Ihmiskauppaselvitys valmistui
Sosiaali- ja terveysministeriö asetti huhtikuussa 2003 selvityshenkilöksi oikeustieteen tohtori Sami Mahkosen, jonka tehtävänä oli selvittää Suomeen suuntautuvan nais- ja lapsikaupan johdosta tarvittavia toimenpiteitä sosiaali- ja terveysministeriön toimialalla. Selvityshenkilö jätti selvityksensä sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäreelle ja peruspalveluministeri Liisa Hyssälälle torstaina 16. lokakuuta 2003.
Selvityksessä Sami Mahkonen ehdottaa harkittavaksi, että Suomessa toteutettaisiin edunvalvojan tai tukihenkilön määrääminen ihmiskaupan uhriksi joutuneelle. Mahkonen ehdottaa myös erityisen palveluohjauksen toteuttamista, eli moniammatillisen yhteistyön järjestämistä ja uhrin tukemista erityispalveluin. Lisäksi hän ehdottaa, että julkisen vallan tulee ottaa päävastuu kohdennetun rahoituksen järjestämisestä.
Selvityksen päätavoitteena oli tutkia missä määrin sosiaali- ja terveysministeriön toimialaan kuuluvat säädökset voivat turvata ihmiskaupan uhrien suojeluun ja auttamiseen tarvittavat palvelut. Tehtävänä oli seuloa esiin sellaisia sosiaali- ja terveydenhuollollisia ulottuvuuksia, jotka tulee ottaa YK:n ja EU:n ihmiskauppasopimusten hyväksymisen ja täytäntöönpanon (ratifioinnin ja implementoinnin) yhteydessä huomioon. Selvityshenkilön tueksi toimi ohjausryhmä, joka koostui keskeisten viranomaisten ja järjestöjen edustajista.
Edunvalvoja
Selvityksessä todetaan, että Suomessa noudatetaan tällä hetkellä varsin kylmäkiskoista, epäempaattista ja tehotonta poikkihallinnollista ihmiskauppalisäpöytäkirjaan liittyvää yhteistyötä. Esimerkiksi niin, että poliisi tapaa prostituoiduksi epäillyn, asia viedään alioikeuteen, pakkokeinoistunnossa todetaan ulkomaalaislain käännyttämisperusteet, tehdään päätös lähtömaahan palauttamisesta, henkilö viedään vartioidusti raja-asemalle, henkilö matkustaa lähtömaahan jonka jälkeen hän palaa takaisin. Tämän jälkeen aiemmat hallinnolliset, oikeudenkäytölliset ja hallintolainkäytölliset menettelytavat toistuvat.
Norjassa, jossa sama jatkumo on pantu merkille ollaan toteuttamassa sellaista väliaikaisratkaisua, jonka aikana selvitetään niin asianosaisen tuen tarve kuin mahdollisuudet lisäpöytäkirjan edellyttämään lähtömaahan palauttamiseen. Tällä ratkaisumallilla voitaisiin onnistuneella tavalla sulauttaa toisiinsa asiakaslähtöisyys ja viranomaisnäkökulma. Kysymys on määräaikaisesta tutkinta- ja tukiajanjaksosta ja palveluohjauksen järjestämisestä. Norjan mallissa on kysymys Palermon ihmiskauppalisäpöytäkirjan täytäntöönpanosta tavalla, joka on toistaiseksi Suomessa jäänyt ammatillista keskustelua vaille, todetaan selvityksessä.
Edunvalvojan määrääminen
Selvityshenkilön mielestä olisi perusteltua pohtia edunvalvojan tai tukihenkilön määräämistä mm. väkivallan ilmapiirissä kaltoin kohdelluiksi tulleille, traumatisoituneille henkilöille. Lähtökohta olisi pitkälti rinnasteinen esitutkintalaissa säädettyyn järjestelyyn. Koska voimassa oleva laki ei tunne erityistä edunvalvojan määräämistä ihmiskaupparikoksiin liittyen, edunvalvojaratkaisuun päätyminen edellyttää kuitenkin laintasoista sääntelyä.
Edunvalvojana voisi toimia kunnan sosiaalivirastossa työskentelevä henkilö, eli lähinnä sellainen erityissosiaalityöntekijä, joka on perehtynyt puheena olevaan aihepiiriin. Edunvalvojalla olisi koulutuksensa perusteella tietoja avustusmuodoista sekä niille asetetuista lakisääteisistä edellytyksistä. Hän kykenee selkokielisesti ja asiakkaan integriteettiä kunnioittaen informoimaan asiakasta niistä seikoista, joihin Palermon lisäpöytäkirjassa viitataan.
