Heikki Hiilamo: Syntyvyys on saatava nousuun

Heikki Hiilamo on paneutunut sosiaalipolitiikan professorina jokseenkin kaikkiin kansallisen lapsistrategian ydinkysymyksiin. Nyt hän haluaa havahduttaa kansan erityisesti yhteen Lapsen aika – Kohti kansallista lapsistrategiaa 2040 -raportin keskeiseen huoleen. – Syntyvyys on laskenut Suomessa jyrkästi.

”Suomen kansa, eritoten nuoret naiset ja miehet, herätys! Väestökato vaarantaa vakavasti maamme tulevaisuuden! Suomalainen nainen synnyttää enää keskimäärin kolme lasta.”

1930-luvulla herättiin yhteiskuntaa uhkaavaan rajuun lapsipulaan, sillä 30 vuotta aiemmin eli vuonna 1900 lapsia syntyi sentään viisi naista kohden. Mutta alamäki oli vasta alussa.

Vuonna 1969 kokonaishedelmällisyys alitti jo väestön uusiutumisrajan, joka on 2,1 lasta naista kohden.

Vuonna 2010 syntyi noin 61000 lasta, mutta vuonna 2018 jäätiin jo alle 50000 lapseen. Nyt kokonaishedelmällisyys on vain 1,4. Ulkomaalaistaustaiset naiset parantavat panoksellaan tilastoa merkittävästi.

– Meillä on tuskin paluuta yli kahden lapsen kokonaishedelmällisyyteen. Jotain täytyisi kuitenkin tehdä kiireellisesti, sillä syntyvyyden dramaattinen romahdus vaikuttaa radikaalilla tavalla koko yhteiskuntaan, varoittaa Heikki Hiilamo.

Hänestä itsestään Suomen syntyvyyskriisi ei ole ainakaan kiinni. Viiden lapsen isä on pikemminkin osa ratkaisua kuin ongelmaa.

– Viisi lasta on aika paljon, mies myöntää, muttei halua kommentoida sen syvällisemmin henkilökohtaista perhepolitiikkaansa.

– Syyt tähän lapsilukuun ovat täysin yksilöllisiä, niillä ei ole suoraa yhteiskunnallista taustaa. Olisi vähän vaarallista yrittää avata näin isoja asioita omasta pienestä kuplastaan, Hiilamo naurahtaa.

Köyhän putoaminen kelkasta tulee kalliiksi

Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professorin tutkimusaiheita ovat olleet perhepolitiikka, köyhyys ja eriarvoisuus.

Lapsistrategiaa pohjustavassa työssä ja Lapsen aika -raportissa asetetaan tavoite vähentää lapsiperheiden köyhyyttä.

Oman perheen talouteen liittyvät pelot vaikuttavat siihen, uskalletaanko lapsia tehdä yhtä enemmän, jos sitäkään ensimmäistäkään.

– Köyhien lapsilla ei ole välttämättä varaa internetteihin ja älypuhelimiin, joita useimmat tarvitsevat nyky-yhteiskunnan menossa pärjätäkseen. He joutuvat luopumaan myös kallistuneista harrastuksista.

– Monen sukupolven periytyvä syrjäytyminen on valitettavasti todellisuutta. Lasten ja nuorten ongelmat ovat yhteydessä vanhempien syrjäytymiseen. Rajusti lisääntyneet huostaanototkin koskevat usein työttömien päihdeongelmaisten perheitä, Hiilamo selvittää.

Erityisen pahassa syrjäytymisvaarassa ovat pitkäaikaistyöttömien perheet. Suomessa pitäisi Hiilamon mielestä palata käytäntöön, jossa kunnat velvoitetaan järjestämään nuorille ja pitkäaikaistyöttömille tuettuja työpaikkoja.

– Tukityöllistäminen tulee pitkällä tähtäimellä huomattavasti halvemmaksi kuin systeemistä syrjäytyminen. Köyhä ei voi osallistua vallitsevaan elämäntapaan ja putoaa helposti kelkasta muutenkin kuin työelämän suhteen.

