Toimeentulotukilakiin 1.1.2006 tulevat muutokset KT 19/2005

Toimeentulotuen rahoituspohjaa muutetaan määrittelemällä toimeentulotuen rakenne uudel-leen. Toimeentulotuesta annetun lain muutosehdotukset sisältyvät työministeriön esittelemään hallituksen esitykseen laiksi julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 164/2005). Lakiuudistuksen tavoitteena on muun muassa yhtenäistää työmarkkinatuen ja toimeentulotuen rahoitusta ja luoda nykyistä tehokkaampi, kannustavampi ja tasapainoisempi toimeentuloetuuksien ja aktiiviohjelmien kokonaisuus. Toimeentulotukilain muutokset ovat merkittävä osa rahoituskokonaisuutta. Muutosten on tar-koitus tulla voimaan vuoden 2006 alusta.

Uudistus ei muuta toimeentulotuen saamisen edellytyksiä. Lakimuutosten voimaantulon jäl-keen esimerkiksi asiakkaan tuloja, varallisuutta ja menoja arvioidaan toimeentulotukea myön-nettäessä samalla tavoin kuin nykyisinkin. Muutos ei näin ollen vaikuta toimeentulotukiasiak-kaiden saaman toimeentulotuen määrään. Uudistus ei myöskään aiheuta muutoksia ehkäise-vän toimeentulotuen käyttöön eikä sosiaalisen luototuksen ja toimeentulotuen suhteeseen. Uudistuksen toivotaan kuitenkin vaikuttavan jossain määrin toimeentulotuen myöntämiskäy-täntöjä yhtenäistävästi.

Toimeentulotuen rakenne määritellään uudelleen jakamalla tuki perustoimeentulotukeen ja täydentävään toimeentulotukeen.

Perustoimeentulotuki irrotetaan sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusjärjestelmästä, ja kunta ja valtio osallistuvat perustoimeentulotuen rahoitukseen yhtä suurin osuuksin. Valtio rahoittaa perustoimeentulotuesta aiheutuneita kustannuksia valtionosuudella, joka kattaa puo-let perustoimeentulotuen toteutuneista kustannuksista. Täydentävän toimeentulotuen sekä eh-käisevän toimeentulotuen osalta valtio osallistuu kustannuksiin nykyiseen tapaan sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusjärjestelmän kautta.

Perustoimeentulotukeen on sisällytetty pääosa toimeentulotuella katettavista menoista, perus-osan lisäksi muun muassa kaikki terveydenhuoltomenot ja jokapäiväiseen asumiseen liittyvät menot. Keskimäärin noin 90 prosenttia kunnan toimeentulotukimenoista on arvioitu olevan jatkossa perustoimeentulotuen menoja. Suhdeluvussa on luonnollisesti kotitalouskohtaisia eroja.

Koska toimeentulotuen myöntämisen perusteet eivät muutu, menojen huomioon ottamisen osalta tässä tiedotteessa viitataan jatkossa eräin osin STM:n julkaisemaan oppaaseen toimeen-tulotukilain soveltajille (STM, Oppaita 2003:10), koska siinä annetut ohjeet ovat uudenkin lain voimassa ollessa edelleen sovellettavissa. STM julkaisee vuonna 2006 uuden toimeentu-lotukioppaan. Lukujen alussa olevat lakitekstit ovat siinä muodossa kuin ne on kirjattu halli-tuksen esityksen 164/2005 johdosta annettuun eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön (StVM 34/2005 vp).

7 § Perustoimeentulotuki

Perustoimeentulotukea myönnettäessä otetaan huomioon perusosalla katettavat menot (perusosa) sekä muut perusmenot, sen mukaan kuin jäljempänä erikseen säädetään.

