Palveluseteli käyttöön kotipalveluissa

Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain (733/1992, STVOL), sosiaalihuoltolain (710/1982, SHL) ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) muutokset tulevat voimaan 1.1.2004 (muut. 1309-1311/2003, HE 74/2003 vp, Eduskunnan vastaus 91/2003 vp). Muutokset mahdollistavat sen, että kunnat voivat järjestää sosiaali- ja terveyspalveluja myös palvelusetelin avulla.

Uusi palvelusetelimalli voidaan ottaa käyttöön sosiaalihuollon kotipalveluissa 1.1.2004. Samanaikaisesti lainsäädännöllä selkeytetään palveluseteliin liittyviä toimintakäytäntöjä muissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa.

Kotipalvelujen lisäämiseen palvelusetelin avulla kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia on vuonna 2004 lisätty 10 miljoonalla eurolla. Palvelusetelin käyttöönottoon liittyvän valtionosuuden suuntaaminen kuntiin tulisi näkyä kotipalvelujen määrällisenä kasvuna kunnissa. Valtioneuvoston 11.12.2003 hyväksymässä sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelmassa vuosille 2004 - 2007 tavoitteeksi on asetettu, että kotipalvelujen kattavuus valtakunnan tasolla olisi 25 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä henkilöistä (toimenpide nro 32).

Palvelusetelin käyttöönoton yleisinä tavoitteina ovat:

parantaa palvelujen saatavuutta ja tehostaa palvelutuotantoa

tarjota kunnille uusi vaihtoehto palvelujen järjestämiseksi

parantaa asiakkaiden valinnanmahdollisuuksia

luoda ja kehittää yrittäjyyttä ja yritystoimintaa

Lainsäädäntömuutoksilla selvennetään ja yhdenmukaistetaan palveluseteliä koskevat peli-säännöt. Palvelusetelillä halutaan parantaa erityisesti koti- ja tukipalvelujen saatavuutta ja siten edistää ikäihmisten, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden henkilöiden kotona asumista ja itsenäistä selviytymistä sekä tukea lapsiperheiden arkea.

Palveluseteli tuo kunnille uuden järjestämistavan sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Yleiset sosiaali- ja terveydenhuollon palveluseteliä koskevat muutokset sisällytetään sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annettuun lakiin, sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annettuun lakiin ja tuloverolakiin (1535/1992 127 a §). Sosiaalihuollossa myönnettävästä palvelusetelistä ja kotipalvelun palvelusetelin arvon määräytymisestä yleis-säännöksistä poiketen säädetään sosiaalihuoltolaissa.

Palveluseteli on kunnille uusi järjestämistapa kunnan oman toiminnan ja ostopalvelujen lisäksi (STVOL 733/1994 4 § 1 mom. 5 kohta). Kunnan järjestäessä palveluja palvelusetelillä palvelun käyttäjän maksettavaksi jäävä omavastuuosuus ei saa ylittää sitä asiakasmaksua, jonka kunta voisi periä itse tuottamistaan vastaavista palveluista, ellei palvelusetelin arvon määräytymisestä ole toisin säädetty. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 12 §:ssä säädetään myös omavastuuosuuden kohtuullistamisesta.

Sosiaalipalvelujen hankkimisesta palvelusetelillä säädetään sosiaalihuoltolain 29 a ja 29 g §:issä. Niissä säädetään yksityisten palveluntuottajien hyväksymisestä ja kunnan mahdollisuudesta päättää siitä, milloin palvelusetelillä hankittava palvelu on perusteltua järjestää asiakkaan kotikunnan ulkopuolella.

Hallitusohjelman mukaisesti uusi palvelusetelimalli otetaan käyttöön sosiaalihuollon kotipalveluissa. Kotipalvelun sisältöön sovelletaan edelleen sosiaalihuoltoasetuksen 9 §:ää, jonka mukaan kotipalvelu on kodinhoitajan tai kotiavustajan antamaa kodissa tapahtuvaa yksilön ja perheen työapua, henkilökohtaista huolenpitoa ja tukemista sekä tukipalveluja, kuten ateria-, vaatehuolto-, kylvetys-, siivous-, kuljetus-, saattaja- sekä sosiaalista kanssakäymistä edistäviä palveluja.

