Lisää poliittista orientaatiota terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen

"Suomalaista terveyspolitiikan tekoa tukee laaja tietopohja ja korkeatasoinen epidemiologinen osaaminen. Tiedämme myös paljon siitä, millaiset toimet ja politiikat tuottaisivat enemmän terveyttä ja terveyden tasa-arvoa. Niiden toimeenpanossa on sen sijaan edelleen puutteita", sanoo neuvotteleva virkamies Eeva Ollila.

Tavoite hyvinvointi- ja terveysnäkökulmien integroimisesta yhteiskuntapolitiikkaan on Suomessa laajasti hyväksytty. Tavoitteen toteutuminen edellyttää kuitenkin nykyistä vahvempaa poliittista orientaatiota.

"Tarvitsemme tietoa esimerkiksi siitä, mitä politiikan toimijat ajattelevat ja millaiset lähestymistavat sopivat kuhunkin tilanteeseen. Tällä tavoin pystymme ennakoimaan paremmin tulevaa kehitystä ja vaikuttamaan siihen oikeaan aikaan."

Ennakointi ja oikea-aikaisuus vaativat Ollilan mielestä terveyssektorilta parempaa perehtymistä muiden alojen suunnitelmiin.

"Hallitusohjelma on yksi itsestään selvä lähtökohta etsiä asioita, joihin hyvinvointi- ja terveysnäkökohdat tulisi sisällyttää mukaan. Myös kansainvälisen kehityksen seuraaminen on tärkeää, sillä suurin osa lainsäädännöstämme tehdään jo nyt EU:ssa."

Sektoreiden yli ulottuvassa vaikuttamistyössä on olennaista tietää, miten ja milloin eri instanssit käsittelevät asioita. "Hyvinvoinnin, terveyden ja tasa-arvon näkökulmat täytyy tuoda esiin mahdollisimman aikaisessa valmisteluvaiheessa."  

Ollila on tyytyväinen hallitusohjelman kirjaukseen, jonka mukaan hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä eriarvoisuuden vähentäminen sisällytetään kaikkien ministeriöiden ja hallinnonalojen toimintaan. Tavoitteen toteuttamista pohditaan parhaillaan Kansanterveyden neuvottelukunnassa valmisteilla olevassa strategiassa.

"Meidän täytyy valita tärkeimmät asiat, joihin pitää ja joihin voimme vaikuttaa. Tehtävää on niin paljon, että työ vaatii priorisointia."

Perinteinen käytäntö terveyden edistämisessä on ollut hahmottaa esimerkiksi eriarvoisuutta tai kroonisia tauteja aiheuttavia tekijöitä ja yrittää sitten puuttua niihin. Näkökulman laajentaminen voisi Ollilan mielestä avata uusia yhteistyön mahdollisuuksia.

"Terveyspuolella on tällä hallituskaudella pohdittu muun muassa sitä, miten voimme parhaiten tukea hallitusohjelman tavoitetta työurien pidentämiseksi tai nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi."

Suomi isännöi kesäkuussa Maailman terveysjärjestön WHO:n kahdeksatta terveyden edistämisen maailmankongressia. Sarjan ensimmäinen tapaaminen Ottawassa vuonna 1986 tuotti aikanaan julkilausuman, jota pidetään edelleen jonkinlaisena terveyden edistämisen peruskirjana.

Helsingin kongressin pääteemaksi on valittu terveys kaikissa politiikoissa. Ollila toivoo tapaamisen vauhdittavan kehitystä niin kotimaassa kuin kansainvälisesti.

"Uskon sen vahvistavan omaa työtämme. Konferenssi auttaa myös hahmottamaan, kuinka paljon Suomessa jo tehdään hyvinvointi- ja terveysnäkökulmien integroimiseksi yhteiskuntapoliittiseen päätöksentekoon. Meillä on aihetta olla siitä ylpeitä, vaikka työtä tietysti riittää edelleen valtavasti."

Kansainvälisellä tasolla Ollila odottaa etenemistä pelkästään eri sektorien yhteistyötä korostavasta retoriikasta.

"Se voi tarkoittaa esimerkiksi WHO:n kannustamista laajempaan yhteistyöhön muiden YK-järjestöjen kanssa. WHO voisi myös paremmin tukea jäsenmaidensa terveysviranomaisia tuottamalla ajantasaisia analyyseja globaalien asialistojen - mukaan lukien kauppa- ja investointisopimukset - mahdollisista terveysvaikutuksista."

EU-politiikassa Ollila pitää tärkeänä, että hyvinvointi- ja terveyskysymykset integroidaan eri sektoreiden valmistelemiin kantoihin jo kansallisella tasolla. "Esimerkiksi maatalous ja sen mukana ravitsemus- ja alkoholipolitiikka kulkevat EU:ssa edelleen hyvin irrallaan terveysasioista. Sama koskee myös teollisuus- ja kauppapolitiikkaa."

Paula Mannonen