Palveluohjaus
Palvelunohjauksessa on kysymys yhteisöllisen vastuun ottamisesta. Syrjäytymisvaarassa olevat henkilöt eivät selviydy ilman erityistukea. Ongelman taustalla voi samanaikaisesti olla väkivaltakokemuksia, päihde- tai huumeongelmia, toimeentulo- ja muita vastaavanlaisia ongelmia. Koska moniongelmaisuuteen ei löydy yksioikoisia ratkaisuita, jonkun henkilön tai tahon on otettava kokonaisvastuu asioiden hoitamisesta.
Informointivelvoite yhdistyneenä palveluohjaukseen on Suomessa säädetty laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista sekä hallintomenettelylaissa. Asiakaslain mukaan viranomaisten velvollisuutena on selvittää asiakkaalle palvelujärjestelmään sisältyvät vaihtoehdot. Hallintomenettelylain mukaan viranomaisen on tarvittaessa annettava asiakkaalle neuvoja siitä, miten sen toimialaan kuuluva asia pannaan vireille ja miten asiakkaan tulee jatkossa menetellä.
Mutta asiakaslain soveltaminen on sidoksissa asumisperusteisiin järjestelyihin ja ennen kaikkea kotikuntalain säännöksiin. Kotikuntalaissa asumiselle ja palvelujen saamiselle asetetut edellytykset eivät välttämättä täyty nyt puheena olevien henkilöiden osalta.
Selvitysmies ehdottaa Norjan mallia myös palveluohjauksen osalta ihmiskauppaan liittyen. Siinä on otettu huomioon asiakkaan kokonaistilannetta. Tarvitaan sellainen ajanjakso, jolloin selvitetään perusteellisesti paitsi asianosaisen henkilökohtainen tilanne myös hänen juridinen statuksensa ja oikeutensa sekä mahdollisuutensa saada erilaisia asumis-, sosiaali- ja terveyspalveluja.
Palveluohjaus voidaan toteuttaa joko lainsäädännöllisin tai pelkästään toiminnallisin keinoin. Päädyttäessä ensiksi mainittuun ratkaisuun mahdollista on pohtia, tulisiko esimerkiksi asiakaslakiin tai hallintomenettelylakiin lisätä erityinen palveluohjausta koskeva säännös, jonka soveltamisedellytyksiä ei ole rajattu koskemaan kotikuntalain ja sen myötä asiakaslain säännöksiä sillä tavoin kuin tilanne voimassa olevan lain mukaan on. Toisena vaihtoehtona on ratkaista asia hallinnollisin päätöksin eli ilman lainsäädäntöuudistuksia. Selvityksessä jälkimmäinen vaihtoehto on puollettu.
Kohdennettu rahoitus valtion budjetista
Jos ihmiskaupan peruste on kansainvälisyydessä ja harjoitettavan sosiaali- ja terveyspolitiikan lähtökohtana ei ole yksityistäminen, pääasiallinen rahoitusvastuu ihmiskaupan uhrien auttamiseksi tulee sälyttää valtiolle, todetaan selvityksessä. Palvelujen järjestäminen räätälöidysti tapahtuu yhdistämällä kunnissa ja kolmannella sektorilla oleva erityisosaaminen sekä keskittämällä sitä maamme suurimpiin kuntiin ja peittämällä toiminnasta aiheutuvat kustannukset valtion budjettiin otettavalla korvamerkityllä rahalla. Selvityksen mukaan tämä merkitsee sitä, että valtion on taattava suorat tulonsiirrot perustuslain asetettujen velvollisuuksien täyttämiseksi.
Koska kunnilla on yleinen ja erityinen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvelvollisuus, joka kohdistuu sen omille asukkaille kotikuntalain säännösten mukaan ihmiskaupan uhrit, joilla ei ole kotikuntalain edellyttämää oikeutta saada Suomesta kotikuntaa jäävät useimmiten kunnallisten yleis- ja erityispalvelujen ulkopuolelle.
Raha-automaattiyhdistyksen avustukset kohdistetaan perinteiseen kansalaistoimintaan ja siihen liittyvään edunvalvontaan sekä kokeilu- ja kehittämistoimintaan ja erilaisten asumis-, sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseen.