Kotipalvelun hankkimiseksi annettavan palvelusetelin arvon määräytymisestä säädetään sosiaalihuoltolakiin otetuissa uusissa 29 b – 29 f §:issä. Kotipalvelun palveluseteli ei ole tarkoitettu kotisairaanhoidon hankkimiseen. Rajanveto kotipalvelun ja kotisairaanhoidon välillä ei kuitenkaan ole tyhjentyvästi määritelty lainsäädännössä. Palvelukokonaisuus on aina arvioitava yksilöllisesti ja palvelun järjestämisessä tulisi pyrkiä asiakkaan kannalta mahdollisimman hyvään lopputulokseen. Palvelusetelillä järjestettävän kotipalvelun yhteydessä voidaan suorittaa sellaisia sairaanhoidollisia toimenpiteitä, joita lääkäri voi antaa potilaalle itselleenkin suoritettavaksi. Tällöin edellytyksenä on se, että palveluntuottajalla on tehtävään vaadittava koulutus.

Palvelusetelin käyttöönoton kunnan kotipalvelussa ei tulisi vaikuttaa siihen, miten kunnan oma kotipalvelu organisoidaan. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta (StVM 23/2003 vp) pitää palveluseteliin liittyvää lainsäädäntöä koskevassa mietinnössään tärkeänä, että nykyiset hyvät käytännöt yhdistetyn kotipalvelun ja kotisairaanhoidon (ns. kotihoidon) järjestämisessä voidaan jatkossakin säilyttää.

Palvelusetelin arvo määräytyy jatkuvissa ja säännöllisesti annettavissa kotipalveluissa kotitaloudessa asuvien henkilöiden määrän ja talouden tulojen mukaisesti. Palvelusetelin arvo vaihtelee 5:stä 20 euroon tuntia kohti. Palvelusetelin arvon tulee olla vähintään 20 euroa tunnilta, jos kotitalouden tulot eivät ylitä säädettyjä tulorajoja. Tulorajan ylittävät tulot vähentävät palvelusetelin täyttä arvoa. Alin palvelusetelin arvo on kuitenkin vähintään 5 euroa tuntia kohti. Kunta voi korottaa setelin määrää silloin, kun palvelua annetaan yöaikaan ja viikonloppuisin. Palvelusetelin arvon laskemisessa käytettävät tulorajat määräytyvät samalla tavoin kuin kunnan muulla tavoin järjestämissä jatkuvissa ja säännöllisissä kotipalveluissa. Liitteenä on taulukko, jossa on esimerkkejä palvelusetelin määrästä talouden koon ja tulojen mukaan.

Kunta päättää tilapäisiin koti- ja tukipalveluihin annettavan palvelusetelin arvosta. Arvon tulee kuitenkin olla asiakkaan kannalta kohtuullinen.

Kunta antaa asiakkaalle tietyn ajanjakson voimassa olevan palvelusetelin ja palveluntuottaja laskuttaa kuntaa setelin arvosta. Kotipalvelun asiakas maksaa palveluntuottajalle setelin arvon ja palvelujen hinnan välisen erotuksen.

Palvelusetelin käyttöönotto edellyttää, että kotipalvelusta vastaava monijäseninen toimielin tekee päätöksen setelin käyttöönottamisesta kunnassa sekä setelin soveltamisalasta ja käytön laajuudesta. Tässä yhteydessä tulee selvittää, että alueella on riittävästi tarjolla palvelusetelistä kiinnostuneita palveluntuottajia.

Palvelusetelin käyttöönotto voi myös edellyttää, että kunnassa kehitetään palveluyrittäjyyttä. Kunnat voivat tässä hyödyntää myös hallituksen yrittäjyyden politiikkaohjelmaa, jonka aineistoa on kauppa- ja teollisuusministeriön nettisivuilla osoitteessa www.ktm.fi (valitse yritykset).

