Koronavirusepidemian vaiheet ja torjuntatoimien tasot 1-3

Tartuntatautien torjunnan, suositusten ja rajoitusten tarkoituksena on estää viruksen leviämistä, turvata terveydenhuollon kantokyky ja suojella erityisesti riskiryhmiin kuuluvia ihmisiä.

Suositukset ja rajoitukset voivat kohdistua yksilöihin, yhteisöihin tai koko väestöön. Voimassa olevat suositukset ja rajoitukset on koottu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuille.

Epidemialuokittelu: perustaso, kiihtymisvaihe ja leviämisvaihe

Epidemian vaiheiden luokittelussa käytetään kriteerejä, jotka on esitetty koronaviruksen hillinnän hybridistrategian toimintasuunnitelmassa.

Epidemian luokittelussa on käytössä kolme vaihetta: perustaso, kiihtymisvaihe ja leviämisvaihe.

1. Perustaso vastaa Suomen tilannetta kesällä 2020. Epidemia ei kasva. Kriteerit ovat:

  • tartuntojen ilmaantuvuus on alhainen
  • ajoittain esiintyvät paikalliset ja alueelliset tartuntaketjut ovat hallittavissa, altistuneet ovat pääsääntöisesti jäljitettävissä, eikä merkittävää leviämistä tunnettujen ryppäiden ulkopuolelle havaita
  • uudet tapaukset ovat joko satunnaisia yksittäistapauksia tai ne todetaan pääosin karanteenissa jo olevilla.

2. Kiihtymisvaiheessa epidemian kasvu alkaa kiihtyä, tapausten alueellinen ilmaantuvuus on perustasoa korkeampi, ja esiintyy useita paikallisia ja alueellisia tartuntaketjuja.

Seuraavia kriteerejä voidaan käyttää apuna epidemian arvioinnissa:

  • tartuntojen alueellinen 7 vuorokauden tapaussumma on suuruusluokkaa 10–15 / 100 000 asukasta; 14 vuorokauden tapaussumma ei ylitä tasoa 25 / 100 000 asukasta
  • positiivisten näytteiden osuus on > 1%
  • esiintyy joukkoaltistumisia *
  • tartunnanlähteet ovat pääsääntöisesti selvitettävissä ja tartuntaketjut katkaistavissa
  • sairaalahoidon tarpeeseen pystytään vastaamaan ilman erityistoimia.

* Joukkoaltistumisten kohdalla on otettava huomioon, että jatkotartuntojen riski on niissä erilainen. Varsinkin kouluissa on tapahtunut suhteessa hyvin vähän jatkotartuntoja lasten välillä. Vaihearvioinnissaon siksi annettava selvästi suurempi painoarvo muissa tilanteissa tapahtuville korkean riskin joukkoaltistumisille.

3. Leviämisvaiheessa epidemian kasvu nopeutuu edelleen, ja tapaukset leviävät väestössä alueellisesti tai laajemmin. Jäljitys vaikeutuu.

Seuraavia kriteereitä voidaan käyttää apuna väestöleviämisen arvioinnissa:

  • tartuntojen alueellinen 7 vuorokauden tapaussumma on suuruusluokkaa > 15 / 100 000 asukasta ja 14 vuorokauden tapaussumma on suuruusluokkaa > 25–50 / 100 000 asukasta vähintään kahtena peräkkäisenä viikkona
  • positiivisten näytteiden osuus on > 2%
  • alle puolet tartunnanlähteistä on selvitettävissä
  • sairaalahoidon tarve kasvaa ja uusien tehohoitojaksojen määrän ennustetaan kääntyvän nousuun.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuille on koottu tiedot epidemian vaiheista sairaanhoitopiireittäin.

Toimenpiteet riippuvat epidemian vaiheesta

Epidemian perustasolla, ”suvantovaiheessa”, korostuvat koko väestön hygieniasuositukset, paikalliset ja alueelliset viranomaistoimet (tartuntojen juurisyiden tunnistaminen, testaus ja tartuntaketjujen katkaisu) sekä materiaalinen varautuminen epidemian mahdolliseen kasvuun. Näiden toimien tavoitteena on, että epidemia ei laajene.

Kiihtymisvaiheen uhatessa edellä mainittujen toimien lisäksi täytyy entisestään tehostaa tartuntatautilainsäädännön mukaisia rajoituksia, suosituksia ja muita toimenpiteitä, tartunnan saaneiden tunnistamista, tartuntaketjujen jäljitystä ja katkaisua sekä ottaa käyttöön uusia yksilötason keinoja tartuntojen ehkäisemiseksi. 

Jos kaikista varotoimista huolimatta leviämisvaiheen uhka kasvaa, välttämättömiä lisätoimenpiteitä ovat laajemmat ja tiukemmat alueelliset ja valtakunnalliset suositukset ja rajoitukset sekä varautuminen hoitokapasiteetin lisäykseen. 

Alueelliset tartuntatautiviranomaiset päättävät toimenpiteistä

Toimenpiteistä päättävät alueelliset ja paikalliset tartuntatautiviranomaiset eli sairaanhoitopiirit ja kunnat tai kuntayhtymät.

Päätökset on perusteltava alueen tarpeilla, ja niiden yhteydessä on kuvattava kokonaisarviointi toimenpiteiden epidemiologisista ja yhteiskunnallisista vaikutuksista.

Lisäksi aluehallintovirastoilla on mahdollisuus ja vastuu tehdä eräitä hallinnollisia päätöksiä, muun muassa yleisötilaisuuksien ja eräiden julkisten tilojen käyttöön liittyviä rajoituksia, jos niitä tarvitaan useamman kunnan alueella.

