FI SV

Elinluovutus - usein kysyttyjä kysymyksiä

Elinluovutustahto kannattaa kertoa läheisille ja kirjata paperille

Elinluovutuksia koskeva laki muuttui 1.8.2010. Uusittu laki korostaa ihmisen omaa tahtoa hänen elintensä luovuttamiseen toisen ihmisen hoitoa varten.

Aiemmin elinten luovuttamiseen tarvittiin lupa omaiselta, ellei vainajalla ollut elinluovutuskorttia. Nyt oletetaan, että elinsiirtoon sopiva vainaja on suostunut elintensä luovutukseen, ellei hänen tiedetä sitä elinaikanaan kieltäneen. Ennen kuin elinsiirtoon ryhdytään, lääkärin pitää mahdollisuuksien mukaan selvittää, mikä vainajan tahto oli. Jos vainajalla ei ole esimerkiksi elinluovutuskorttia, kysytään tietoja vainajan mielipiteestä hänen omaisiltaan. Jos varmuutta ei saada käytettävissä olevassa ajassa, elinsiirto voidaan silti tehdä.

Suomessa on pula elinsiirtoon sopivista elimistä. Lakimuutoksen tavoitteena on lisätä elinsiirtoja.

Usein kysyttyjä kysymyksiä

Miten voin ilmaista elinluovutustahtoni?

Yhtä ainoaa virallista tai oikeaa tapaa elinluovutustahdonilmaisemiseen ei ole.
Voit ilmaista elinluovutustahtosi esimerkiksi seuraavillatavoilla:

  • Kerro kantasi elinluovutukseen lähiomaisellesi tai muulle läheisellesi. Näin hän  pystyy välittämään tiedon tahdostasi. 
  • Kirjaa elinluovutustahtosi paperille. Pidä paperia mukanasi ja kerro siitä omaisillesi ja läheisillesi.
  • Elinluovutuskorttia voit edelleen käyttää osoituksena suostumuksestasi elinluovutukseen.
  • Vielä ei ole olemassa valtakunnallista sähköistä potilastietoarkistoa, johon elinluovutustahdon voisi tallentaa. Sitä rakennetaan parhaillaan. Ennen kuin valtakunnallinen järjestelmä on käytössä, voit pyytää terveydenhuollon henkilöstöä kirjaamaan elinluovutustahtosi terveysaseman tai sairaalan potilastietojärjestelmiin. Tieto ei kuitenkaan näin välity kaikille terveysasemille, joten oma elinluovutustahto kannattaa silti kertoa omaisille ja läheisille. 

Jos tahtoasi ei tiedetä, sinun oletetaan suostuvan elintesiluovutukseen.

Saako jostain valmiin lomakkeen?

Valmista lomaketta ei tarvita. Voit kirjata elinluovutustahtosi vapaamuotoisesti. Suullinen tieto elinluovutustahdosta on yhtä pätevä kuin kirjallinen tieto.

Voit kirjata elinluovutustahtosi esimerkiksi tämän sivun mallinmukaisesti.

Onko omaisella oikeus kieltää vainajan elinten luovuttaminen?

Omainen ei voi enää kieltää kuolleen omaisensa elintenluovutusta omaan tahtoonsa vedoten. Sen sijaan jos omainen tietää, että vainaja on elinaikanaan vastustanut luovutusta, elinluovutusta ei tehdä. Jos vainaja on eläessään ilmaissut oman tahtonsa, sitä on aina noudatettava.

Elinsiirtoa ei tehdä ilman huoltajan tai lähiomaisen suostumusta, jos lääkäri arvioi, että vainaja ei iän, kehitystason tai esimerkiksi sairauden vuoksi ole elinaikanaan kyennyt muodostamaan käsitystä asiasta.

Laki edellyttää, että vainajan lähiomaiselle tai muulle läheiselle selvitetään mitä elinluovutus tarkoittaa.

Entä jos kyse on alaikäisestä luovuttajasta?

Jos vainaja on alaikäinen, eikä hän ikänsä ja kehitystasonsa vuoksi ole kyennyt muodostamaan käsitystä elintensä luovuttamisesta, elinsiirtoon tarvitaan huoltajan lupa.

Sopivatko kaikki luovuttajaksi?

Vain murto-osa vainajista sopii elinluovuttajiksi. Elinluovuttajan pitää olla aivokuollut, mikä tarkoittaa että hänen aivotoimintonsa ovat pysyvästi loppuneet. Aivokuolemaan saattaa johtaa kallovamma tai kallonsisäinen verenvuoto.

Jos ihminen on elinaikanaan sairastanut tiettyjä tulehdustauteja (B- tai C-hepatiitti, HIV) tai hänellä on ollut pahanlaatuinen kasvain (syöpä), hän ei sovi elinluovuttajaksi.

Vainajan sopivuus elinluovuttajaksi arvioidaan elinsiirtoyksikön tarkemman arvion perusteella.

Ikä ei ole este elinluovutukselle.

Miten terveydenhuollon henkilöstöä ohjeistetaan luovuttajan etsimisessä? 

Suomessa kaikki kiinteiden elinten siirrot tapahtuvat Helsingin ja Uudenmaan sairaahoitopiirissä (HUS), jonka elinsiirtotoimistossa (transplantaatiotoimistossa) päivystetään 24 tuntia vuorokaudessa. Sairaaloita on pyydetty välittämään tieto elinsiirtotoimistoon kaikista aivokuolleista, joilla ei ole elinluovutuksen vasta-aiheita eli B- tai C-hepatiittia, HIV:tä tai pahanlaatuistakasvainta (syöpä). Elinsiirtoyksikkö (transplantaatioyksikkö) arvioi selvitystensä perusteella mahdollisen elinluovuttajan sopivuuden.

Sosiaali- ja terveysministeriö on kehottanut sairaanhoitopiirejä huolehtimaan henkilöstönsä asiantuntemuksesta ja koulutuksesta elinsiirtojen suhteen.

Miten tarkistetaan onko elin kelvollinen elinsiirtoon?

Elinten kelvollisuus tarkistetaan muun muassa verikokeiden ja tarvittaessa muiden lääketieteellisten tutkimusten perusteella.

Vaikuttaako elinluovutustahto hoitooni?

Elinluovutustahto ei vaikuta mitenkään potilaan hoitoon. Potilaita hoidetaan aina parhain käytettävissä olevin keinoin.

Voiko kukaan hyötyä taloudellisesti elinten siirrosta?

Ei voi missään tapauksessa. Elimen, kudoksen tai solujen irrottamisesta ja käytöstä  ei saa maksaa palkkiota eikä siinä säädetystä toiminnasta saa tavoitella taloudellista hyötyä. Suomessa elinsiirto on aina julkisen terveydenhuollon toimintaa.