7 a § Perusosa

Perusosalla katettaviin menoihin kuuluvat ravintomenot, vaatemenot, vähäiset tervey-denhuoltomenot sekä henkilökohtaisesta ja kodin puhtaudesta, paikallisliikenteen käy-töstä, sanomalehden tilauksesta, televisioluvasta, puhelimen käytöstä ja harrastus- ja virkistystoiminnasta aiheutuvat menot sekä vastaavat muut henkilön ja perheen joka-päiväiseen toimeentuloon kuuluvat menot.

Lisäksi perusosaan sisältyy seitsemän prosenttia tarpeellisen suuruisesta asumistuki-lain (408/1975) 6 §:ssä tarkoitettujen asumismenojen määrästä.

7 b § Muut perusmenot

Perusosalla katettavien menojen lisäksi muina perusmenoina otetaan tarpeellisen suuruisina huomioon

1) asumistukilain 6 §:ssä tarkoitetut asumismenot lukuun ottamatta perusosaan sisäl-tyvää seitsemän prosentin osuutta;

2) taloussähköstä aiheutuvat menot;

3) kotivakuutusmaksu; sekä

4) vähäistä suuremmat terveydenhuoltomenot.

Perustoimeentulotuki koostuu siis:

toimeentulotuen perusosasta,

asumistukilain 6 §:ssä tarkoitetuista asumismenoista (lukuun ottamatta perusosaan sisältyvää seitsemän prosentin osuutta),

taloussähköstä aiheutuvista menoista,

kotivakuutusmaksusta, sekä

vähäistä suuremmista terveydenhuoltomenoista.

Näitä menoja kutsutaan yhteisellä nimellä perusmenot.

1.1. Perusosa

Toimeentulotuen perusosa on sisällöltään samanlainen kuin nykyisinkin. Eduskunta on tosin 12.12.2005 hyväksynyt erillisen esityksen toimeentulotuesta annetun lain muuttamisesta siten, että toimeentulotuen perusosaan nykyisin sisältyvä asumismenojen seitsemän prosentin niin sanottu omavastuu poistuu. Tämä lainmuutos tulee voimaan 1.9.2006.

1.2. Asumistukilain 6 §:ssä tarkoitetut asumismenot

Asumistukilain 6 §:n mukaiset asumismenot otetaan huomioon nykyiseen tapaan. Tällä het-kellä ne kuuluvat toimeentulotuen lisäosalla katettaviin menoihin.

Asumismenojen osalta toimeentulotukilain viittaus asumistukilain 6 §:ään tarkoittaa sitä, että menoiksi hyväksytään käsitteellisesti samoja asioita, jotka otetaan huomioon menoina asumis-tukea myönnettäessä. Sen sijaan toimeentulotukea myönnettäessä ei noudateta muita asumis-tukilainsäädännön määräyksiä. Esimerkiksi kunnat voivat, kuten tähänkin saakka, harkita kohtuullisten asumismenojen suuruuden. Samoin asunnon hankkimiseksi tai sen perusparan-nusta varten otettujen lainojen korot otetaan huomioon menona kokonaisuudessaan toisin kuin asumistukea myönnettäessä.

Asumismenojen huomioon ottamisesta ks. tarkemmin toimeentulotukioppaan jaksot 6.4.2. ja 6.4.3.

1.3. Taloussähkö ja kotivakuutus

Taloussähkö ja kotivakuutus ovat sellaisia asumisesta aiheutuvia menoja, joita on lähes kaikil-la toimeentulotuen asiakkailla. Taloussähkö tarkoittaa muuhun kuin asunnon lämmitykseen kotitaloudessa käytettävää sähköä. Lämmityssähkö sisältyy asumistukilain 6 §:n tarkoittamiin asumismenoihin, jotka kuuluvat ehdotuksen mukaan toimeentulotuen perusmenoihin.

