallaan samantyyppisiä tai paljon vaikeampia elämänvaiheita kuin kotimaassa huostaan otetuilla ja kodinulkopuolelle sijoitetuilla lapsilla. Kaikki adoptiolapset eivät tule Suomeen taaperoiässä, vaan osa heistä voi olla jo lähellä kouluikää. Kielivaikeudet, syrjinnän ja rasismin kohtaaminen sekä identiteettiongelmat ovat osa monen lapsen arkea. Kotimaassaan kaltoinkohdellun lapsen kiinnittyminen uuteen kotiin ja kotimaahan vaatii myös asiantuntija-apua ja erityisosaamista; toisin sanoen perheet tarvitsevat tukea.
Neuvolassa, terveydenhuollossa, päiväkodissa ja koulussa tarvitaan nykyistä parempaa ymmärtämystä ja asiantuntemusta kansainvälisten adoptiolasten ja -perheiden tarpeista.