Valtionavustusten painopiste toiminnan kehittämiseen
Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusjärjestelmään sisältyvä kuntien perustamishankkeiden rahoitus muuttuu niin, että määrärahoista merkittävä osa käytetään kehittämishankkeiden tukemiseen. Sosiaali- ja terveydenhuollon perustamishankkeita tuetaan jatkossa valtionavustuksella, jonka saamisedellytyksiä on selvästi tiukennettu. Laki tulee voimaan tammikuun alusta vuonna 2003 ja sitä ennen vahvistettuihin perustamishankkeisiin sovelletaan kuitenkin nyt voimassa olevaa lainsäädäntöä.
Hallitus esitti lain vahvistamista torstaina 22. elokuuta. Presidentin on tarkoitus vahvistaa laki perjantaina.
Kehittämishankkeet
Laissa on säädökset sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan kehittämistä ja tehostamista sekä toimintatapojen uudistamista tukevien kehittämishankkeiden valtionavustuksesta. Kehittämishankkeiden tavoitteena on saada aikaan pysyviä muutoksia esimerkiksi henkilöstön osaamisessa, palvelujen järjestämisessä, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon tai terveydenhuollon ja sosiaalihuollon välisessä työnjaossa. Valtionavustusta tällaisiin hankkeisiin voi saada kunta tai kuntayhtymä, mutta hankkeen toteuttamisessa voi olla mukana muitakin tahoja.
Uudistus edistää kuntien keskinäistä ja seudullista yhteistyötä. Hankkeen hyväksymiselle onkin eduksi seutukunnallinen laajuus tai kuntien yhteistyö. Pienten kuntien tarpeisiin kiinnitetään erityistä huomiota, jotta pienet kunnat voisivat osallistua hankkeisiin, joihin ne eivät yksin pysty.
Kehittämishankkeeseen voidaan myöntää valtionavustusta enintään 50 prosenttia siitä osuudesta, jolla kunta tai kuntayhtymä osallistuu hankkeen rahoittamiseen. Kehittämishankkeen kokonaiskustannusten tulee olla pääsääntöisesti vähintään 50 000 euroa. Kehittämishankkeita hallinnoivat lääninhallitukset, mutta osa rahasta voidaan jättää sosiaali- ja terveysministeriölle käytettäväksi laajoihin valtakunnallisiin hankkeisiin.
Perustamishankkeet
Kunta tai kuntayhtymä voi edelleen saada valtion tukea sosiaali- ja terveydenhuollon perustamishankkeisiin eli rakennushankkeisiin ja laitehankintoihin. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että hanke on välttämätön kunnan tai kuntayhtymän sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi tai toiminnallisen kehittämishankkeen toteuttamiseksi. Hankerahoitusta ohjataan tältä osin niille kunnille, jotka eivät taloudellisen tilanteensa takia muuten pysty toteuttamaan sosiaali- ja terveydenhuollolle välttämätöntä rakennushanketta tai laitehankintaa.
Rakentamisen tai laitehankinnan tukemisessa otetaan huomioon mahdollisuus järjestää palvelujen tuottaminen yhdessä useamman kunnan kanssa. Useamman kunnan osallistuminen hankkeeseen puoltaa valtionavustuksen myöntämistä.
Perustamishankkeen valtionavustus on edelleen 25 - 50 prosenttia lääninhallituksen vahvistamista kustannuksista. Valtionavustusprosentti määräytyy kuntien valtionosuuslain 7. pykälän mukaisesti kunnan asukasta kohden lasketun tasatun laskennallisen verotulon perusteella. Perustamishankkeen kokonaiskustannusten tulee olla vähintään 300 000 euroa.
Taloudelliset vaikutukset
Muutoksella ei ole valtiontaloudellisia vaikutuksia. Valtio kohdentaa määrärahoja perustamishankkeisiin valtioneuvoston vuosittain päättämien kehysten mukaan. Vuonna 2001 tehdyn päätöksen (koskee vuosia 2002-2005) mukaan vuodesta 2003 alkaen hankkeiden valtionosuuteen käytettävä määräraha on noin 25 230 000 euroa vuodessa. Vuodesta 2003 alkaen määräraha kohdistetaan sekä kehittämishankkeisiin että perustamishankkeisiin valtioneuvoston vuosittain tekemän päätöksen mukaan. Vuoden 2003 valtionosuudesta 17 miljoonaa euroa käytetään jo päätettyjen perustamishankkeiden tukemiseen ja 8 miljoonaa euroa kehittämishankkeisiin.
Kaikki kunnat ja kuntayhtymät voivat saada valtionavustusta kehittämishankkeisiin. Perustamishankkeisiin tukea voivat sen sijaan saada vain taloudellisesti heikossa asemassa olevat kunnat. Näin ollen kuntien ja kuntayhtymien vastuu rakentamis- ja laitehankintakustannuksista kasvaa nykyisestä. Toisaalta kehittämishankkeisiin myönnettävällä tuella voidaan edistää palvelujärjestelmän rakenteellisia ja toiminnallisia uudistuksia, joilla on usein pidemmällä aikavälillä merkittäviä kuntien taloutta parantavia vaikutuksia.