Raha ei ratkaise synnytysbuumin puutetta

Sosiaalipoliitikot perustelevat usein, että kaikissa puutoksissa ja tarpeellisissa muutoksissa parempaan on lopulta kyse raa’asta rahasta.

Professori Heikki Hiilamo ei usko, että syntyvyyden romahtaminen liittyisi ensisijaisesti synnytysikäisten ihmisten vaurauteen liittyviin tekijöihin vaan arvostuksiin.

– Luulin aiemmin, että tämä syntyvyyskehitys johtuisi taantumasta ja nurkan takana odottaisi synnytysbuumi, kun synnytystä lykänneet näkevät valoa taloudessa. Talouden kasvu ei ole kuitenkaan parantanut syntyvyyttä.

Taustalla täytyy olla muitakin ongelmia.

– Puhumme paljon niistä, jotka ovat syrjäytymisvaarassa ja työttöminä. Emme huomaa, että ongelmia voi olla myös niillä, joilla on työpaikat ja hyvä koulutus.

– Ovatko perheen perustamisen ja vanhemmuuden vaatimukset kasvaneet liian suuriksi? Kokevatko ihmiset, että vanhemmilta odotetaan liian paljon, ja että kyseessä on liian iso urakka ja vaativa tehtävä? Hiilamo kysyy.

Pienten lapsilisät ylös, isompien alas

Rahalla eli perhetuilla on toki vaikutuksensa potentiaalisen lapsiperheen talouteen ja tulevaisuudenuskoon.

Lapsilisät kasvavat lasten lukumäärän lisääntyessä. Ensimmäisen lapsen lapsilisä on noin 95 euroa kuukaudessa, kun viidennen lapsen lapsilisä on lähes 173 euroa.

– Perhetukia pitäisi kohdistaa enemmän ensimmäisen lapsen syntymään. Se madaltaisi taloudellista kynnystä ensimmäisen lapsen saamiseen, Heikki Hiilamo näkee.

Hän ehdottaa, että alle kouluikäisten lapsilisiä nostetaan ja yli kouluikäisten lisiä lasketaan.

– Ensimmäisen lapsen syntymisen aikoihin perheessä on yleensä pienimmät tulot ja siten suurimmat tarpeet perhetuelle. Tulotaso nousee vanhempien työuran kuluessa, Hiilamo perustelee.

Poikien pärjäämiseen on panostettava

Yksi näkökulma syntyvyysasiaan löytyy siitä, että miesten tulot korreloivat lasten lukumäärän kanssa. Enemmän tuloja, enemmän lapsia. Liian moni kouluttamaton mies puolestaan ei löydä puolisoa ensinkään eikä saa lainkaan lapsia, vaikka haluaisi.

Tälle tielle on ajauduttu opintopolulta. Pojat saavat koulussa paljon huonompia numeroita kuin tytöt, jotka muuttavat sitten opiskelemaan muualle, kun pojat jäävät kotiseudulleen.

Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa parisuhdemarkkinoilla.

Heikki Hiilamo uskoo, että kumppanien löytäminen helpottuisi, jos koulutukseen hakeutuminen olisi tasa-arvoisempaa: tyttöjä ja poikia opiskelisi suurin piirtein saman verran eri koulutustasoilla.

– Meidän täytyisi kiinnittää varhaiskasvatuksesta lähtien enemmän huomiota poikien pärjäämiseen koulutehtävissä.  Mutta hiljaa hyväksytty tabuasia on, että poikien arvosanat ovat tyttöjä heikompia, ja niin vain on.

– Varmaan taustalla on ajatus, että työelämässä naiset ovat huonommissa asemissa ja saavat vähemmän palkkaa. Annetaan siis tämän nykyisen koulutusvääristymän jatkua niin kauan kuin naiset pärjäävät kaikilla aloilla paremmin kuin miehet ja puututaan asiaan vasta sitten? Tällä ajattelutavalla on negatiivisia seurauksia.

Kysymys syntyvyyden romahduksesta yhteiskunnan rakenteellisena ongelmana on niin polttava, että Hiilamo on valmis miettimään radikaalejakin ratkaisuja.

