Kiireettömälle hoidolle yhtenäiset kriteerit
Ensi vuoden maaliskuun alussa voimaan tuleva laki kiireettömän tutkimuksen ja hoidon aikarajoista edellyttää, että hoidon tarve arvioidaan samojen kriteereiden mukaan koko maassa. Tavoitteena on kansalaisten tasa-arvoisuus hoidon saannissa. Hoitoon pääsyn kriteereillä varmistetaan myös se, että henkilöt, joiden hoidon tarve on todettu, myös saavat tarvitsemansa hoidon. Kiireettömän hoidon kriteerit on haluttu luoda erityisesti niille toimenpiteille, joita terveydenhoidossa tuotetaan paljon ja joihin jonotetaan kauan. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti seitsemän asiantuntijaryhmää valmistelemaan hoidon perusteita. Ryhmät ovat:
Erityisvastuualue 1 (OYS; silmätaudit, korvataudit, aikuispsykiatria), erityisvastuualue 2 (KYS; naistentaudit, lastentaudit), erityisvastuualue 3 (HUS; kirurgia, ortopedia), erityisvastuualue 4 (TYKS, neurokirurgia, neurologia, kuvantaminen), erityisvastuualue 5 (TAYS; apuvälineet, sisätaudit, keuhkosairaudet, lasten ja nuorten psykiatria), kokonaisuus 6 (suun terveydenhuolto, perusterveydenhuolto), kokonaisuus 7 (terveystaloustiede, tiedon hallinta ja seuranta).
Ryhmät ovat saaneet ehdotuksensa valmiiksi ja ne ovat olleet myös laajoilla lausuntokierroksilla terveydenhuoltoalan järjestöissä, kunnissa, potilasjärjestöissä ja lääkäreiden erikoisalayhdistyksissä. Saatujen lausuntojen perusteella ehdotuksia on korjattu tai korjataan edelleen, niin että ne ovat käytettävissä ensi vuoden alkupuolella. Hoidon perusteita määriteltäessä eri sairauksia ei vertailla keskenään, vaan kysymys on hoitoon pääsystä jossain tietyssä sairaudessa, niistä kriteereistä tai pisteytyksestä, joilla vertaillaan saman sairauden eri asteita ja hoitoon pääsyn tarpeellisuutta ja kiireellisyyttä.
Pisteytysjärjestelmät vaihtelevat sairauksittain. Esimerkiksi lonkkaproteesileikkauksen perusteita mietittäessä käytetään 11-portaista arviointilomaketta (kipu, kävelymatka, apuvälineet liikkumisessa, julkiseen kulkuvälineeseen meno, ontuminen, portaiden nouseminen, jalkojen hoito, kävely, alaraajojen pituusero, trendelenburgin oire, lonkkien liikeasteet). Lomakkeen kysymyksistä voidaan saada maksimissaan 100 pistettä. Hoitoon pääsyn rajana pidetään 50 pistettä.
Pisteytyksen lisäksi lääkäri tai hammaslääkäri arvioi yksilöllisesti jokaisen potilaan hoidon tarpeen. Arvion perusteella leikkaus voidaan tehdä alle 50 pistettä saaneelle henkilölle tai jättää tekemättä yli 50 pistettä saaneelle henkilölle. Ohjeista siis voidaan perustellusta syystä poiketa. Perusteltu syy voi olla esimerkiksi potilaan sairastamat useat eri sairaudet, vaikeat elinolosuhteet tai vaikkapa yksin asuminen. Sairaanhoitopiirien velvollisuus kuitenkin on huolehtia siitä, että niiden alueella hoitoa annetaan yhtenäisin perustein. Väestötasolla hoidon saatavuuden kriteereillä siis on sitovuutta.
Käytetyt pisteytysjärjestelmät perustuvat kansainvälisessä tieteellisessä kirjallisuudessa yleisesti käytettyihin luokituksiin, joiden pohjalta on laadittu oleellisimpia oireita ja löydöksiä mittaavat mallit. Näiden mallien voidaan katsoa antavan riittävät perusteet hoidon tarpeen arviointiin.
Ohjeet eivät koske pelkästään leikkauksia, vaan monia muitakin terveydenhuollon kiireettömiä palveluja. Suositukset kiireettömän hoidon perusteista ovat onnistuneet, jos parin, kolmen vuoden kuluttua alueiden väliset suuret erot kiireettömän hoidon järjestämisessä ovat tasoittuneet, joistakin vaikuttamattomista tai vähän vaikuttavista hoidoista on luovuttu ja voimavarat on siirretty vaikuttavampaan hoitoon.
Suositusten käyttöönotto vähentää esimerkiksi kaihileikkausten tekemistä, joskin joillakin alueilla niitä tehdään nykyistä enemmän. Myös suonikohjuleikkausten ja kohdun poistojen määrä vähenee.
Lisätietoja:
Lääkintöneuvos Jouko Isolauri, STM, puh. 09-160 74194