Ministeri Aino-Kaisa Pekonen:
Tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan kasvetaan yhdessä

Sosiaali- ja terveysministeriö 6.9.2019 13.35
Kolumni
ministeri Aino-Kaisa Pekonen

Meillä on hieno tavoite: Suomi haluaa tulevaisuudessa olla tasa-arvon kärkimaa. Tavoitteen saavuttamiseksi meidän on yhdessä etsittävä keinoja ja käytävä keskustelua siitä, mitä tasa-arvo meille merkitsee. Erityisen tärkeää tasa-arvon lisääminen on työelämässä ja perheissä. Siksi hallitusohjelmassa sovittiin perhevapaiden uudistamisesta.

Tasa-arvon lisääminen vaatii monia pieniä askeleita. Perhevapaauudistus on yksi näistä askelista, ehkä se on jopa harppaus. Uudistus on nyt käynnistynyt, kun kolmikantainen työryhmä on lähtenyt rakentamaan yhteistä mallia.

Uudistus vaatii neuvotteluja ja avarakatseisuutta

Mallille on hallitusohjelmassa asetettu tietyt raamit, jotka toivottavasti löytävät lopullisen muotonsa yhdessä neuvotellen. Yhteiseen maaliin pääsemiseksi tarvitaan neuvotteluosapuolten yhteistyötä, mutta ennen kaikkea halua uudistua, olla avarakatseisia ja ennakkoluulottomia.   

Vaikka laki monella tapaa tukee tasa-arvon toteutumista perhevapaiden jakamisessa jo nyt, se ei käytännössä vielä näy perheiden arjessa. Nykyisessäkin järjestelmässä vanhempien olisi mahdollista jakaa vapaat melko tasaisesti, mutta isien vapaiden käyttö ei ole juurikaan lisääntynyt. Isyyslomaa viettää onneksi jo moni tuore isä. Äidit käyttävät kuitenkin edelleen valtaosan vapaista, ja tämä heijastuu työelämään raskaussyrjintänä, palkkaeroina ja äitien heikompina eläkkeinä.

Kiintiöt lisäisivät isien pitämiä vapaita

Uudistusta järjestelmään tarvitaan, jotta myös isien pitämät perhevapaat yleistyisivät. Perhevapaiden kiintiöiminen molemmille vanhemmille luo muutokselle pohjaa. Vaikka valinnanvapaus perhevapaiden käytöstä pysyy edelleen perheillä, vanhempien kiintiöityjen vapaiden lisääminen on askel kohti niiden tasaisempaa jakautumista. Tämä on myös EU:n työelämätasapainodirektiivin mukainen toimenpide.

Miksi kotiin jää edelleen useimmiten äiti?

Perhevapaiden kohdalla tasa-arvo on edelleen myös asennekysymys, ja opitut roolit ovat vahvoja. Äitien kotiin jäämistä pidetään edelleen normina tai jopa velvollisuutena, josta harvemmin poiketaan. Äitiyslomalle jäädään pidemmäksi aikaa, isyyslomalla ollaan pieni hetki.

Perheenjäsenten välisiä suhteita tai perhedynamiikkaa ei voida lailla muuttaa, ja sukupuolittuneiden asenteiden uusiutuminen on hidasta. Jos haluamme aidosti olla tasa-arvon kärkimaa, meidän pitää vaikuttaa myös ihmisten asenteisiin ja toimintakulttuuriin. Tämä onnistuu luomalla yhteiskuntaan sellaisia rakenteita, jotka tukevat aidosti muutoksia arjessa.

Perhevapaauudistus on yksi tällainen rakenteisiin vaikuttava uudistus, jolla mahdollistetaan perheiden sisällä vähitellen tapahtuva roolimallien muuttuminen. Yhtä lailla muutokset näkyvät vähitellen työelämässä, kun isien pitämät perhevapaat pikkuhiljaa pitenevät ja äidit uskaltautuvat palaamaan työhön omaan elämäntilanteeseensa parhaiten sopivassa aikataulussa. Tähän perheet tarvitsevat yhteiskunnan rakenteiden luomaa turvallisuutta ja ennen muuta meidän kaikkien rohkaisua.  

Minusta tuntuu, että tällä uudistuksella on positiivinen vire. Siksi odotan uudistustyön etenemistä innolla ja uskon sen hyvään lopputulokseen, entistä tasa-arvoisempaan Suomeen.