Hiljaista työtä ristiriitojen vähentämiseksi työelämässä

Työehtosopimusten yleissitovuuden vahvistamislautakunta ei välttämättä ole suomalaisille kovin tuttu, mutta sen toiminnalla on tärkeä merkitys työelämän sujuvuudelle. "Kyseessä on hyvä esimerkki julkisen sektorin perustyöstä, jolla kansalaisia palvellaan pitämättä asiasta meteliä ", sanoo työsuojeluosaston säädösyksikön johtajana toiminut Eija Koivuranta, joka siirtyi vuodenvaihteessa Väestöliitto ry:n toimitusjohtajaksi.

Yleissitovuuden vahvistamislautakunta on itsenäinen viranomainen, jonka sihteeristö toimii ministeriön työsuojeluosastolla. Se perustettiin vuosituhannen alussa työsopimuslakia uudistettaessa. Jäseniksi on saatu arvostettuja työoikeuden käytännön ja teorian tuntijoita.

"Lautakuntaa pidetään yhtenä uudistuksen onnistuneimmista osista. Vaikka työtä tehdään aika pienillä resursseilla, sillä on pystytty parantamaan työntekijöiden oikeusturvaa, lisäämään työelämän vakautta ja selkeyttämään järjestelmän toimintaa. Tästä hyötyvät niin yksittäiset työntekijät ja työnantajat kuin koko yhteiskunta", Koivuranta toteaa.

Yleissitovat sopimukset kattavat 1,2 miljoonaa yksityisten alojen työntekijää, joista 850 000 työskentelee työehtosopimuslain perusteella sopimukseen sidotun työnantajan palveluksessa. Loput saavat sopimuksen tarjoamat edut yleissitovuuden kautta.

Vähemmän oikeusjuttujaKun työehtosopimus hyväksytään yleissitovaksi, myös järjestäytymättömien työnantajien on noudatettava sen määräyksiä. Työntekijöille on siis turvattava vähintään tällaiseen sopimukseen kirjatut minimiedut, joita ei voi ohittaa edes yksilöllisellä työsopimuksella.
Ennen lautakunnan perustamista yleissitovaksi tulkituista sopimuksista pidettiin STM:ssä luetteloa, joka ei kuitenkaan ollut sitova.

"Riitatilanteessa piti aina ensin ratkaista paikallisessa alioikeudessa, onko kyseisellä alalla yleissitovaa sopimusta. Nyt lautakunta selvittää ja vahvistaa yleissitovuuden, joten näiltä oikeusistunnoilta vältytään", Koivuranta kertoo.

Yleissitovaksi voidaan vahvistaa vain valtakunnallinen sopimus, joka on omalla alallaan edustava. Edustavuuden tarkistamiseksi lautakunta pyytää sopijajärjestöiltä tiedot siitä, kuinka suuri osa alan työntekijöistä ja työnantajista on liittynyt sopimukseen. Toimiala taas määritellään itse sopimuksessa. Määrittely ei Koivurannan mukaan ole aina yksinkertaista.

"Kullakin alalla voi olla vain yksi yleissitova sopimus. Soveltamisalat voivat kuitenkin olla osittain päällekkäisiä. Yksi esimerkki on ollut elintarviketeollisuuden ja sähköalan välimaastoon jäävä elintarviketeollisuuden sähkömiesten sopimus, jolle ei voitu vahvistaa yleissitovuutta. "

Tiedot FinlexissäJos työntekijä tai vaikkapa pientyönantaja haluaa tietää oman alansa tilanteen, hän löytää työehtosopimukset Finlex-verkkopalvelusta. Koivurannan mukaan sinne rakennettu työehtosopimuskokonaisuus on palvelun suosituimpia osastoja. Sivuilta löytyvät jatkossa nykyinen ja edellinen sopimus sekä suomeksi että ruotsiksi.

"Yhdelläkään työpaikalla ei enää tarvitse ihmetellä, onko oma sopimus yleissitova, sillä tilanteen voi nyt tarkistaa nopeasti ja helposti."

Rekisterin suunnittelu ja perustaminen ja sen ylläpito vaativat paljon työtä, joka voi Koivurannan mukaan olla välillä pitkästyttävääkin puurtamista. Palvelua ei kuitenkaan saataisi toimimaan iIman tätä julkisuudessa näkymätöntä työtä.

"Omat oikeudet ovat tärkeitä kaikille. Yleensä ne selviävät laeista, mutta työoikeudessa sopimukset ovat keskeinen normilähde. Siksi pidämme tärkeänä, että tiedot ovat helposti saatavilla ja että niitä myös pidetään jatkuvasti ajan tasalla. Tällä tavoin työelämässä on pystytty välttämään monia aikaisemmin koettuja hankaluuksia ja ristiriitoja."


Teksti: Paula Mannonen