– Kun pojat kypsyvät henkisesti keskimäärin tyttöjä myöhemmin, voisiko lapsilla olla joustavampi koulunaloitusaika? Voisivatko tytöt mennä useammin kouluun jo kuusivuotiaana ja pojat seitsenvuotiaana?

Arvon me asevelvollisetkin ansaitsemme

Koskematon tabu on Hiilamon mielestä myös poikia koskevan asevelvollisuuden negatiivinen ja hidastava vaikutus opiskeluissa etenemiseen ja sitten lapsiperheen perustamiseen.

– Pitäisikö kansalaispalveluksen olla tasa-arvoisempi niin että se koskisi molempia sukupuolia? Ehkä siten harvempi poika menisi asepalvelukseen ja useampi tyttö menisi? Hiilamo kyselee.

Hän on tutkinut syrjäytyneitä nuoria, jotka eivät ole työssä eivätkä opiskele. Hiilamo arvelee, että asevelvollisuus saattaa olla yksi tiettyä poikien ryhmää syrjäyttävä tekijä.

– Kysymys ei ole vain asepalvelukseen kuluvasta ajasta. Ellei nuori mies pääse suorittamaan asepalvelusta, vaikka haluaisi, tai hän joutuu keskeyttämään sen, asia voi vaikuttaa itsetuntoon.

– Toinen ongelma on, että yhteiskunnallisessa tilinpidossa poikien työpanosta asepalveluksessa pidetään melkein ilmaisena, vaikka jokainen vuosi pitäisi käyttää hyväksi opiskeluun tai työhön. Asepalvelukselle ei anneta sille kuuluvaa arvoa.

– Asenne on identtinen sille, ettei naisten antamalle kotihoidolle annettu aiemmin arvoa. Myöhemmin lasten hoitaminen on tunnustettu yhteiskunnan tärkeäksi toiminnaksi, mutta jos vertaa äitiyspäivärahaa ja kotihoidonrahaa varusmiespäivärahaan, siinä on iso ero, Hiilamo kommentoi.

Hän ottaa toisenlaisen näkökulman tasa-arvoon perhetukien kautta. Olisi tärkeää, että nuoret miehet ja naiset käyttäisivät samalla tavalla perhe-etuuksia.

– Lasten hoitoon liittyvät edut ovat sekä miesten että naisten ulottuvilla, mutta käytännössä enimmäkseen vain naiset nauttivat niitä. Perhetuista huolimatta naiset maksavat edelleen korkeamman hinnan lapsesta aiheutuvista kustannuksista.

Ilmastoahdistunut ei lisää lapsijalanjälkeään

Viime aikoina syntyvyyskeskusteluun on tullut uutena uhkatekijänä ilmastoahdistus. Hiilamon mielestä tässäkin keskustelussa täytyisi säilyttää jonkinlainen tolkku ja tasapaino.

– ”Uudet ihmiset ovat taakka ja rasitus maailmalle.” Onko tämä vain poliittisesti korrekti tapa ilmaista, ettei joku halua lasta? Ellei yhtään lasta syntyisi, ympäristö varmaan pelastuisi, mutta ihminen katoaisi.

– Yhtä hölmöä on sanoa, ettemme me halua Suomeen maahanmuuttajia, vaikka syntyvyys laskee. Sekin jyrkkä ajatus johtaa yhteiskunnan umpikujaan.

Vaikka uhkia on ilmassa, sängyissä ja synnytyslaitoksella, sosiaalipolitiikan professori ei ole pessimistinen lopun aikojen julistaja.

– En pidä mitenkään mahdottomana, että syntyvyys kääntyy vielä nousuun, kun asiasta puhutaan ja yhteiskunnassa tehdään oikeanlaisia perhemyönteisiä toimenpiteitä.

**

Artikkelisarjassa haastatellaan eri alojen asiantuntijoita lapsiystävällisemmän Suomen rakentamiseksi. Kaikki esitetyt näkemykset ovat haastateltavan omia.

Kaikki sarjassa ilmestyneet artikkelit ovat luettavissa verkkosivuilla minedu.fi/lapsistrategia ja stm.fi/lapsistrategia