1.4. Vähäistä suuremmat terveydenhuoltomenot

Perustoimeentulotukea myönnettäessä vähäiset terveydenhuoltomenot kuuluvat toimeentulo-tuen perusosaan, kuten nykyisinkin. Vähäistä suuremmat terveydenhuoltomenot kuuluvat muihin perusmenoihin ja ne otetaan huomioon samalla tavoin kuin ne nykyisin otetaan huo-mioon toimeentulotuen lisäosalla katettavina menoina. Terveydenhuoltomenojen huomioon ottamisesta tarkemmin toimeentulotukioppaan jakso 6.4.5.

Terveydenhuoltomenot kuuluvat kokonaisuudessaan perustoimeentulotuella katettaviin me-noihin.

2. Täydentävä toimeentulotuki

7 c § Täydentävä toimeentulotuki

Täydentävää toimeentulotukea myönnettäessä otetaan huomioon tarpeellisen suuruisi-na erityismenot, joita ovat

1) lasten päivähoitomenot;

2) muut kuin 7 a ja 7 b §:ssä tarkoitetut asumisesta aiheutuvat menot; sekä

3) henkilön tai perheen erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvat, toimeentulon  turvaamiseksi tai itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi tarpeellisiksi harkitut  menot.

Henkilön tai perheen erityisenä tarpeena tai olosuhteena voidaan pitää esimerkiksi pit-käaikaista toimeentulotuen saamista, pitkäaikaista tai vaikeaa sairautta sekä lasten har-rastustoimintaan liittyviä erityisiä tarpeita.

Poikkeuksellisesti voidaan ottaa huomioon myös 7a §:n nojalla toimeentulotuen pe-rusosalla katettavia asumismenoja.

Täydentävä toimeentulotuki kattaa erityismenoiksi kutsuttavat menot, joita katetaan nykyisin toimeentulotuen lisäosalla. Erityismenoja ovat

lasten päivähoitomenot

muut kuin perustoimeentulotukeen sisältyvät asumismenot sekä

henkilön tai perheen erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvat, toimeentulon tur-vaamiseksi tai itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi tarpeellisiksi harkitut menot.

Henkilön tai perheen erityisiä olosuhteita on pykälän toisessa momentissa kuvattu muutamalla esimerkillä. Lista ei ole tyhjentävä, vaan soveltamistilanteita on paljon muitakin.

Poikkeuksellisesti voidaan ottaa huomioon myös toimeentulotuen perusosalla katetta-via asumismenoja, eli asumismenojen seitsemän prosentin niin sanottu omavastuu.

2.1. Lasten päivähoitomenot

Lasten päivähoidosta annetussa laissa (36/1973) tarkoitetusta kunnan järjestämästä päiväkoti- ja perhepäivähoidosta voidaan periä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) 7 a §:n perusteella perheen koon ja palvelujen käyttäjien tulojen mukaan mää-räytyvä maksu. Maksu voidaan kuitenkin jättää perimättä tai sitä alentaa siltä osin kuin mak-sun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisää-teisen elatusvelvollisuuden toteuttamista. Tällainen tilanne on esimerkiksi perheillä, jotka jou-tuvat turvautumaan toimeentulotukeen.

Mainittu säännös ei kuitenkaan koske yksityisen päivähoidon maksuja. Niistä perheelle ai-heutuvat menot otetaan huomioon toimeentulotuen tarvetta arvioitaessa. Tällöin tuen tarvetta vähentävänä tekijänä otetaan huomioon lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain (1128/1996) mukainen tuki. Toimeentulotuen tarpeen ollessa pitkäaikaista perheen mah-dollisuus kunnan järjestämään päivähoitoon on syytä selvittää. Lapsen etu on syytä ottaa huomioon siten, ettei esimerkiksi lapsen pitkäaikaista hoitosuhdetta katkaista (toimeentulotu-kioppaan jakso 6.4.6).

2.2. Muut kuin perustoimeentulotukeen sisältyvät asumismenot

Erityismenoihin kuuluvina asumismenoina otetaan tarpeellisen suuruisina huomioon sellaiset asumismenot, joita ei sisälly asumistukilain 6 §:ssä mainittuihin asumismenoihin (ks. toi-meentulotukioppaan jakso 6.4.4). Tällaisia menoja ovat esimerkiksi takuuvuokra, vuokraen-nakko ja muut muutosta aiheutuvat kustannukset.

