Naisiin kohdistuva väkivalta ei ole yksityisasia
Yhteiskunnassa on oltava nollatoleranssi kaikkeen perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan. Naisiin kohdistuva väkivalta on myös ennaltaehkäistävissä. Sekä yhteiskunnan että yhteisöjen tasolla ja perheissä on tapahduttava asennemuutos kohti avoimempaa ja turvallisempaa ympäristöä. Naiseen kohdistuva väkivalta ei ole yksityisasia, vaikka väkivallan uhreiksi joutuneet naiset usein häpeän vuoksi ajattelevat näin. Väkivallan uhri ei saa jälkikäteen joutua miettimään, miksi kukaan ei tarjonnut apua. Myös väkivallan tekijää täytyy auttaa.
"Sosiaali- ja terveydenhuollossa on oltava toimiva palvelujärjestelmä, jonka henkilöstö on osaavaa ja rohkenee puuttua asioihin myös ennakoivasti", peruspalveluministeri Paula Risikko totesi Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelman aloitusseminaarissa tänään Helsingissä.
Seminaarissa nostettiin esille ennakoiva puuttuminen väkivaltaan sekä asenteisiin ja käyttäytymismalleihin vaikuttaminen. Lisäksi esiteltiin Suomessa ja Ruotsissa käytössä olevia malleja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi. Seminaarissa puhuivat ohjelman toimeenpanosta vastaavat ministerit.
Suomessa on tehty töitä väkivallan vähentämiseksi jo vuosia. Myös kansainvälisesti ja EU-tasolla laaditaan strategioita ja sopimuksia, jotka vahvistavat väkivallan ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyn keinoja. Suomen hallituksen poikkihallinnollisen Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelmassa, joka toteutetaan 2010-2015, esitellään 66 konkreettista toimenpidettä ja linjausta naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi. Esimerkkejä näistä ovat koululaisille ja opiskelijoille tarkoitettu turvallisuuskasvatus ja siviilipalvelusvelvollisille toteutettava asennekasvatus. Ohjelmassa esiteltyjen toimien avulla halutaan auttaa sekä väkivallan uhreja että väkivallan tekijöitä.
Ohjelman yhtenä tavoitteena on ehkäistä väkivallan uusiutumista. Keinoja ovat esimerkiksi väkivallan tekijän ohjaaminen avun piiriin lähestymiskiellon määräämisen yhteydessä sekä paremman tuen tarjoaminen lähestymiskiellolla suojatulle. "Hallitus on myös kesällä antanut eduskunnalle lakiesityksen, jolla halutaan parantaa suojaa tarvitsevien uhrien asemaa ja osoittaa entistä selvemmin tekojen moitittavuus", kertoi oikeusministeri Tuija Brax. "Esityksen mukaan esimerkiksi esitutkinnan käynnistäminen ja tekijän vastuuseen saattaminen eivät olisi jatkossa riippuvaisia uhrin tahdosta", hän lisäsi.
Väkivallan vastaiseen työhön tarvitaan yhteiskunnan kaikkien sektoreiden osallistumista. Asenteisiin on vaikutettava jo varhaisessa vaiheessa, muun muassa tuottamalla tietoa turvallisuuskasvatuksen tueksi lapsille ja nuorille. Tietoa Suomen lainsäädännöstä, maahanmuuttajien oikeuksista ja velvollisuuksista yhteiskunnassa sekä palvelujärjestelmästä on myös välitettävä. "Maahanmuuttajanaiset voivat olla haavoittuvassa asemassa ja heille, kuten kaikille maahanmuuttajille, on tarjottava kotouttamispalveluita", sanoi maahanmuuttoministeri Astrid Thors. "Hyvä kotouttaminen ennaltaehkäisee myös osaltaan perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa".
"Väkivaltaista käytöstä ei saa laittaa mustasukkaisuuden tai humalatilan syyksi, eikä toista saa vahingoittaa kotona sen paremmin kuin kadullakaan. Väkivallan ehkäisyssä tarvitaan meidän kaikkien toimintaa ja vahvaa kannanottoa väkivaltaa vastaan, niin päättäjinä kuin kansalaisinakin. Toivon meille kaikille kansalaisrohkeutta puuttua väkivallan merkkeihin, joita kenties havaitsemme lähiympäristössämme", totesi ministeri Stefan Wallin seminaarin päätteeksi.
LisätietojaKehittämispäällikkö Minna Piispa, THL, p. 020 610 7989, [email protected]
Erityisavustaja Anna Manner-Raappana (ministeri Risikko), p. 09 1607 4157
Erityisavustaja Johanna Hautakorpi ja erityisavustaja Anu Santaharju (ministeri Brax), p. 09 1606 7506 ja p. 09 1606 7520
Erityisavustaja Thomas Bergman (ministeri Thors), p. 071 878 8212
Erityisavustaja Susanna Korpivaara (ministeri Wallin), p. 0400 322432
Muualla palvelussamme Seksuaalisen väkivallan vähentämiseen panostettava (Tiedote 1.9.2010) Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelma (STM:n julkaisuja 2010:5)