Kunnan tulee hyväksyä ne yksityiset palveluntuottajat, jotka ovat palvelusetelin piirissä (SHL 710/1982 29 a §). Kunnan on myös tärkeää seurata setelin piirissä olevien palveluntuottajien palvelun laatua esimerkiksi aika ajoin tehtävien asiakaskyselyjen avulla.

Kunta päättää palvelusetelin myöntämisestä yksittäisille asiakkaille noudattaen lakia sosiaali-huollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000, asiakaslaki). Päätös perustuu kunnan tekemään palvelun tarpeen arviointiin. Asiakasta on informoitava eri mahdollisuuksista järjestää hänen tarvitsemansa palvelut. Viranhaltijan tulee esitellä eri vaihtoehdot tasapuolisesti ja tehdä päätös asiakkaan edun mukaisesti. Kunta voi lisäksi tukea palvelusetelin käyttöä tehostamalla asiakkaiden ohjausta ja neuvontaa. Palveluohjauksesta, palvelunvälityskeskuksesta ja seniori-infosta on saatu myönteistä kokemusta. Silloin kun asiakas ei sairauden tai henkisen toimintakyvyn vajavuuden, esimerkiksi dementian tai muun vastaavan syyn takia pysty käytännössä hankkimaan palveluja palvelusetelin avulla, asiakkaan edun mukaista saattaa olla neuvotella hänelle muulla tavoin järjestettävistä palveluista. Asiakkaan edustajasta säädetään asiakaslain 9 §:ssä.

Kunta voi myös päättää, milloin palvelusetelillä järjestettävä palvelu on perusteltua järjestää asiakkaan kotikunnan ulkopuolella (SHL 29 g §). Perusteltu syy saattaa olla esimerkiksi lomanvietto tai vierailu sukulaisten luona.

Palvelusetelin fyysinen muoto voi olla viranomaispäätös, painettu seteli tai monistettu osto-kuponki.

Sosiaalihuoltolain 29 a §:ssä säädetään palvelusetelin käytöstä sosiaalihuollon palveluissa. Kunnan tulee hyväksyä ne tuottajat, joiden palvelujen ostamiseen kunnan antamaa palveluseteliä voidaan käyttää. Yksityisen palveluntuottajan tulee olla ennakkoperintärekisteriin merkitty. Hallituksen esityksen perusteluissa (HE 74/2003 vp) todetaan, että yksityistä henkilöä ei työnantajavelvoitteiden vuoksi voida hyväksyä palveluntuottajaksi, ellei hän ole yksityisen sosiaalipalvelujen tuottajarekisteriin kuuluva ja verotuksen muodolliset yrittäjän tunnusmerkit täyttävä tuottaja. Muilta osin palveluntuottajien kelpoisuuden tulee olla vastaava kuin kunnan itse tuottamissa palveluissa.

Tukipalveluissa, kuten esimerkiksi siivouspalveluissa, sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusehdoista annetun asetuksen (804/1992) 6 § ei välttämättä edellytä erityistä sosiaalialan koulutusta. Mikäli hyväksytty palveluntuottaja käyttää alihankkijaa, myös alihankkijan tulee olla hyväksytty.

Hyväksyessään palveluntuottajan kunnan on hyvä sisällyttää sopimukseen muun ohella kohdat esimerkiksi siitä, että palveluntuottaja noudattaa laissa säädettyä vaitiolovelvollisuutta ja muita salassapitosäännöksiä, täyttää yksityisten sosiaalipalvelujen valvontaa koskevan lain (603/1996) mukaisen ilmoitusvelvollisuutensa, ottaa vastuuvakuutuksen ja sitoutuu tuottamaan laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000) mukaisesti.

Kunta voi hyväksyä palveluntuottajat joko kilpailuttamalla tai hyväksymällä kaikki hyväksymiskriteerit täyttävät palveluntuottajat ilman kilpailuttamisvaihetta. Kilpailuttamista koskee julkisista hankinnoista annettu laki (1505/1992). Lisätietoa julkisista hankinnoista on kauppa- ja teollisuusministeriön nettisivuilla osoitteesta www.ktm.fi/julkisethankinnat . Myös Suomen Kuntaliittoon vuoden 2004 alussa perustettava julkisia hankintoja koskeva neuvontayksikkö antaa kunnille neuvoa ja opastusta.

