Matkailuterveysneuvonta ja -rokotukset osana kansanterveystyötä terveyskeskuksissa

Suomalaiset tekevät vuosittain noin 3 miljoonaa yöpymisen sisältävää matkaa ulkomaille. Yhdeksän kymmenestä suomalaisesta ylittää valtakuntamme rajan vuosittain. Matkoista kolme neljäsosaa liittyy vapaa-aikaan ja vain neljännes on työmatkoja. Euroopan ja Pohjois-Amerikan ulkopuolelle kohdistuu puoli miljoonaa matkaa vuosittain. Varsinkin trooppisella vyöhykkeellä matkailija kohtaa laajan infektioiden kirjon, josta merkittävä osa on ehkäistävissä. Vakavia, ehkäistävissä olevia matkailijan mahdollisia infektiotauteja ovat malaria, polio, sukupuolitaudit, hepatiitti A- ja B-maksatulehdukset, puutiaisaivotulehdus, aivokalvontulehdus, virusten aiheuttamat aivo- ja verenvuotokuumeet, keltakuume ja lavantauti. Osa näistä taudeista voi levitä kotimaassa aiheuttaen epidemioita. Tuhkarokko, sikotauti ja vihurirokko onnistuttiin rokottamalla hävittämään maastamme 1990-luvun puoliväliin mennessä, mutta näitä tauteja esiintyy edelleen runsaasti paitsi kehitysmaissa, myös Euroopan maissa, joihin suomalaisten matkat usein suuntautuvat. Esimerkiksi vuonna 2005 alkanut Ukrainan laaja tuhkarokkoepidemia, yli 40 000 tapausta, levisi jonkin verran myös naapurimaihin. Viime vuosina tuhkarokkoepidemioita on esiintynyt mm. Sveitsissä, Itävallassa, Saksassa, Englannissa, Espanjassa, Italiassa, Ranskassa ja Tanskassa. Yhdysvalloissa on ollut epidemioita liittyen Euroopan matkailuun. Myös Suomessa on todettu vuoden 2008 aikana viisi ulkomailta tuotua tuhkarokkotapausta.

Asiantunteva matkailuterveyspalvelu sisältää neuvontaa kohdemaan terveysvaaroista, infektioista ja niiden ehkäisystä rokotuksin, lääkkeillä (erityisesti malaria), kondomein sekä vaaraa vähentävällä omalla käyttäytymisellä. Säästötoimet ovat johtaneet siihen, että monet terveyskeskukset ovat vähentäneet tai lopettaneet aiemmin antamiaan matkailuterveyden neuvonta- ja rokotuspalveluita. Näin siitä huolimatta, että matkailija maksaa itse rokotteet, jotka eivät kuulu yleiseen rokotusohjelmaan. Työnantajan velvoitteena taas on huolehtia ehkäisevästä neuvonnasta ja rokotuksista sekä niiden kustannuksista työmatkan vaarojen varalta. Osa työterveyshuollostakin hoidetaan terveyskeskuksissa, mutta matkailuneuvonnan ja -rokottamisen vähentämisen vuoksi alan asiantuntemus on häviämässä terveyskeskuksista. Lisäksi maassamme on saatavissa yksityisiä, asiantuntevia matkailuterveyspalveluja, mutta alueellisesti epätasaisesti jakautuneena, mistä johtuen kansalaiset ovat palvelujen saatavuuden sekä kustannusten suhteen eriarvoisessa asemassa eri kunnissa.

Tapahtunut kehitys on sekä kansalaisten että kansanterveyden näkökulmasta ongelmallinen. Vakava varoitusmerkki on, että tämän vuoden aikana vaarallisia, Plasmodium falciparumin aiheuttamia malariatapauksia matkan jälkeen on tullut hoitoon kymmenkunta, säännönmukaisesti kokonaan puuttuvan tai väärän estolääkityksen seurauksena. Muutamalla tauti on vaatinut tehohoitoa ja ollut henkeä uhkaava. Matkailuterveyden laiminlyönnit eivät johda vain matkailijan sairastumiseen, vaan niillä on myös kasvava kansanterveydellinen ja yhteiskunnallinen merkitys. Matkailuun liittyvät sukupuolitaudit , samoin kuin suolistotulehdukset, voivat aiheuttaa paikallisia epidemioita. Suomalaisten uusista HIV-tartunnoista saadaan nykyään noin kolmannes ulkomailta. Matkoilta saatujen tartuntatautien hoito on kunnallisen terveydenhuollon vastuulla ja tulee monissa tapauksissa varsin kalliiksi.

