Työkyvyn ylläpito on kaikkien vastuulla

Työkyvyn ylläpitoa ei voi "ulkoistaa" työterveyshuollolle, vaan se on työntekijöiden, työnantajien, työsuojelun, työterveyshuollon ja julkisen terveydenhuollon yhteinen tehtävä, sanoo lääkintöneuvos Kristiina Mukala. Hän toteaa myös, että emme saisi vaatia sataprosenttista työkykyä jokaiselta työelämässä olevalta. Työelämässä pitäisi olla nykyistä suvaitsevampia ja joustavampia, jotta kaikki olemassa oleva työkyky saataisiin käyttöön.

Sosiaali- ja terveysministeriössä etsitään parhaillaan kahdessa työryhmässä keinoja, joilla voitaisiin pidentää työuria pitämällä parempaa huolta ihmisten työkyvystä ja parantamalla työhyvinvointia. Ryhmät perustettiin helmikuussa 2010 työnsä päättäneen Työelämäryhmän ehdotuksesta jatkamaan sen työtä.

Kristiina Mukala on molemmissa työryhmissä työterveyshuollon asiantuntijana. Hän toivoo, että työryhmissä voitaisiin katsoa työkyvyn ylläpitoa kokonaisuutena eikä tyydytä korjaamaan kosmeetteettisesti vain jotakin nurkkaa.

"Työterveyshuolto yksin ei voi ottaa vastuuta työkyvyn ylläpidosta. Siinä on monta toimijaa ja jokaisella on yhtä tärkeä rooli", hän korostaa.

"Ensisijassa jokainen on itse vastuussa työkykynsä ylläpitämisestä. Jokaisen on itse pidettävä huolta terveellisestä ravinnosta, liikunnasta, riittävästä levosta ja unesta. Mutta kohtuus kaikessa. Ihmisellä pitää olla muutakin elämää kuin työnteko ja työkyvynylläpito", Mukala sanoo.

"Työstä pitää saada voimaa vapaa-aikaan ja vapaa-ajasta työhön. Työ ei saa viedä kaikkia voimia, palautumiseen pitää jäädä aikaa. Palautumisen tarve riippuu työn rasittavuudesta, omasta kunnosta ja iästä. Iän myötä palautumista tarvitaan tiheämmin."

Mukalan mukaan tietoa työkyvyn ylläpidosta on runsaasti saatavissa. Toinen asia on, osataanko sitä soveltaa omaan elämään.

Työnantajan vastuulla on luoda sellaiset työolot, etteivät ne aiheuta vaaraa työntekijöiden terveydelle. Työsuojelu valvoo työkyvyn ylläpidossa tätä puolta. Ihanteellisinta olisi, jos työnantaja katsoisi työntekijöiden tilannetta laajemmin ja voisi joustaa työntekijöiden elämäntilanteiden mukaan.

Ihmisten työkyky vaihtelee eri elämän vaiheissa. Esimerkiksi lasten ollessa pieniä kotielämä vaati osansa, ja työhön ei ehkä pysty panostamaan niin paljon kuin jossakin muussa elämän vaiheessa.

"Kun työnantaja joustaa silloin, kun työntekijällä on tiukka elämäntilanne, niin työntekijältä puolestaan olettaisi löytyvän motivaatiota tehdä työtä enemmän silloin, kun työssä on kiire", Mukala uskoo.

"Osaaminen on tärkeä osa työkykyä. Työnantajalla ja työntekijällä on molemmilla vastuu siitä, että työntekijä perehtyy tehtäviinsä niin hyvin, ettei osaamattomuus luo paineita. Osaamisen ylläpitäminen parantaa työilmapiiriä ja työntekijöiden motivaatiota."

Työterveyshuollon tehtävänä on katsoa, miten työntekijän terveydelliset edellytykset ja työn vaatimukset kohtaavat. Työnantajan on järjestettävä ehkäisevä työterveyshuolto aina, vaikka työntekijöitä olisi vain yksi. Ehkäisevään työterveyshuoltoon kuuluvat esimerkiksi terveystarkastukset sellaisessa työssä, jossa terveys voi olla uhattuna. Työnantaja voi halutessaan sisällyttää työterveyshuoltoon myös sairaanhoidon.

Työnantaja voi järjestää työterveyshuollon itse, yhdessä muiden työnantajien kanssa tai ostaa palvelun yksityiseltä lääkärikeskukselta tai kunnan terveyskeskukselta. Suuntaus on, että työnantajat yhä useammin ostavat työterveyshuollon kuin järjestävät sen itse.

Mukalan mielestä olisi tärkeää, että työterveyshuollolla olisi pitkän aikavälin kokonaisnäkemys työpaikan oloista ja työntekijöistä. Jos työterveyshuolto kilpailutetaan lyhyin väliajoin ja se vaihtuu usein, tätä näkemystä ei kehity.

Hän on erityisen huolissaan pienten yritysten työterveyshuollosta. Pienissä yrityksissä johtaja hoitaa henkilöstöasiat kaiken muun ohella. Hänellä ei ehkä ole osaamista kilpailuttaa ja ostaa työterveyshuoltoa, eikä hän välttämättä tiedä, mitä pitäisi saada.

Kristiina Mukalan mukaan työuria voisi pidentää ottamalla käyttöön koko työvoimavaranto. On arvioitu, että ottamalla käyttöön työttömien ja työkyvyttömyyseläkkeillä olevien työkyky, saataisiin työvoimaa lisää jopa viidennes.

"Jotta kaikki olemassa oleva työkyky saataisiin käyttöön, meidän pitäisi olla nykyistä suvaitsevampia ja joustavampia. Emme saisi vaatia sataprosenttista työkykyä jokaiselta työelämässä olevalta. Työelämään osallistuminen vaikka vähemmällä panoksella ja sitä kautta kuuluminen johonkin yhteisöön yleensä parantaa elämänlaatua."

Työuria voidaan pidentää myös sillä, että ihmisiä ei kuluteta työssä loppuun. Työurat pitenevät, kun sairauspoissaolot ja työkyvyttömyysjaksot lyhenevät.

"Jos töihin on kiva tulla, työtehtävät ovat motivoivia ja työtä on sen verran kun ihminen jaksaa tehdä, niin tuskin ihmisillä on haluja pyrkiä pois työelämästä ennen aikojaan. He jatkavat työtä niin kauan kuin hyvältä tuntuu", Mukala arvelee.

"Jos työ on jatkuvasti voimien ja osaamisen äärirajoilla pinnistelyä eikä ihminen viihdy työssään, niin kyllä hän alkaa etsiä keinoja päästä pois työstä vaikka millä syyllä. Silloin on ihan sama mihin eläkeikä asetetaan."

Merja Moilanen