Romaninaiset rakentavat eurooppalaista strategiaa

"Suomessa on pohdittu romaneiden asemaa yleensä ja myös lasten ja nuorten pärjäämistä. Romaninaisten tilannetta ja käsityksiä on sen sijaan selvitetty varsin vähän", sanoo ylitarkastaja Sarita Friman-Korpela.

EU vaatii nykyisin, että kaikki jäsenmaat laativat kansallisen romanipoliittisen ohjelman. Meillä sellainen tehtiin jo ennen EU:n määräystä, vuonna 2009. Friman-Korpelan mielestä ohjelma kaipaa naisten asemaa käsittelevää täydennystä.

"Romanipoliittisen ohjelman ja monien muiden tasa-arvoinstrumenttien ja -liikkeiden asialistalle olisi hyvä saada erikseen romaninaisten asema. Kokemus on osoittanut, että tällä tavoin pystytään aidosti edistämään tasa-arvoa."

Koko Eurooppaa ajatellen Friman-Korpela pitää romanien koulutuksen turvaamista tärkeimpänä keinona tilanteen parantamiseen.

"Koulutusvaatimus voi kuulostaa kuluneelta, mutta toistaiseksi se on monessa maassa edelleen ajankohtainen. Perheillä ei välttämättä ole varaa hankkia lapsille koulutarvikkeita tai edes jalkineita, eikä syrjäisistä romanikylistä aina pääse kouluun huonojen kulkuyhteyksien vuoksi."

Etenkin perinteitä noudattavien romanien sanotaan usein epäröivän lasten laittamista kouluun, koska he ajattelevat sen heikentävän kulttuuri-identiteettiä. Friman-Korpela ei allekirjoita väitettä.

"Enemmän vanhemmat ehkä pelkäävät jokapäiväisiä syrjimisen kokemuksia. Totta kai koulutus muuttaa kulttuuria, mutta ei se muutenkaan pysy samanlaisena, missään väestöryhmässä."

Suomessa koulutusmyönteisyys on romaniväestön keskuudessa vahvaa, mikä näkyy perusopetuksen alalla tehdyistä selvityksistä. Romanityttöjen ja poikien välillä ei myöskään ole eroja koulumenestyksessä tai jatko-opintoihin hakeutumisessa. Useassa maassa romanikulttuuri on patriarkaalisempaa, ja tytöt heikommassa asemassa. Friman-Korpelan mukaan suomalainen malli syntyi viime sotien aikana.

"Naisilta vaadittiin silloin vahvaa panosta perheen toimeentulon turvaamisessa. Ja vaikka romanikulttuurissa nainen on osa kotia, suomalainen romaninainen on aktiivinen myös sen ulkopuolella. Se näkyy muun muassa vahvana edustuksena romanijärjestöjen johtotehtävissä."

Valtavirtaistamisen ohella Friman-Korpela pitää tärkeänä romaninaisia voimaannuttavia toimia. Yksi esimerkki on syyskuussa Hanasaaressa järjestettävässä kansainvälinen romaninaisten konferenssi, jossa laaditaan muun muassa esitys eurooppalaiseksi strategiaksi.

"On tärkeää, että naiset pääsevät itse määrittelemään tasa-arvon ydinasioita ja toteuttamaan ja seuraamaan niitä niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Tämä on pitkä ja vaativa haaste", Friman-Korpela sanoo. Siihen liittyy myös tarve monipuolistaa romanikuvaa.

"Euroopassa asuu kymmenen miljoonaa muutakin romania kuin köyhät kerjäläiset Romaniasta tai Bulgariasta. Meidän on toki puhuttava ongelmista, mutta tuotava näkyville myös koulutettujen keskiluokkaisten naisten esimerkki."

Asioiden nostaminen keskusteluun ja tietoisuuden lisääminen erilaisista vaihtoehdoista ovat Friman-Korpelan mukaan tarpeen myös Suomessa. Erityisesti perheen perustamisikä pitäisi hänestä saada nykyistä myöhemmäksi, jotta tytöt ehtisivät ensin hankkia itselleen ammatin.

"Kyse on siitä, miten nuoret romaninaiset näkevät oman roolinsa kulttuurissa. Siihen voidaan vaikuttaa puhumalla ja esimerkeillä. Keskusteluun tulee ottaa myös romanimiehet ja heidän näkemyksensä naisten ja tyttöjen asemasta."

Friman-Korpelan mielestä romaninaisten tasa-arvoon Suomessa vaikutetaan parhaiten aikuiskoulutuksen ja työllisyyden kautta.

"Kouluttautumista tarvitaan yhä, koska se parantaa mahdollisuuksia kiinnittyä työelämään. Samalla toivon työn käsitettä pohdittavan enemmän, sillä se on yksi hiertävä asia suhteessa valtaväestöön. Romaninaiset tekevät esimerkiksi paljon vapaaehtoistyötä järjestöissä ja seurakunnissa ja tämä voimavara pitäisi saada paremmin käyttöön. Kyse ei aina ole vain palkkatyöstä."

Pohjimmiltaan romanien tasa-arvon eteneminen on kiinni politiikasta, joka ehkäisee sosioekonomisten erojen syntyä. Erojen kasvaessa heikommasta lähtöasemasta ponnistavat ihmiset syrjäytyvät helpoimmin. Jos eroja kavennetaan, yhä suurempi osa romaneistakin jää viivan paremmalle puolelle.

EU-tasolla Friman-Korpela pitää eri maiden romanipoliittisia ohjelmia tärkeänä mahdollisuutena. Uhkana hän näkee kiristyneen taloudellisen tilanteen, joka on jo synnyttänyt romanivihamielisiä ääriliikkeitä.  Myös romaneja tukevan toiminnan laatu vaatii hänestä parantamista.

"Ongelmamaissa on toteutettu paljon ohjelmia romaneiden tilanteen parantamiseksi. Ne eivät kuitenkaan ole saavuttaneet ihmisiä. Nyt on yhdestoista hetki saada tuki perille oikeaan osoitteeseen, sillä muuten niin romaniväestö kuin ohjelmien toteuttajat menettävät uskonsa asiaan."

Paula Mannonen