2.3. Tuen hakijan erityisistä tarpeista tai olosuhteista aiheutuvat menot

Samalla tavoin kuin nykyisessä toimeentulotukiasetuksessakin todetaan, henkilön tai perheen erityisenä tarpeena tai olosuhteena voidaan pitää esimerkiksi pitkäaikaista toimeentulotuen saamista, pitkäaikaista tai vaikeaa sairautta sekä lasten harrastustoimintaan liittyviä erityisiä tarpeita.

Erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvia erikseen huomioon otettavia menoja ovat muun muassa välttämättömät kodin irtaimiston hankkimisesta aiheutuvat menot, lastentarvikkeista, kuten lastenvaunuista ja -rattaista aiheutuvat menot, sekä velat ja osamaksut silloin, kun ne kohdistuvat menoihin, joihin voidaan myöntää toimeentulotukea.

Vaikka lasten harrastusmenot sisältyvät pääsääntöisesti lasten perusosalla katettaviin menoi-hin, on otettava huomioon se, että tarvittavien harrastusvälineiden hankkiminen tai muiden kustannusten maksaminen ei aina ole perusosan puitteissa mahdollista.

Erityismenona voidaan poikkeuksellisesti ottaa huomioon myös asumismenojen niin sanottu omavastuuosuus samalla tavoin, kuin se on nykyisin mahdollista ottaa huomioon toimeentulo-tuen lisäosassa.

Ks. erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvista menoista toimeentulotukioppaan jakso 6.4.7.

3. Toimeentulotukilaskelman tekeminen

Toimeentulotukea myönnettäessä on tärkeää, että päätösten perusteella voidaan määritellä, mikä osa asiakkaalle maksetusta toimeentulotuesta on perustoimeentulotukea, mikä täydentä-vää toimeentulotukea. Valtionosuuden oikeansuuruisen maksaminen turvaamiseksi kunnan on pystyttävä kirjanpidossaan eriyttämään tuen eri muodot toisistaan.

Asiakkaalle tehtävä laskelma ja päätös joudutaan siis jakamaan kahteen osaan sillä tavoin, että perustoimeentulotuki ja täydentävä toimeentulotuki selkeästi eritellään. Se, miten tämä tapah-tuu, riippuu paljolti kunnan toimeentulotukiasioiden käsittelyssä käyttämästä tietojärjestel-mästä. Koska kuntien käyttämät tietojärjestelmät poikkeavat toisistaan, jokaisessa kunnassa joudutaan selvittämään erikseen, millä tavoin toimeentulotuen myöntämisessä käytettyä oh-jelmaa tulee muuttaa uudistuksen johdosta.

Asiakkaan tulot ja varat otetaan huomioon ensin perustoimeentulotukea myönnettäessä (toi-meentulotukilaki 6 §).

4. Perustoimeentulotuen valtionosuus

4.1. Ennakoiden määrä, maksaminen ja tarkistaminen

5 a § Valtionosuus perustoimeentulotuen kustannuksista

Kunnalle suoritetaan valtionosuutta 7 §:ssä tarkoitetun perustoimeentulotuen rahoit-tamiseen. Valtionosuuden määrä on 50 prosenttia kunnan perustoimeentulotuen kus-tannuksista. Kuntaan rinnastetaan Kainuun hallintokokeilusta annetussa laissa (343/2003) tarkoitettu maakunta.

Valtionosuutta koskevissa asioissa valtionapuviranomaisena toimii lääninhallitus.

5 b § Valtionosuuden ennakkojen vahvistaminen,maksaminen ja tarkistaminen

Lääninhallituksen on vahvistettava kunnille kunakin varainhoitovuotena suoritettavien ennakkojen määrä hakemuksetta viimeistään tammikuun 10 päivänä.

