Erityisen kalliiden hoitojen kustannukset selvitetty
Erityisen kalliin hoidon kokonaiskustannukset vuonna 2004 olivat runsaat 190 miljoonaa euroa ja potilaita oli runsaat 1 500. Erityisen kallis hoito on sellainen, jonka kustannukset ovat yli 80 000 euroa vuodessa potilasta kohti.
Erityisen kalliin hoidon kustannuksista suurin osa (38 %) syntyi psykiatristen sairauksien hoidosta, lähes 70 miljoonaa euroa. Lastentautien osuus kustannuksista oli noin viidennes, sisätautien 16 %, neurologian ja keuhkosairauksien yhteenlaskettu osuus oli 14 % ja kirurgisten sairauksien osuus noin 13 % .
Dosentti Erna Snellman HUS:sta ja yksikön päällikkö Markku Pekurinen Stakesista tekivät selvityksen sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta.
Selvitys antaa ensi kertaa mahdollisuuden arvioida valtakunnallisesti keskitettäväksi tarkoitetun vaativan erityistason hoidon toteutumista ja hoidon kustannuksia koko maassa. Useiden keskitettyjen hoitojen lukumäärä jäi pieneksi huolimatta siitä, että hoitoa annettiin vain yhdessä tai kahdessa yksikössä.
Tutkijat esittävät, että kuntien rahoitusvastuuta muutettaisiin siten, että hengityshalvauspotilaiden ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen päätöksellä kriminaalipotilaina hoidettavien hoitokustannukset, yhteensä noin 50 miljoonaa euroa vuonna 2004, siirretään valtion vastattaviksi.
Skitsofrenian ja leukemianhoito on erityisen kallista
Yksittäisistä diagnoosiryhmistä suurimmat kustannukset aiheutti skitsofrenian hoito, noin 42 miljoonaa euroa. Muita erityisen kalliita sairauksia olivat aikuisten ja lasten leukemiat, noin 16 miljoonaa euroa sekä pienten keskosten ja vastasyntyneiden epämuodostumien hoito, yhtensä vajaat16 miljoonaa euroa. Nämä neljä sairautta muodostivat 41 % erityisen kalliiden hoitojen kustannuksista vuonna 2004. Hengityshalvauspotilaita oli vuonna 2004 kaikkiaan 135, ja heidän hoitokustannuksensa olivat 27 miljoonaa euroa. Hengityshalvausmäärittelyn taustalla oli tavallisimmin neurologinen sairaus.
Erityisen kallis hoito muodosti keskimäärin viisi prosenttia sairaanhoitopiirien jäsenkuntalaskutuksesta (vaihteluväli 2,3 - 7,5 %). Suuri osuus (7,5 %) oli HUS -piirissä, jossa myös erityisen kalliita potilaita oli suhteellisesti eniten. Suuri osa sairaanhoitopiirien välisestä erityisen kalliin hoitojen kustannusten vaihtelusta näytti selittyvän tietojärjestelmien ja kirjaamiskäytäntöjen puutteilla sekä erityisen kalliiden sairauksien sattumanvaraisella jakautumisella eri sairaanhoitopiireihin.
Yksittäiset elinsiirrot, lasten sydänleikkaukset sekä yksittäisten palovammojen ensihoito maksoivat myös yli 80 000 euroa potilasta kohden.
Sairaanhoitopiirit katsovat, että erityisen kalliit hoidot ovat elintärkeitä
Sairaanhoitopiirien johtaja- ja hallintoylilääkärit katsoivat erityisen kalliiden hoitojen olevan potilaille niin elintärkeitä, että niiden järjestämiseen oltiin valmiita käyttämään tarvittaessa lisämäärärahoja. He eivät pitäneet erityisen kalliiden hoitojen rahoitusvastuun siirtoa valtiolle tarpeellisena. He toivoivat kuitenkin, että erityisen yllättävissä ja poikkeuksellisen suuret kustannukset aiheuttavassa tilanteissa voitaisiin anoa tilapäistä avustusta valtiolta.
Valtakunnallisesti keskitettävän eritystason sairaanhoidon kustannukset olivat vuonna 2004 noin 53 miljoonaa euroa ja keskitetysti hoidettuja potilaita oli kaikkiaan 1542. Hoidon tuottajista HYKSin osuus oli suurin eli runsaat 43 miljoonaa euroa. Keskitettävien hoitojen kustannukset eivät yleensä olleet potilasta kohti poikkeuksellisen korkeita. Kustannukset potilasta kohti jäivät alle 80 000 euroon vuodessa lukuun ottamatta vaarallisten ja vaikeahoitoisten nuorten psykiatrista hoitoa, jonka kustannukset olivat keskimäärin 110 000 – 141 000 euroa potilasta kohti vuodessa.
Yksittäistapauksissa, joidenkin valtakunnallisesti keskitettävien hoitojen, kuten elinsiirtojen, lasten avosydänleikkausten, palovammojen ensihoidon ja luuydinsiirtojen kuntalaskutus saattoi ylittää selvityksessä käytetyn erityisen kalliin hoidon eli 80 000 euron vuosikustannusrajan.
Selvitys nosti esiin tarpeita yhdenmukaistaa ja kehittää tieto- ja raportointijärjestelmiä.
FinOHTAan tulisi muodostaa nopeasti toimivia asiantuntijatyöryhmiä arvioimaan uusien kalliiden hoitomuotojen, laitteiden ja lääkkeiden vaikuttavuusnäytön astetta ja ohjeistamaan hoitojen käyttöönottoa hoitolaitoksissa käyttäen apuna eettistä asiantuntemusta.
Selvitys perustuu sairaaloiden vastauksiin
Selvitys tehtiin johtajaylilääkäreille tai hallintoylilääkäreille maaliskuussa 2005 tehdyn kyselyn perusteella. Tavoitteena oli selvittää erityisen kalliiden, yli 80 000 euroa maksaneiden, yhteen sairauteen annettujen hoitojen kustannusten vaihtelujen syitä eri sairaanhoitopiireissä vuosina 2003 ja 2004. Kyselyt lähetettiin yliopistosairaaloille, valtion mielisairaaloille ja muutamille STM:n valitsemille yksityisen terveydenhuollon yksiköille.
Samalla selvitettiin harvempaan kuin viiteen yliopistosairaalaan tai vastaavaan keskukseen keskitetyn erityistason sairaanhoidon toteutumista. Selvityksessä tarkasteltiin myös Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (TEO) päätöksellä valtion mielisairaalaan sijoitettujen, rikoksesta syytettyjen potilaiden määrä ja hoitokustannukset.
Lisätietoja antavat:
- Dosentti Erna Snellman, puh. 050 427 0972 ja yksikön päällikkö Markku Pekurinen Stakes puh. (09) 3967 2630 tai 050 3670 841.
- lääkintöneuvos Jouko Isolauri, sosiaali- ja terveysministeriöstä puh. (09) 160 74194 tai 040 5635 021.
Erityisen kalliit ja vaativat hoidot, sosiaali- ja terveysministerin selvityksiä 2005: 18, ISBN 952 00 1770 4, julkaisu on verkossa www.stm.fi, Yliopistopaino myy julkaisua.