Toimenpiteiden käyttöönoton järjestys voi olla erilainen maan eri osissa. Alueelliset linjaukset voivat joissakin kohdin siis erota toisistaan.

Toimintasuunnitelman täydennys epidemian kiihtymisen ja muuntoviruksen leviämisen uhan varalta 

Hallituksen hybridistrategian toimintasuunnitelmaa päivitettiin 26.1.2021. 

Päivitykset tehtiin, koska epidemian kiihtyminen on edelleen mahdollista ja Suomessa on havaittu uusi virusmuunnos. 

Jos virusmuunnos yleistyy, se voi aiheuttaa selvästi aiempaa nopeammin leviävän epidemian, joka vaarantaa terveydenhuoltojärjestelmän kantokyvyn. Terveydenhuolto ei saa kuormittua siten, että muuta hoitoa jouduttaisiin ajamaan alas.

Toimintasuunnitelmaan lisättiin kolme uutta toimenpidetasoa, joiden tarkoituksena on 

  • torjua epidemian kasvun uudelleen kiihtyminen ja herkemmin tarttuvan virusmuunnosten leviäminen ja
  • saada lisäaikaa rokotusten ja vuodenaikavaihtelun yhteisvaikutukselle epidemian hillitsemisessä.

Ministeriön 22.12.2020 antama toimintasuunnitelma ja 23.10.2020 annetut ministeriöiden toimenpidesuositukset ovat edelleen voimassa. Toimintasuunnitelmassa esitetty koronavirustilanteen epidemiologinen jaottelu kolmeen vaiheessa – perustaso, kiihtymisvaihe ja leviämisvaihe – säilyy siis edelleen.

23.10.2020 annetuissa toimenpidesuosituksissa kuvataan ne lainsäädäntöön perustuvat toimenpidekokonaisuudet, joita kussakin epidemiavaiheessa lähtökohtana suositellaan toteutettavaksi. 

26.1.2021 tehty toimintasuunnitelman täydennys on tarkoitettu ohjaamaan, tukemaan sekä osaltaan tarkistamaan näiden toimenpidekokonaisuuksien käyttöä virusmuunnosten aiheuttamassa uudessa tilanteessa ja sen mahdollisessa kehittymisessä. 

Helmikuussa hallitus linjasi, että Suomessa otetaan taso 2 käyttöön.

Uudet toimenpidetasot 1-3

Taso 1. Nykyisen rajoitustason ylläpito ja kaikkien leviämisvaiheen toimenpiteiden toteuttaminen leviämisvaiheessa olevilla alueilla 

  • Alueilla eri epidemiatasoilla voimassa olevat rajoitustoimenpiteet suositellaan pidettäväksi vähintään nykyisellä tasollaan, kunnes virusmuunnoksen leviämisen estämiseksi tehtyjen toimenpiteiden vaikuttavuutta on voitu edelleen arvioida. 
  • Kaikilla leviämisvaiheessa olevilla alueilla on perusteltua ottaa käyttöön täysimääräisinä kaikki leviämisvaiheen toimenpiteet epidemian nopean kiihtymisen estämiseksi. Näitä toimenpiteitä ovat esimerkiksi maksimaalinen etätyösuositus, laajin maskisuositus, julkisten tilojen sulkeminen ja etäopetus toisella asteella ja korkeakouluissa.

Taso 2. Leviämisvaiheen toimenpiteiden määräaikaisen ja laajamittaisen käyttöönoton ohjaus

  • Epidemian nopean kiihtymisen tai muuntuneen viruksen leviämisen uhan perusteella leviämisvaiheen suositukset ja toimenpiteet suositellaan otettavaksi laajamittaiseen käyttöön. 
  • Sosiaali- ja terveysministeriö ohjaa alueita ottamaan toimenpiteet käyttöön Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunnon perusteella. Toimenpiteiden täytyy olla välttämättömiä ja alueelliesti oikeasuhtaisia. Tasolle 2 siirtyminen edellyttää erillistä valtioneuvoston puoltoa. 
  • Koko maassa otetaan käyttöön maksimaalinen etätyösuositus ja laajin maskisuositus. 
  • Lisätoimenpiteinä voidaan kokoontumisrajoitusten suurinta sallittua henkilömäärää pienentää sekä tehostaa tartuntatautilain mukaisen karanteenin ja eristyksen noudattamisen valvontaa. 
  • Ennen kuin päätetään lapsia ja nuoria koskevista rajoituksista, olisi kuitenkin päätettävä tartun-tatautilainsäädännön mukaisista muista toimista (aikuiset ensin -periaate). 
  • Lisätoimenpiteiden mukaisia suosituksia voitaisiin soveltaa joko valtakunnallisesti tai erikseen määritellyillä alueilla.

Taso 3. Poikkeusolojen ja liikkumisrajoitusten käyttöönotto

  • Tällä toimenpidekokonaisuudella tarkoitetaan poikkeusoloja ja eriasteisten liikkumisrajoitusten käyttöönottoa edellisten toimenpiteiden lisäksi. 
  • Kyseessä on äärimmäinen toimenpide, ja se on perusteltavissa vain, mikäli kaikki edellä kuvatut toimenpidekokonaisuudet ovat joko osoittautuneet riittämättömiksi ja epidemiatilanteen voidaan osoittaa aiheuttavan välittömän terveydenhuollon kantokyvyn ylittymisen uhan tai toimenpide on väestön hengen tai terveyden turvaamiseksi muutoin välttämätön. 
  • Rajoitusten toimeenpano perustuisi poikkeusoloissa annettavaan valmiuslain tai perustuslain 23 §:n mukaiseen sääntelyyn.