Ennakon suuruus määräytyy kaksi vuotta ennen varainhoitovuotta alkaneena vuonna toteutuneiden perustoimeentulotuen kustannusten perusteella. Kuukausittainen ennak-ko on 50 prosenttia mainittujen kustannusten kahdestoistaosasta.

Ennakot maksetaan kunnalle kuukausittain yhtä suurina erinä viimeistään kunkin kuu-kauden 11 päivänä. Ennakot maksetaan täysinä euroina.

Ennakkojen tarkistamista varten kunnan on vuosittain viimeistään elokuun 31 päivänä annettava lääninhallitukselle tiedot varainhoitovuoden kesäkuun loppuun mennessä aiheutuneista perustoimeentulotuen kustannuksista, sekä arvio heinä - joulukuussa ai-heutuvista perustoimeentulotuen kustannuksista. Lääninhallitus tarkistaa kunnan an-taman selvityksen perusteella loppuvuoden ennakkoja, jos arvio varainhoitovuoden perustoimeentulotuen kustannuksista poikkeaa vähintään 10 prosenttia 2 momentin mukaisten ennakkojen laskennassa käytetyistä kustannuksista. Ennakkoja tarkistetaan lokakuun alusta lukien siten, että ennakoiden vuotuinen yhteismäärä vastaa 50:tä pro-senttia varainhoitovuoden arvioiduista perustoimeentulotuen kustannuksista.

Perustoimeentulotuki erotetaan sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusjärjestelmästä. Val-tio maksaa perustoimeentulotuen kustannuksia kunnille menoperusteisena valtionosuutena. Tarkoitus on, että kunnat eivät ainakaan merkittävässä määrin joutuisi käyttämään omia varo-jaan siihen osaan toimeentulotuen kustannuksista, joka katettaisiin valtionosuudella. Tämän vuoksi valtionosuus maksetaan kunnille kuukausittain ennakkoon tasasuuruisina erinä.

Perustoimeentulotuen valtionosuutta koskevissa asioissa valtionapuviranomaisena toimii lää-ninhallitus yleisen ohjauksen ja valvonnan kuuluessa sosiaali- ja terveysministeriölle. Läänin-hallitus tekee päätöksen kunkin toimialueensa kunnan ennakoiden suuruudesta vuosittain vii-meistään tammikuun 10. päivänä. Valtionosuuden saaminen ei edellytä kunnan hakemusta.

Ennakoiden suuruus määräytyy kaksi vuotta ennen varainhoitovuotta alkaneena vuonna toteu-tuneiden toimeentulotukimenojen perusteella. Kunkin ennakon suuruus on 50 prosenttia valti-onosuuden perusteena olevien menojen kahdestoistaosasta. Lääninhallitus maksaa ennakot kunnille kuukausittain viimeistään kunkin kuukauden 11. päivänä. Ennakot maksetaan pyöris-tettynä lähimpään täyteen euroon.

Koska perustoimeentulotukea aletaan myöntää vasta vuonna 2006, ennakoiden suuruus mää-räytyy vuosina 2006 ja 2007 laskennallisesti, kuntien kaksi vuotta aiemmin toteutuneiden toimeentulotukimenojen perusteella. Vuonna 2006 valtionosuuden ennakoiden perusteena on 90 % kunnan vuonna 2004 toteutuneista toimeentulotukimenoista ja vuonna 2007 90 % vuonna 2005 toteutuneista toimeentulotukimenoista.

Myönnetyn toimeentulotuen määrät vaihtelevat kunnissa jonkin verran vuodesta toiseen. Kun valtionosuuden laskentaperusteena käytetään kahden vuoden takaisia tietoja, on mahdollista, että joidenkin kuntien osalta vahvistetut ennakot muodostuvat liian suuriksi tai liian pieniksi varainhoitovuoden toimeentulotukimenoihin nähden.