Sosiaalihuoltona tapahtuvasta palvelujen ja tavaroiden myynnistä ei arvonlisäverolain (1501/1993) 37 §:n mukaan suoriteta veroa. Arvonlisäverolainsäädäntöön perustuen palvelusetelillä hankituista kotipalveluista ei suoriteta arvonlisäveroa.

Kunta voi järjestää palveluja palvelusetelillä nykyisen järjestämisvelvollisuutensa puitteissa. Palvelusetelin käyttöönotto vahvistaa asiakkaan asemaa, koska asiakas saa lisää valinnan-mahdollisuuksia voidessaan valita mieleisensä palveluntuottajan. Asiakkaalla ei kuitenkaan ole oikeutta vaatia palvelua järjestettäväksi palvelusetelillä.

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta arvioi mietinnössään (StVM 23/2003 vp), että jatkuvissa ja säännöllisissä kotipalveluissa käyttöön otettava tulosidonnainen palvelusetelimalli on sosiaalisesti oikeudenmukainen toteuttaessaan myös pienituloisten mahdollisuuden palvelusetelin käyttöön.

Koska osa asiakkaista kuuluu niin sanottuihin haavoittuviin asiakasryhmiin, asiakkaalle (tai erityistilanteessa hänen edustajalleen) säädetään myös oikeus kieltäytyä hänelle tarjotusta palvelusetelistä. Tällöin kunnan on ohjattava asiakas kunnan tai muulla tavoin järjestettävien palvelujen piiriin (SHL 29 a §). Asiakkaan asemaa ja valinnanvapautta suojaa myös se, ettei kotipalveluja voida kokonaisuudessaan ulkoistaa palvelusetelillä järjestettäväksi (STVOL 4 § 5 mom).

Asiakkaan ja palveluntuottajan välille syntyy sopimus, joka pohjautuu kunnan ja palvelun-tuottajan sopimiin ehtoihin. Jos asiakas on palvelusetelillä hankittavaan palveluun tyytymätön, hän voi tehdä muistutuksen kunnalle ja palveluntuottajalle. Hän voi myös irtisanoa sopimuksen. Tällöin kunnan tulee ohjata hänet toisen palveluntuottajan asiakkaaksi tai muulla tavoin järjestettävien palvelujen piiriin. Palveluun liittyvistä epäkohdista asiakas voi myös tehdä kantelun valvontaviranomaisille, kuten lääninhallituksille.

Palveluseteli on uuden palvelusetelijärjestelmän mukaisesti käytettynä asiakkaalle verovapaa. Tuloverolain mukaan (HE 49/2003) asiakkaalle ei voida myöntää kotitalousvähennystä palvelusetelin omavastuuosuudesta aiheutuneisiin kustannuksiin. Jos asiakas ostaa samalta palveluntuottajalta lisäpalveluja kokonaan omalla kustannuksellaan, kyse ei tältä osin ole samasta työsuorituksesta ja kotitalousvähennys voidaan myöntää.

Sosiaali- ja terveysministeriö laatii vuonna 2004 oppaan palvelusetelin käytöstä. Oppaassa käsitellään tarkemmin palveluseteliä koskevan lainsäädännön soveltamiseen liittyviä kysymyksiä. Sosiaali- ja terveysministeriö tulee myös seuraamaan ja arvioimaan uuden lainsäädännön toteutumista.

Hallitussihteeri Anne-Marie Brisson, puh. (09) 160 74355
Ylitarkastaja Anne-Mari Raassina, puh. (09) 160 74438
Neuvotteleva virkamies Viveca Arrhenius, puh. (09) 160 74135

LIITTEET

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain 4 §:n muuttamisesta (1309/2003)
Laki sosiaalihuoltolain muuttamisesta (1310/2003)
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 12 §:n muuttamisesta (1311/2003)
Esimerkkejä palvelusetelin arvon määräytymisestä sosiaalihuoltolain 29 b §:n 1-2 mom. mukaisesti

JAKELU

Kunnat
Lääninhallitusten sosiaali- ja terveysosastot