Nykyisellä rahoitustasolla ei pystytä turvaamaan kattavaa ja laadukasta turvakotiverkostoa

Turvakotipaikkojen määrä ei vastaa vielä todellista tarvetta ja Suomea sitovia kansainvälisiä velvoitteita. Myös toimintakustannusten nousu edellyttää lisärahoitusta lähivuosien aikana.

Huhtikuussa 2023 Suomessa oli 29 turvakotia, joissa oli yhteensä 230 perhepaikkaa. Perhepaikalla tarkoitetaan paikkaa aikuiselle ja hänen mukanaan oleville alaikäisille lapsille. Turvakotien asiakkaille tarjotaan muun muassa ympärivuorokautista turvattua asumista, kriisiapua ja psykososiaalista tukea. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) keräämän palautteen mukaan asiakkaat antavat varsin kiittäviä arvioita turvakotien toiminnasta ja palvelun hyödyistä.   

Turvakotiverkostoa tulisi vahvistaa erityisesti alueilla, joissa palvelua ei tarjota maantieteellisesti riittävän lähellä, tai joissa palvelua ei ole asukasmäärään ja tarpeeseen nähden riittävästi. Tavoitteena on saada lisää turvakotipaikkoja esimerkiksi Pohjois-Suomeen, koska Suomen pohjoisin turvakoti on tällä hetkellä Rovaniemellä.

Istanbulin sopimus velvoittaa vahvistamaan Suomen turvakotiverkostoa 

Turvakotiverkoston laajentaminen olisi tärkeää myös Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden vuoksi. Vuonna 2015 Suomessa astui voimaan Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (ns. Istanbulin sopimus). Sopimus edellyttää, että lähisuhdeväkivallan uhreille tarjotaan turvallinen majoitus ja apua väkivaltaan tai sen uhkaan. 

Istanbulin sopimuksen mukaan turvakotipaikkoja pitää olla riittävässä määrin. Paikkamäärän tulisi perustua todelliseen tarpeeseen. THL:n arvion mukaan tarvittava määrä turvakotien perhepaikkoja olisi Suomessa 262–367. Tähän tavoitteeseen on siis vielä vähän matkaa, vaikka turvakotiverkosto on laajentunut vuoden 2015 jälkeen.

Turvakodeille pitäisi varmistaa riittävä rahoitus, jolla verkostoa pystyttäisiin edelleen vahvistamaan, sillä ne tarjoavat väkivallan uhreille korvaamattoman tärkeää suojaa ja apua. Jos turvakotipalveluiden määrä tai laatu heikkenevät, lopputulos voi näkyä muiden sote-palveluiden lisääntyvänä tarpeena, sote-palvelujärjestelmän ja rikosoikeusjärjestelmän kasvavina kustannuksina ja ennen kaikkea inhimillisen kärsimyksen lisääntymisenä. 

Minna Viuhko, erityisasiantuntija, sosiaali- ja terveysministeriö