Tämän vuoksi kunnat ilmoittavat vuosittain elokuun loppuun mennessä lääninhallitukselle kyseisen vuoden kesäkuun loppuun mennessä aiheutuneet perustoimeentulotuen kustannukset sekä arvion heinä - joulukuun perustoimeentulotuen kustannuksista. Jos kunnan ilmoittamien perustoimeentulotukimenojen määrä poikkeaa vähintään 10 prosenttia siitä määrästä, mikä on ollut perusteena ennakon suuruutta vahvistettaessa, ennakoita tarkistetaan. Ennakot maksetaan tarkistettuna lokakuusta lähtien siten, että ennakoiden yhteenlaskettu summa vastaa puolta koko varainhoitovuoden arvioiduista perustoimeentulotuen kustannuksista.

Kuntien tehtäväksi säädettyjä ilmoituksia ja selvityksiä varten laaditaan sosiaali- ja terveys-ministeriössä erityiset lomakkeet.

4.2. Valtionosuuden vahvistaminen

5 c § Valtionosuuden vahvistaminen

Perustoimeentulotuen kustannuksiin suoritettavan lopullisen valtionosuuden määrit-tämiseksi kunnan on toimitettava lääninhallitukselle selvitys perustoimeentulotuen to-teutuneista kustannuksista viimeistään varainhoitovuotta seuraavan vuoden huhtikuun 30 päivänä (valtionosuusselvitys). Kustannukset ilmoitetaan sen suuruisina kuin ne ovat perustoimeentulotukeen kohdistuvilla, varainhoitovuonna toimeentulotuen ta-kaisinperinnässä kertyneillä erillä vähennettynä.

Lääninhallituksen on tehtävä kunnan antaman valtionosuusselvityksen perusteella pää-tös perustoimeentulotuen kustannuksiin suoritettavasta lopullisesta valtionosuudesta viimeistään kolmen kuukauden kuluttua selvityksen saapumisesta.

Valtionosuusselvitystä annettaessa perustoimeentulotuen kustannuksiin ei sisällytetä maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetun lain (493/1999) nojalla valtion kokonaan korvattavaa toimeentulotukea.

Kunnalle suoritettava valtionosuuden loppuerä maksetaan viimeistään kuukauden kuluttua lopullisen valtionosuuden vahvistamisesta. Loppuerän maksun viivästyessä sille on maksettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.

Kunnan liikaa saama valtionosuus peritään takaisin valtiolle vähentämällä se kunnalle myöhemmin maksettavasta ennakosta.

Edellä 2 momentissa säädetystä riippumatta lääninhallitus voi velvoittaa kunnan pa-lauttamaan liikaa saamansa valtionosuuden määrän, jos se on huomattava. Jos palau-tettavaa määrää ei makseta viimeistään lääninhallituksen asettamana eräpäivänä, sille on maksettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.

Jos lopullinen valtionosuus poikkeaa vähemmän kuin 10 euroa ennakkoina maksetun valtionosuuden määrästä, erotusta ei makseta eikä peritä takaisin.

Valtionosuuden lopullista vahvistamista varten kunnat antavat lääninhallitukselle vuosittain huhtikuun loppuun mennessä valtionosuusselvityksen edellisen vuoden perustoimeentulotuen kustannuksista.

Perustoimeentulotuen kustannukset ilmoitetaan sen suuruisina, kun ne ovat vähennettynä toi-meentulotuen takaisinperinnästä kertyneillä, perustoimeentulotukeen kohdistuvilla erillä. Asi-akkaalta toimeentulotukilain 4 luvun mukaisesti takaisinperityt erät tulee kohdentaa perustoi-meentulotukeen ja täydentävään toimeentulotukeen samassa suhteessa kuin näitä on asiakkail-le maksettu.