Selvityksessä todetaan, että ihmiskauppa on Palermon yleissopimuksen ja sitä täydentävän ihmiskauppa-lisäpöytäkirjan mukaan kansainvälistä kauppaa ja julkisen vallan toimialueelle kuuluvaa rikollista toimintaa. Vastuu siitä koituvien menojen kattamisesta kuuluu näin ollen julkiselle vallalle. ei lähtökohtaisesti laisinkaan RAY:lle. Ja vaikka ihmiskaupan uhriksi joutunut asuu tilapäisesti tai pysyväisluonteisesti tietyssä kunnassa ja vaikka hän kohtaa siellä traumatisoitumista aiheuttavaa väkivaltaa, kunnalla ei ole ratkaisevaa merkitystä, koska liikkuvuus prostituoitujen keskuudessa on suurta ja on sattumanvaraista missä kunnassa heidän integriteettiään loukataan.
Norjan mallin erityisen selvittelyvaiheen ja palveluohjauksen perusideana on, että julkinen valta vastaa koituvista menoista ja että käytännön toimenpiteet toteutetaan poikkihallinnollisin yhteistyön keinoin eli kuntien viranhaltijoiden ja kolmannen sektorin edustajien toimesta. Selvityshenkilö ehdottaa harkittavaksi vastaavanlaisen järjestelmän ja rahoitusmallin omaksumista myös Suomessa.
Jos selvittelyvaihe kestäisi yhden kuukauden, siitä koituvat kustannukset yhtä ihmiskaupan uhria kohti olisi arviolta noin 8000 euroa. Palveluohjaus ja edunvalvoja yhden vuoden aikana maksaisi yhden henkilön osalta noin 70 000 euroa.
Tausta
Ihmisillä käytävää kauppaa on pyritty torjumaan kansainvälisissä sopimuksissa. Niissä on erityistä huomiota kohdistettu naisiin ja lapsiin. Pyrkimyksenä on torjua seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja prostituutioon liittyvät haittatekijät. Toistaiseksi ihmiskaupan estämisessä pääpaino on ollut rikosoikeudellisissa ja rikosprosessuaalisissa kysymyksissä, jolloin uhripainotteisuus on jäänyt taka-alalle. Sosiaali- ja terveysministeriön toimialalla uhrinäkökulma on keskeinen. Selvityksessä eritellään asian tätä puolta. Päätavoitteena oli tutkia missä määrin sosiaali- ja terveysministeriön toimialaan kuuluvat säädökset voivat turvata ihmiskaupan uhrien suojeluun ja auttamiseen tarvittavat palvelut.
Kansainväliset YK:n ja EU:n ihmiskauppasopimukset eivät ole vielä voimassa, joten sosiaali- ja terveysministeriön työssä niiden ratifioinnin, eli vahvistamisen sekä täytäntöönpanon valmistelu on tärkeää.
Ratifiointia, eli hyväksymistä ajatellen sosiaali- ja terveysministeriön puolella ei ole paineita lähteä uudistamaan kansallista normitusta, koska kansainvälisiin sopimuksiin liittyvät sitovat velvoitteet kohdistuvat rikosoikeudelliseen normitukseen ja sen uudistamiseen. Sosiaali- ja terveydenhuollollisia ulottuvuuksia korostavat artiklat ovat sen sijaan tarveharkinnaisuudesta lähteviä. Suomalainen lainsäädäntö täyttää kaikki informaatio-, asumis-, sosiaali- ja terveyspalveluita koskevat, tarveharkinnaisuuden edellyttämät, vähimmäiskriteerit.
Implementoinnin, eli täytäntöönpanon osalta perusasetelma on toinen. Täytäntöönpanoa silmällä pidettäessä keskeistä on verrata ihmiskaupan uhreiksi joutuneiden asemaa suomalaiseen lainsäädäntöön ja sille pohjautuviin oikeudellisiin käytäntöihin. Selvitys osoittanee, että prostituoitujen asema on toisinaan erittäin huono. Ihmis-, perus- ja vapausoikeuksiin tähtäävän hyvinvointivaltion on kannettava huolta kaikkien Suomen oikeudenkäytön ja hallinnon piirissä olevien perusturvan takaamisesta ja samalla myös epäkohtien korjaamisesta joko lainsäädännöllisin tai toiminnallisin keinoin. Selvityksen perussisältö on tässä.
Lisätietoja: Selvityshenkilö, OTT, Sami Mahkonen puh. 041-5056039 tai sami.mahkonen@welho.com
Selvitys on sosiaali- ja terveysministeriön internetsivuilla: www.stm.fi julkaisut.