FI SV EN

Ihmiskaupan ehkäiseminen

KuvituskuvaSosiaali- ja terveysministeriön toimilla ehkäistään ihmiskaupasta aiheutuvia sosiaalisia ongelmia ja autetaan uhreja. STM muun muassa huolehtii, että ihmiskaupan uhrit saavat kotikunnastaan terveys- ja sosiaalipalveluita.

Ihmiskaupalla tarkoitetaan rikollista toimintaa, joka tarkoittaa henkilöiden värväämistä, kuljettamista tai vastaanottamista hyväksikäyttötarkoituksessa. Hyväksikäyttöä voi olla muun muassa prostituutio tai muu seksuaalinen hyväksikäyttö ja pakkotyö. Myös elinkauppa voi olla ihmiskauppaa.

Suomi on ulkomailta tuotavien ihmiskaupan uhrien kauttakulku- ja kohdemaa, mutta maassamme on myös suomalaisia ihmiskaupan uhreja.

Ihmiskaupan uhrien auttamista koskevat säännökset ovat seuraavissa laeissa.

Muiden ministeriöiden vastuut ihmiskaupan ehkäisemisessä

Sisäasiainministeriö vastaa henkilöiden maahantulosta, oleskeluluvista ja vastaanottokeskuksien toiminnasta. Vastaanottokeskukset vastaavat ihmiskaupan uhrien auttamisesta.

Työ- ja elinkeinoministeriön vastuulla on maahanmuuttajien kotouttaminen ja siihen liittyvät toimenpiteet.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu (entinen Vähemmistövaltuutettu) seuraa ihmiskauppatilannetta Suomessa ja raportoi siitä.

Ihmiskaupan ehkäiseminen sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiassa

Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiassa ja edellisessä hallitusohjelmassa painotetaan, että

  • lainsäädäntöä kehitetään ihmiskaupan torjumiseksi uhrien auttamiseksi ja oikeusturvan parantamiseksi
  • kansalaisjärjestöjen, vähemmistövaltuutetun ja työsuojeluviranomaisten roolia ihmiskaupan tunnistamisessa ja torjunnassa vahvistetaan.

Tukea ihmiskaupan uhreille

Ihmiskaupan uhreilla on oikeus saada apua ja suojelua. Uhreille tarjotaan muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluita, tukea asumiseen ja oikeudellista apua. Ihmiskaupan uhreiksi joutuneet saavat apua Joutsenon vastaanottokeskuksesta.

Toimet ihmiskauppaa vastaan

Sosiaali- ja terveysministeriö huolehtii, että ihmiskaupan uhreiksi tunnistetut henkilöt saavat avun kotikunnastaan. Tällöin uhreilla on oltava kotipaikka jossain Suomen kunnista. Apua saavat henkilöt voivat olla siis myös suomalaisia.

Apu voi olla esimerkiksi terveydenhoitoon liittyviä palveluja tai vaikkapa psykoterapiaa. Sosiaalitoimi antaa ihmiskaupan uhreiksi tunnistetuille henkilöille toimeentulotukea.

Toimintasuunnitelmat, esitykset ja suositukset ihmiskaupan ehkäisemiseksi

Sisäministeriö on valmistellut eduskunnalle hallituksen esityksen, jonka tarkoitus on muuttaa lakia kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ulkomaalaislakia.

Ihmiskaupan raportoija antoi vuonna 2014 eduskunnalle raportin. Sen yhteydessä on suosituksia ihmiskauppaa koskevan tilanteen parantamiseksi.

Valtioneuvosto hyväksyi vuonna 2008 periaatepäätöksen kansalliseksi ihmiskaupan vastaiseksi tarkennetuksi toimintasuunnitelmaksi. Sisäasiainministeriö vastaa toimintasuunnitelman toimeenpanon koordinoinnista.

Valtioneuvosto hyväksyi ensimmäisen ihmiskaupan vastaisen toimintasuunnitelman vuonna 2005.

Kansainvälinen sääntely ihmiskaupan ehkäisemisessä

Kansainväliset sopimukset ja niiden täytäntöönpano ovat ihmiskaupan ehkäisemisen perustana. Suomi on hyväksynyt vuonna 2006 kansainväliseen järjestäytyneen rikollisuuden vastaiseen YK:n yleissopimukseen liittyvän, ihmiskauppaa käsittelevän lisäpöytäkirjan (SopS 70-71/2006). 

Suomi on myös allekirjoittanut Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta vuonna 2006, ja sen ratifioinnin edellyttämiä toimenpiteitä selvittämään on asetettu työryhmä. 

Lisätietoja

Laura Terho, lakimies 
STM, Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen osasto, Haittojen ehkäisemisen ryhmä 0295163550  


Pirjo Lillsunde, neuvotteleva virkamies 
STM, Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen osasto, Haittojen ehkäisemisen ryhmä 0295163177