Maailman terveysjärjestö (WHO) antaa vuosittain matkailijoiden infektioiden ehkäisyyn tähtääviä suosituksia. Kansanterveyslaitos soveltaa niitä suomalaisten tarpeisiin ja julkaisee ne Matkailijan terveysoppaassa, joka on nähtävissä KTL:n www-palvelussa (www.ktl.fi) sekä sovellusversiona terveysportissa (www.terveysportti.fi). Terveysportin matkailulääketieteellisestä osiosta voi myös antaa asiakkaalle maakohtaisen tulosteen. Kansanterveyslaitos neuvoo terveydenhuollon ammattihenkilöstöä ja on läheisessä yhteistyössä matkatoimistojen kanssa. Kansanterveyslaitoksella ei kuitenkaan ole mahdollisuutta antaa kansalaisille henkilökohtaista matkailuterveyden neuvontaa. Matkailijan terveysopas on kaikkien käytettävissä maksutta. Se sisältää mm. helppokäyttöisen, maittain räätälöidyn ohjeistuksen.

Lainsäädännölliset perusteet matkailuterveydenhuollolle terveyskeskuksissa

Matkailuun liittyvä neuvonta ja rokotukset kuuluvat terveyskeskusten toimialaan osana kansanterveys- ja tartuntatautien vastustamistyötä. Tartuntatautilain mukaan kunnan velvollisuutena on järjestää alueellaan tartuntatautien vastustamistyö osana kansanterveystyötä. Kansanterveys lain mukaan kunnan tulee huolehtia kunnan asukkaiden terveysneuvonnasta ja terveystarkastuksista. Terveysneuvontaa ei ole rajoitettu koskemaan riskejä, jotka esiintyvät vain Suomen rajojen sisäpuolella. Tartuntatautilaissa säädetään vielä tarkemmin, että kunnan on järjestettävä yleisiä vapaaehtoisia rokotuksia ja terveystarkastuksia tartuntatautien ehkäisemiseksi. Tämän lain lisäksi tartuntatautien vastustamistyöstä vastaavan kunnallisen toimielimen ja sen alaisena terveyskeskuksen tartuntataudeista vastaavan lääkärin tulee tartuntatautiasetuksen mukaisesti huolehtia terveyskeskuksen toimialueella tartuntatautien vastustamistyöstä: tartuntatauteja koskeva tiedottaminen, terveyskasvatus ja terveysneuvonta sekä tartuntatautien ehkäisemiseksi erikseen säädetyt tai määrätyt muut tehtävät.

Terveyskeskus voi järjestää matkailijoiden terveysneuvonnan ja matkustamiseen liittyvän tartuntatautien vastustamistyön haluamallaan tavalla. Eräs mahdollisuus on antaa merkittävä osa matkailuterveyteen liittyvistä neuvontatehtävistä asiaan perehtyneille terveydenhoitajille, jolloin paikoin niukkaa lääkärityöaikaa voidaan käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Matkailuterveyttä koskevaa koulutusta järjestetään kansallisten tartuntatautien koulutustilaisuuksien yhteydessä.

Koska rokotusten maksullisuudesta ja terveydenhuollon velvoitteista rokotusten järjestämiseen on ollut epätietoisuutta, on asiaa selvennetty Kuntaliiton yleiskirjeessä 23/80/2008. Suomen yleiseen rokotusohjelmaan kuuluvat rokotukset järjestetään maksutta kaikille kuntalaisille. Tähän kuuluvat myös yleiseen rokotusohjelmaan kuuluvien rokotusten tehosterokotukset, kuten poliotehosteen ja MPR-rokotteen antaminen, vaikka ne tarvittaisiin Suomen rajojen ulkopuolelle matkustamista varten. Jos henkilö tarvitsee muita rokotuksia matkustaessaan Suomen rajojen ulkopuolelle, rokoteaineen hankkii henkilö itse apteekista. Jos reseptin kirjoittamista varten tarvitaan käynti lääkärin luona, siitä voidaan periä terveyskeskusmaksu. Samoin jos rokotuksen suorittaa lääkäri, siitä voidaan periä terveyskeskusmaksu.

Terveysneuvonnasta ja rokotuksista aiheutuvia kustannuksia kompensoivat vältettyjen sairauksien kustannuksista syntyvät säästöt.

Sosiaali- ja terveysministeriö edellyttää kuntien ottavan suunnittelussaan ja toiminnassaan huomioon edellä kuvatut tartuntatautilain ja kansanterveyslain velvoitteet ja seuraa tilanteen kehittymistä.

Osastopäällikkö, ylijohtaja  Aino-Inkeri Hansson

Johtaja   Tapani Melkas