Alkoholinkäytöstä kysyttävä potilaskontakteissa
Alkoholin kulutuksen lisääntyminen ennakoi riskikäyttäjien määrän nousua 600 000:een. Perusterveydenhuolto kohtaa suuren osan tästä ryhmästä jo ennen vakavien alkoholihaittojen ilmaantumista. Siksi terveyskeskus ja työterveyshuolto tarjoavat luonnollisen ympäristön varhaiselle puuttumiselle eli mini-interventiolle. Kolmivuotisen hankkeen tavoite on tehdä mini-interventiosta perusterveydenhuollon osa ja vähentää alkoholiperäisiä sairauksia.
Mini-interventio on tutkimusten mukaan tehokas ja halpa. Alkoholin käytön kysyminen ja käytön suhteuttaminen yksilöllisesti potilaan terveydentilaan johtaa joka viidennen - kymmenennen potilaan alkoholikulutuksen merkittävään vähentymiseen. Tämä tarkoittaa 60 000-120 000 henkilöä, mikä olisi kansanterveyden tasolla mittava saavutus.
Vuosien ponnistelusta huolimatta sen paremmin meillä kuin maailmallakaan terveydenhuollon henkilöstö ei ole omaksunut mini-interventiota jokapäiväiseksi työvälineekseen. Tuoreen tutkimuksen mukaan maassamme noin 10 prosenttia perusterveydenhuollon lääkäreistä tekee mini-interventiota säännöllisesti, noin 40 prosenttia silloin tällöin, mutta noin 50 prosenttia ei lainkaan. Kuitenkin lähes kaikki lääkärit ovat sitä mieltä, että heidän tulisi sitä tehdä. Nyt on siis aika vahvasti tukea mini-interventiotoimintaa.
Terveydenhuoltohankkeen osana on käynnistetty Valtakunnallinen Mini-interventioProjekti. Mukana on 16 kuntaa eri puolilta Suomea: Espoo, Helsinki, Inari, Kemijärvi, Kittilä, Kolari, Kotka, Lempäälä, Mikkeli, Muonio-Enontekiö, Ranua, Sodankylä, Tampere, Turun opiskelijaterveydenhuolto, Valkeakoski ja Varkaus. Sosiaali- ja terveysministeriö koordinoi hanketta ja sitä hallinnoi Kotkan kaupunki. Läänien alueilla toimivat lääkäri-hoitajaparit kouluttavat, motivoivat ja tukevat alueiden lääkäreitä ja hoitajia jokapäiväisessä mini-interventiotyössään.
Hankkeen perimmäisenä tavoitteena on vähentää riskikäyttäjien alkoholin käyttöä. Sen myötä alkoholin aiheuttamat terveyshaitat ja palvelujen tarve vähenisivät. Hankkeen avulla alkoholin käytön kysyminen ja mini-interventio tulee terveydenhuollossa rutiiniasiaksi, jonka henkilökunta osaa ja jota se tekee. Samalla myös suomalaiset tottuvat pitämään sitä luonnollisena terveyspalveluiden osana.
Tutkimuksellista taustatietoa mini-intervention tehokkuudesta
Alkoholin suurkuluttajien mini-interventiohoidon tehosta on keskusteltu aivan viime aikoihin saakka. On myös epäilty, että se mahdollisesta vaikuttavuudestaan huolimatta ei sovellu terveydenhuollon jokapäiväiseksi työvälineeksi. Sitä on arveltu liian kuormittavaksi ja pelätty, etteivät potilaat sitä hyväksy. Nyt näistä kysymyksistä on saatu uutta tietoa.
Mini-interventiotutkimuksiin on osallistunut yli 10 000 alkoholin suurkuluttajaa ja hoitotutkimuksia on julkaistu yli 30. Alkuperäistutkimusten tuloksia on analysoitu 11 systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä. Meta-analyysi on hoitotutkimusten systemaattisen katsauksen muoto, jossa aiemmin julkaistut tulokset on yhdistetty uuteen analyysiin. Meta-analyysi on erityisen sopiva tilanteisiin, joissa eri tutkimuksissa on saatu ristiriitaisia tuloksia. Tuoreimman meta-analyysin ovat julkaisseet Ballesteros ym. johtavassa päihdealan lehdessä. Sen mukaan perusterveydenhuollossa toteutettu mini-interventio on kiistatta tehokkaampi kuin tavanomainen hoito; joka kymmenes potilas hyötyy mini-interventiosta. Samanlaiseen tulokseen päädyttiin Ruotsissa SBU:n (Statens beredning för medicinsk utvärdering) katsauksessa; tähän analyysiin oli otettu myös sairaalaympäristössä tehdyt mini-interventiotutkimukset (Salaspuro).
Suomessa arvioidaan olevan pian 600 000 alkoholin suurkuluttajaa. Edellä kuvatun tehon perusteella n. 10 % heistä hyötyisi mini-interventiosta, mikä tarkoittaa 60 000 henkilöä. Tällaisen tuloksen voi arvioida olevan kansanterveydellisesti erittäin merkittävän. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan jokainen mini-interventioon sijoitettu 10 000 $ johtaa 56 000 $ säästöihin. Nämä säästöt ovat seurausta vähentyneestä terveydenhuollon palveluiden käytöstä ja virkavallan kanssa tekemisiin joutumisesta. Suomessa vastaavanlaisia kustannus-vaikuttavuustutkimuksia ei ole tehty. Sen sijaan on selvitetty tarkennetun kustannuslaskennan mukainen hinta yliopistosairaalassa hoidetulle haimatulehdukselle (Sillanaukee ym.) kuten myös seulonnan ja mini-intervention tekemiselle 1600 aikuisen väestövastuualueella (Seppä ym.). Hinta on suunnilleen sama, n. 30 000 €. Kun tiedetään, että alkoholihaimatulehduksen ilmaantuvuus vuosittain on n. 1/2000 asukasta voidaan jo tältä pohjalta olettaa, että seulonta ja mini-interventio kannattavat.
Vuosien ponnistelusta huolimatta meillä ja maailmalla terveydenhuollon henkilöstö ei ole omaksunut mini-interventiota jokapäiväiseksi työvälineekseen. Tähän on esitetty useita syitä, kuten tiedon, ajan, taidon ja ohjeistuksen puute. Tanskalaistutkimuksen mukaan mini-interventio ei sellaisenaan sovellu perusterveydenhuollon toiminnaksi. On kuitenkin myös tieteellistä näyttöä siitä, että on mahdollista motivoida henkilökuntaa alkoholipreventiiviseen toimintaan.Edelleen tiedetään, että vain n. 10 % potilaista suhtautuu kielteisesti alkoholiasioiden puheeksi ottamiseen. Myös henkilökunnan asenteet ovat muuttuneet myönteisemmiksi. Nyt tarvitaan vuoropuhelua toimijoiden ja asiantuntijoiden välillä, moninaista keinovalikoimaa, yhteistyötä ja tiedottamista ja sen kokemuksen soveltamista, mikä WHO:n mini-interventiotutkimushankkeesta on olemassa.
Lisätietoja:
Yleislääketieteen professori Kaija Seppä, Tampereen yliopisto, puh. 03-215 7101, 050 464 9329
Johtaja Tapani Melkas, STM, puh. 09-160 73886