Sote-järjestöt yksityisen ja julkisen sektorin puristuksissa

Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen rooli sote-kentällä on tärkeä. Siksi niiden toiminta halutaan turvata. Järjestöille palvelun tuottajan rooli on kova, kun ne joutuvat kilpailemaan yksityisten toimijoiden kanssa, toteavat ylitarkastaja Markus Seppelin ja osastopäällikkö Raimo Ikonen sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä pohti keinoja, joilla voidaan edistää sosiaali- ja terveysalan järjestöjen palvelutuotantoa. Eli käytännössä sitä, millä edellytyksillä järjestöt pystyvät toiminaan markkinoilla ja kilpailulainsäädännön alaisuudessa.

"Halusimme selventää vaikeasti ymmärrettäviä sääntöjä, jotta pystyisimme kertomaan, miten järjestöjen täytyy toimia", työryhmässä mukana ollut ylitarkastaja Markus Seppelin sanoo.

"Isoilla toimijoilla kyllä on erityisosaamista, koska niillä voi olla juristeja käytössään. Pienet toimijat ja järjestöt sen sijaan voivat olla vaikeuksissa."

Työryhmä luovutti ehdotuksensa sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikolle 12. helmikuuta.

Järjestöillä etulyöntiasema tietyillä alueillaTyöryhmän puheenjohtajan Raimo Ikosen mukaan raportille oli tilausta. Sosiaali- ja terveysalalla on noin 8000 järjestöä, joista 200 on valtakunnallista. Useat niistä täydentävät kuntien omaa palvelutuotantoa. Ikosen mukaan tietyillä alueilla järjestöt voivat tuottaa jopa 80-90 prosenttia palveluista.

"Järjestöjä ei voi sivuuttaa. Niiden toiminnalla on suora kytkentä ihmisiin. Järjestöt tietävät ihmisten tarpeet ja ongelmat."

"Vammaispalveluissa, mielenterveystyössä ja päihdehuollossa järjestöillä on etulyöntiasema muihin palveluntarjoajiin nähden."

Byrokratiaviidakko harvemmaksiTyöryhmä järjesti helmikuun 25. päivä keskustelutilaisuuden, jossa järjestöjen edustajat ja ministeri Risikko pääsivät saman pöydän ääreen.

Järjestöt kritisoivat nykyistä byrokratiaviidakkoa. Järjestöille on saattanut muun muassa olla epäselvää, millä ehdoilla valtio myöntää tukia tai rahoitusta ja miten järjestöjen pitäisi toimia markkinoilla kilpailutilanteissa.

Hämärän peitossa on voinut myös olla, miten järjestöt ylipäätään voivat osallistua omilla vahvuuksillaan tarjouskilpailuihin tai tarjota palveluitaan kunnille.

Lisäksi järjestöt ovat saattaneet kokea kilpailuttamismenetelmät epäreiluiksi. Järjestöt katsovat, etteivät voittoa tavoittelemattomat toimijat koskaan pysty samaan kuin voittoa tavoittelevat toimijat. Jälkimmäiset kun voivat polkea hintoja.

"Järjestöistä tuntuu, että hinnalla on enemmän merkitystä kuin palveluiden laadulla", Ikonen kertoo.

"Järjestöt menettävät asemiaan markkinoilla."

Yritysten kanssa tehtävän yhteistyön järjestöt kokevat vaikeaksi. Yritykset saattavat viedä hyvät työntekijät, sillä ne pystyvät tarjoamaan korkeampia palkkoja.

Kuntien kanssa järjestöt ovat saattaneet törmätä sopimusmenettelyongelmiin. Kansalaisten tarpeet ja asiakkaiden ääni eivät välity kilpailutuksiin, kun noudatetaan vain pykäliä.

Tukea, opastusta ja yhteistyötäIkonen vakuuttaa, että raportissa on pyritty huomiomaan järjestöjen huolet ja vastaamaan niiden ongelmiin. Työryhmä tarkasteli muun muassa valtiontukisääntöjä ja kilpailulainsäädäntöä järjestötoiminnan kannalta. Lisäksi työryhmä toi järjestönäkökulmia hankintalainsäädännön uudistamiseen.

Hankintalakia uudistetaan kahden vuoden sisällä. Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämislain uudistusaikataulu on avoinna.

Kilpailuttamismenetelmiin liittyvien ongelmien ratkaisuksi työryhmä ehdottaa, että kuntien tarjouspyyntöjä pitäisi osittaa niin, että pienemmätkin toimijat voisivat osallistua kilpailuun.

"Kunnilla voi olla houkutus ostaa kaikki sote-palvelut isolta toimijalta, joka pystyy tarjoamaan koko paketin. Jos palvelut ositettaisiin pienempiin paketteihin, pienemmillä toimijoilla olisi paremmat mahdollisuudet osallistua tarjouskilpailuihin", Seppelin selventää.

"Harvoilla toimijoilla on tarjota usean eri alan osaamista."

Lisäksi järjestöille on ehdotettu muun muassa opastusta ja koulutusta tarjouskilpailuihin osallistumisesta. Tuki voisi olla myös yhteistyötä viranomaisten ja muiden järjestöjen kanssa sekä raha-apua ja koulutusta Raha-automaattiyhdistykseltä.

"Jää nähtäväksi, toteutuvatko kaikki ehdotukset. Lainsäädäntötyö jatkuu joka tapauksessa. Nyt lainvalmisteluryhmät näkevät raportista, mitä työryhmä on suositellut ja mitä näkökulmia pitäisi huomioida", Seppelin päättää.


Teksti: Kimmo Vainikainen