Takaisinperityt erät tulisi lähtökohtaisesti kohdentaa siten, että asiakkaan tuloista tai varoista takaisinperitty summa jaettaisiin perustoimeentulotukeen ja täydentävään toimeentulotukeen kohdistuvaksi samassa suhteessa kuin näitä tukia on samalle asiakkaalle myönnetty. Tällainen asiakaskohtainen laskentamenettely voi kuitenkin esimerkiksi kunnan suuren toimeentulotu-kiasiakkaiden määrän tai käytetyn tietojärjestelmän vuoksi olla hankala tai hyvin työläs. Han-kaluuksia aiheutuu myös siitä, että takaisinperintä voi tapahtua joskus vasta pitkän ajan kulut-tua.

Tämän vuoksi hyväksytään myös laskentatapa, jossa kunta valtionosuusselvitystä antaessaan jakaa varainhoitovuoden aikana takaisinperittyjen erien summan perustoimeentulotukeen ja täydentävään toimeentulotukeen kohdistuvaksi tukien kokonaismenojen suhteessa. Aluksi kaikki kunnat joutuvat joka tapauksessa käyttämään viimeksi mainittua menettelyä, koska toimeentulotuen menot jaetaan perustoimeentulotukeen ja täydentävään toimeentulotukeen ensimmäisen kerran vuonna 2005.

Pakolaisille ja eräille muille maahanmuuttajille sekä turvapaikanhakijoille maksettava toi-meentulotuki korvataan kunnille kokonaan valtion varoista kolmen vuoden ajalta (ks. VNp pakolaisista ja eräistä muista maahanmuuttajista sekä turvapaikanhakijoiden vastaanoton jär-jestämisestä aiheutuvien kustannusten korvaamisesta, 512/1999, 4 ja 9 §). Tämän vuoksi pe-rustoimeentulotuen kustannuksiin ei sisällytetä maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turva-paikanhakijoiden vastaanotosta annetun lain (493/1999) nojalla valtion kokonaan korvattavaa toimeentulotukea.

Lääninhallitus päättää lopullisen valtionosuuden vahvistamisesta ja mahdollisen loppuerän maksamisesta viimeistään kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun kunnan valtionosuusselvitys on saapunut lääninhallitukselle. Kunnalle suoritettava valtionosuuden loppuerä maksetaan viimeistään kuukauden kuluttua lopullisen valtionosuuden vahvistamisen jälkeen.

Kunnan liikaa saama valtionosuus peritään takaisin pääsääntöisesti siten, että se vähennetään kunnalle myöhemmin maksettavasta ennakosta. Kuitenkin, jos liikaa saadun valtionosuuden määrä on huomattava, lääninhallitus voi tehdä päätöksen, jolla se velvoittaa kunnan palautta-maan liikaa saadun määrän.

4.3. Muutoksenhaku valtionosuusasioissa

Toimeentulotukilain muutoksenhakua koskevan 24 §:n uuden 2 momentin mukaan valtion-osuutta koskevaan päätökseen saa hakea muutosta tekemällä oikaisuvaatimus lääninhallituk-seen. Lääninhallituksen oikaisuvaatimuksen johdosta tekemään päätökseen saa hakea edelleen muutosta valittamalla korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Valtionosuuspäätökseen sisältyvä virhe lienee kuitenkin yleensä sen luonteinen, ettei sen osalta varsinainen muutoksenhaku ole tarpeen, vaan voidaan soveltaa hallintolain säännöksiä päätöksessä olevan virheen korjaami-sesta.

5. Koulutus

Sosiaali- ja terveysministeriö järjestää yhdessä lääninhallitusten kanssa koulutusta toimeentu-lotukiuudistuksesta vuoden 2006 alkupuolella.

Lisätietoja antavat:

hallitussihteeri Anne Kumpula, puh. (09) 1607 4132 ja

neuvotteleva virkamies Aune Turpeinen, puh. (09) 1607 4489.

Tiedote toimitetaan myös ruotsinkielisenä mahdollisimman pian.