Koronavirusepidemian tasot sekä niihin liittyvät toimenpiteet 

Tartuntatautien torjunnan, suositusten ja rajoitusten tarkoituksena on estää viruksen leviämistä, turvata terveydenhuollon kantokyky ja suojella erityisesti riskiryhmiin kuuluvia ihmisiä.

Suositukset ja rajoitukset voivat kohdistua yksilöihin, yhteisöihin tai koko väestöön. Voimassa olevat suositukset ja rajoitukset on koottu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuille.

Epidemialuokittelussa on kolme eri tasoa

Epidemiatilanne ei ole samalainen kaikkialla Suomessa, vaan vaihtelee alueittain suurestikin. Epidemian luokittelussa käytetään kriteerejä, jotka on esitetty koronaviruksen hillinnän hybridistrategian toimintasuunnitelmassa.

Epidemian luokittelussa on käytössä kolme tasoa: perustaso, kiihtymistaso ja leviämistaso.

1. Perustaso vastaa Suomen tilannetta kesällä 2020. Epidemia ei kasva.

  • tartuntojen ilmaantuvuus on alhainen
  • ajoittain esiintyvät paikalliset ja alueelliset tartuntaketjut ovat hallittavissa, altistuneet ovat pääsääntöisesti jäljitettävissä eikä merkittävää leviämistä tunnettujen ryppäiden ulkopuolelle havaita
  • uudet tapaukset ovat joko satunnaisia yksittäistapauksia tai ne todetaan pääosin karanteenissa jo olevilla.

2. Kiihtymisvaiheessa epidemian kasvu alkaa kiihtyä, tapausten alueellinen ilmaantuvuus on perustasoa korkeampi, ja esiintyy useita paikallisia ja alueellisia tartuntaketjuja.

Seuraavia kriteerejä voidaan käyttää apuna epidemian arvioinnissa:

  • tartuntojen alueellinen 7 vrk tapaussumma on suuruusluokkaa 10–15 / 100 000 asukasta; 14 vrk tapaussumma ei ylitä tasoa 25 / 100 000 asukasta
  • positiivisten näytteiden osuus on > 1%
  • esiintyy joukkoaltistumisia *
  • tartunnanlähteet ovat pääsääntöisesti selvitettävissä ja tartuntaketjut katkaistavissa
  • sairaalahoidon tarpeeseen pystytään vastaamaan ilman erityistoimia.

* Joukkoaltistumisten kohdalla on otettava huomioon, että jatkotartuntojen riski on niissä erilainen. Varsinkin kouluissa on tapahtunut suhteessa hyvin vähän jatkotartuntoja lasten välillä. Vaihearvioinnissaon siksi annettava selvästi suurempi painoarvo muissa tilanteissa tapahtuville korkean riskin joukkoaltistumisille.

3. Leviämisvaiheessa epidemian kasvu nopeutuu edelleen, ja tapaukset leviävät väestössä alueellisesti tai laajemmin. Jäljitys vaikeutuu.

Seuraavia kriteereitä voidaan käyttää apuna väestöleviämisen arvioinnissa:

  • tartuntojen alueellinen 7 vrk tapaussumma on suuruusluokkaa > 15 / 100 000 asukasta ja 14 vrk tapaussumma on suuruusluokkaa > 25–50 / 100 000 asukasta vähintään kahtena peräkkäisenä viikkona
  • positiivisten näytteiden osuus on > 2%
  • alle puolet tartunnanlähteistä on selvitettävissä
  • sairaalahoidon tarve kasvaa ja uusien.

Toimenpiteet riippuvat epidemian tasosta

Epidemian perustasolla, ”suvantovaiheessa”, korostuvat koko väestön hygieniasuositukset, paikalliset ja alueelliset viranomaistoimet (tartuntojen juurisyiden tunnistaminen, testaus ja tartuntaketjujen katkaisu) sekä materiaalinen varautuminen epidemian mahdolliseen kasvuun. Näiden toimien tavoitteena on, että epidemia ei laajene.

Kiihtymisvaiheen uhatessa edellä mainittujen toimien lisäksi täytyy entisestään tehostaa tartuntatautilainsäädännön mukaisia rajoituksia, suosituksia ja muita toimenpiteitä, tartunnan saaneiden tunnistamista, tartuntaketjujen jäljitystä ja katkaisua sekä ottaa käyttöön uusia yksilötason keinoja tartuntojen ehkäisemiseksi. 

Jos kaikista varotoimista huolimatta leviämisvaiheen uhka kasvaa, välttämättömiä lisätoimenpiteitä ovat laajemmat ja tiukemmat alueelliset ja valtakunnalliset suositukset ja rajoitukset sekä varautuminen hoitokapasiteetin lisäykseen. 

Alueelliset tartuntatautiviranomaiset päättävät toimenpiteistä

Toimenpiteistä päättävät alueelliset ja paikalliset tartuntatautiviranomaiset eli sairaanhoitopiirit ja kunnat tai kuntayhtymät. Päätökset on perusteltava alueen tarpeilla, ja niiden yhteydessä on kuvattava kokonaisarviointi toimenpiteiden epidemiologisista ja yhteiskunnallisista vaikutuksista.

Lisäksi aluehallintovirastoilla on mahdollisuus ja vastuu tehdä eräitä hallinnollisia päätöksiä, muun muassa yleisötilaisuuksien ja eräiden julkisten tilojen käyttöön liittyviä rajoituksia, jos niitä tarvitaan useamman kunnan alueella.

Toimenpiteiden käyttöönoton järjestys voi olla erilainen maan eri osissa. Alueelliset linjaukset voivat joissakin kohdin siis erota toisistaan.