Huono-osaisten ongelmat heikoiten ratkaistavissa?
Tuoreessa vuoden 2021 Sosiaalibarometrissa havaittiin merkittävä epäsuhta siinä, miten vaikeimmassa asemassa olevien asiakasryhmien palvelutarpeisiin pystyttiin vastaamaan pandemiatilanteessa heikoiten.
Sosiaalityöntekijät olivat eniten huolissaan asiakkaidensa mielenterveyteen liittyvistä asioista, talouteen ja velkoihin liittyvistä asioista, elämänhallinnasta ja päihteisiin liittyvistä ongelmista. Lisäksi huoli asiakkaiden mielenterveyteen liittyvistä ongelmista oli lähes tuplaantunut kevääseen 2020 verrattuna (25 %:sta 48 %:iin).
Onko sosiaalityö epäonnistunut?
Parhaiten sosiaalityössä kyettiin vastaamaan konkreettisiin ongelmiin, kuten ruoka-avun tarpeeseen ja asunnon menettämisen uhkaan. Myös etuuksien ja tukien järjestäminen niitä tarvitseville toimi varsin hyvin. Huonoiten kyettiin vastaamaan mielenterveyden ongelmista ja toimintakyvyn puutteesta kärsivien palvelutarpeisiin.
Työ keskittyi enemmän teknisluontoisiin ja toimeentulotuella ratkaistaviin tehtäviin, vaikka tietoa eniten tukea vaativien asiakasryhmien tilanteiden huononemisesta oli olemassa. Palveluja joustavoitettiin, mutta se kohensi vain niiden asiakasryhmien asiointimahdollisuuksia, jotka pystyivät hyödyntämään etä- ja digipalveluja.
Sosiaalityöntekijät haluaisivat kuitenkin tehdä tehostettua ja pitkäkestoista asiakastyötä sen sijaan, että “pikaratkaisuilla” tai pelkillä etuuksilla hoidetaan akuutteja pulmia. Osallistavaa ja elämäntilannelähtöistä työtä on viime vuosina kehitetty, mutta paikkaansa se ei ole vielä löytänyt. Sosiaalityön ydinosaamisen mukaista työtä ei kuitenkaan pystytty pandemiatilanteessa riittävästi tekemään, mikä saattoi näkyä mielenterveyden ongelmista ja toimintakyvyn puutteesta kärsivien tilanteen huonontumisena.
Laajempi palveluintegraatioon liittyvä ongelma
Sosiaalityö ei välttämättä yksin epäonnistunut palvelutarpeisiin vastaamisessa. Koronapandemia akuuttina kriisinä toi erityisen selkeästi esiin palvelujärjestelmän haavoittuvuuksia, jotka näkyvät sosiaalityöntekijöiden vastauksissa.
Monialaisia integroituja palveluja on usein vaikea saada täsmäämään asiakkaiden muuttuviin elämäntilanteisin ja palvelutarpeisiin. Mielenterveys- ja päihdepalveluja oli vaikea saada, ja terveydenhuollon kiireettömiä palveluja rajoitettiin. Asiakasohjauksen epäselvyydet yhdistyneenä asiakkaiden tavoittamisen vaikeuteen lisäsivät vaikeuskerrointa entisestään. Vaikka sosiaalityössä olisi voitu toimia paremmin, se ei yksin riittänyt.
Asiakkaiden tarpeiden sekä etuuksien ja palvelujen epäbalanssi ei ole uusi ilmiö. Se on tullut koronapandemian johdosta aiempaa näkyvämmäksi. Palveluvelkaan vastaaminen eli etuuksien ja palvelujen joustojen kohdentaminen oikeille asiakasryhmille on myös tulevaisuuden sote-palvelujen perusta.
Sosiaalihuollon kehittämisohjelmassa pilotoidaan uusia ratkaisuja
Asiakkaiden elämäntilannelähtöinen tukeminen vaatii usein irtautumista kiinnipitävistä rakenteista ja konventionaalisista työtavoista. Sosiaalihuollon kehittämisohjelmassa kehitetään parhaillaan asiakastietoon, palvelujen vaikuttavuuteen sekä menetelmällisyyteen perustuvia ratkaisuja.
Osallistavan sosiaalityön menetelmien piloteissa otetaan käyttöön osallistavan sosiaalityön menetelmiä ja toimintamalleja kuten taloussosiaalityö, asumissosiaalinen työ, etsivä sosiaalityö, ryhmätyömuodot ja matalan kynnyksen palvelut. Tavoitteellisesti käytetyt menetelmät lisäävät työn vaikuttavuutta ja asiakasosallisuutta ja selkeyttävät sosiaalityön roolia sote-keskus -konseptissa.
Työikäisten asiakassuunnitelmapiloteissa kiinnitetään huomiota asiakkaiden tarpeiden mukaiseen työhön: asiat kirjataan systemaattisesti asiakastietojärjestelmään ja tieto pyritään saamaan kaikkien osapuolten ulottuville. Oletuksena on, että kun tieto kootaan asiakkaan tarpeiden mukaan, tehostuu myös monialainen työ tilanteiden parantamiseksi.
Kolmas teemakokonaisuus käsittää rakenteellisen sosiaalityön määrittelyn ja kartoituksen vallitsevista toimintamalleista ja tiedolla johtamisen nykytilasta.
Sosiaalihuollon kehittämisohjelman pilotit jatkuvat kevääseen 2022, jonka jälkeen työskentely painottuu alueellisiin vertaiskehittämistyöpajoihin. Niiden teemoina ovat asiakas- ja palveluohjaus, sosiaalihuollon omatyöntekijän roolin selkeyttäminen sekä erityistä tukea tarvitsevien palvelutarpeiden tunnistaminen. Rakenteellisen sosiaalityön osalta hankealueet työstävät työpajoissa malleja työn toimeenpanon tueksi.
Pekka Karjalainen
erityisasiantuntija
Sosiaaliturva ja palvelut, THL
Minna Kivipelto
tutkimuspäällikkö
Sosiaaliturva ja palvelut, THL
Lue lisää:
Eronen, Anne & Hiilamo, Heikki & Ilmarinen, Katja & Jokela, Merita & Karjalainen, Pekka & Karvonen, Sakari & Kivipelto, Minna & Knop, Jade & Londén, Pia (2021) Sosiaalibarometri 2021. Koronakriisi ja palvelujärjestelmän joustavuus. SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry.
Sosiaalihuollon kehittämisohjelma