Elinluovutuksesta usein kysyttyjä kysymyksiä

Yhtä ainoaa virallista tai oikeaa tapaa elinluovutustahdon ilmaisemiseen ei ole. Voit ilmaista elinluovutustahtosi muun muassa alla esitetyillä tavoilla. 

Tahdonilmaisut tallentuvat Potilastiedon arkistoon, josta ne ovat terveydenhuollon yksiköiden käytettävissä.

• Kirjaa elinluovutustahtosi Omakanta-palvelussa (Kanta)Linkki toiselle sivustolle

Kerro kantasi elinluovutukseen lähiomaisellesi tai muulle läheisellesi. Näin hän pystyy välittämään tiedon tahdostasi. 

Kirjaa elinluovutustahtosi paperille. Pidä paperia mukanasi ja kerro siitä omaisillesi ja läheisillesi.

Elinluovutuskorttia voit edelleen käyttää osoituksena suostumuksestasi elinluovutukseen.

Jos tahtoasi ei tiedetä, sinun oletetaan suostuvan elintesi luovutukseen.

Valmista lomaketta ei tarvita. Voit kirjata elinluovutustahtosi vapaamuotoisesti. Suullinen tieto elinluovutustahdosta on yhtä pätevä kuin kirjallinen tieto.

Voit kirjata elinluovutustahtosi esimerkiksi tämän mallin mukaisesti.

• ElinluovutustahtoTiedosto avautuu uudessa välilehdessä pdf 134kB

Omainen ei voi enää kieltää kuolleen omaisensa elintenluovutusta omaan tahtoonsa vedoten. Sen sijaan jos omainen tietää, että vainaja on elinaikanaan vastustanut luovutusta, elinluovutusta ei tehdä. Jos vainaja on eläessään ilmaissut oman tahtonsa, sitä on aina noudatettava.

Elinsiirtoa ei tehdä ilman huoltajan tai lähiomaisen suostumusta, jos lääkäri arvioi, että vainaja ei iän, kehitystason tai esimerkiksi sairauden vuoksi ole elinaikanaan kyennyt muodostamaan käsitystä asiasta.

Laki edellyttää, että vainajan lähiomaiselle tai muulle läheiselle selvitetään mitä elinluovutus tarkoittaa.

Jos vainaja on alaikäinen, eikä hän ikänsä ja kehitystasonsa vuoksi ole kyennyt muodostamaan käsitystä elintensä luovuttamisesta, elinsiirtoon tarvitaan huoltajan lupa.

Suomessa elävä luovuttaja voi luovuttaa toisen munuaisensa sitä tarvitsevalle henkilölle, mutta suurin osa elin- ja kudosluovuttajista on vainajia. Kuitenkin vain murto-osa vainajista soveltuu elin- ja kudosluovuttajaksi. Lain mukaan ihminen on kuollut, kun kaikki hänen aivotoimintansa ovat pysyvästi loppuneet. Elin- ja kudosluovutukseen voidaan edetä joko aivokuoleman toteamisen jälkeen tai verenkierron loppumisen ja sydämen pysähtymisen jälkeen.

Jos ihminen on esimerkiksi elinaikanaan sairastanut tiettyjä tulehdustauteja (B-hepatiitti tai HIV) tai hän on sairastanut syövän viiden vuoden sisällä (paitsi basaliooma tai aivokasvain), hän ei sovi elinluovuttajaksi. Sopivuus elinluovuttajaksi arvioidaan aina elinsiirtoyksikön huolellisen arvion perusteella. Soveltuvuus kudosluovutukseen arvioidaan samalla tavalla kudoslaitosten toimesta. Ikä ei ole este elin- ja kudosluovutukselle. 

Suomessa kaikki kiinteiden elinten siirrot tapahtuvat HUS-yhtymässä, jonka elinsiirtotoimistossa (transplantaatiotoimistossa) päivystetään 24 tuntia vuorokaudessa.

Kaikkia Suomen keskus- ja yliopistosairaaloita on pyydetty välittämään tieto elinsiirtotoimistoon kaikista kallo- ja aivovammapotilaista, joilla on lohduton ennuste eikä elin- ja kudosluovutuksen vasta-aiheita eli B-hepatiittia, HIViä tai pahanlaatuista kasvainta (syöpä). Elinsiirtoyksikkö (transplantaatioyksikkö) arvioi selvitystensä perusteella mahdollisen elinluovuttajan sopivuuden ja kudoslaitokset soveltuvuuden kudosluovutukseen.

Elinten kelvollisuus tarkistetaan muun muassa verikokeiden ja tarvittaessa muiden lääketieteellisten tutkimusten perusteella.

Elinluovutustahto ei vaikuta mitenkään potilaan hoitoon. Potilaita hoidetaan aina parhain käytettävissä olevin keinoin.

Ei voi missään tapauksessa. Elimen, kudoksen tai solujen irrottamisesta ja käytöstä ei saa maksaa palkkiota eikä siinä säädetystä toiminnasta saa tavoitella taloudellista hyötyä. Suomessa elinsiirto on aina julkisen terveydenhuollon toimintaa.