Tieto avun tarpeesta oikeaan osoitteeseen

Sosiaalitoimen uudet hätäkeskusohjeet tähtäävät tiedonkulun parantamiseen. "Sosiaalihuollon apua tarvitaan joskus hyvin kiireisesti. Jotta hälytyskeskukset osaavat toimia oikein ja välittää ilmoitetun tiedon oikeaan paikkaan, ne tarvitsevat siihen tarkat ja ajantasaiset ohjeet", sanoo erityisasiantuntija Satu Karppanen.

Edellinen sosiaalitoimen ohjeistus hätätilanteita varten on vuodelta 2010. Sittemmin sekä lastensuojelulaki että vanhuspalvelulaki ovat laajentaneet viranomaisten ilmoitusvelvollisuutta.

"Jos päivystäjälle syntyy ilmoitettujen tietojen perusteella huoli lapsen hyvinvoinnista, tieto tulee välittää sosiaalitoimelle. Se koskee myös tilanteita, joissa lapsen arvioidaan tarvitsevan suojelua välittömästi syntymänsä jälkeen. Vanhuspalvelulaki taas vaatii ilmoittamaan sosiaalitoimelle iäkkäistä henkilöistä, jotka ovat ilmeisen kykenemättömiä pitämään huolta itsestään", Karppanen sanoo.

Hätäpuheluja soitetaan vuosittain noin 3,7 miljoonaa, joista sosiaalitoimen käsiteltäväksi ohjataan noin 7000. Karppasen mukaan tehtävät liittyvät tavallisimmin lastensuojeluun. Ongelmien taustalla on usein vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmia.

Virka-aikana ja sen ulkopuolellaKiireellisten sosiaalipalveluiden tarpeeseen vastaava päivystysjärjestelmä vakiinnutettiin koko Suomeen vasta viime vuosikymmenen jälkipuolella. Nykyisin kaikki kunnat ovat palvelun piirissä, tosin eri tavoin.

"Pienemmissä kunnissa päivystys virka-ajan ulkopuolella järjestetään yleensä yhdessä muiden kuntien kanssa, mutta päivällä kunnat usein ottavat vastaan oman alueensa hälytykset osana normaalia toimintaa. Suurissa kaupungeissa päivystys toimii tavallisesti ympäri vuorokauden samalla tavoin" Karppanen kertoo.

Tilanne on hieman paradoksaalisesti johtanut siihen, että pienissä kunnissa viesti on usein hankalampi saada perille virka-aikana kuin sen ulkopuolella. Karppasen mukaan ministeriö on ohjeistamassa kuntia tämän ongelman suhteen.

"Suosittelemme kunnille viranomaisradioverkko VIRVEn käyttöä myös virka-aikaisessa päivystystyössä. Jos se ei ole esimerkiksi kustannussyistä tai käytön vähäisyyden vuoksi mahdollista, päivystyksen tulisi kuitenkin löytyä yhden numeron takaa myös virka-aikana."

Kaikille asiakasryhmilleSosiaalitoimen tehtäväkäsittelyohje sisältää viisi pääluokkaa: psykososiaalinen kriisiapu, perushoidon puute, perhe-elämän vaikeudet, lasten ja nuorten erityisvaikeudet sekä taloudellinen ja sosiaalinen selviytyminen. Kunkin pääluokan alla on sitten kuvattu erilaisia tilanteita ja annettu ohjeita niiden hoitamiseen.

"Ohje määrittelee yksityiskohtaisesti, miten hätäkeskuksen tulee toimia näissä tilanteissa. Hätäkeskuksilla on vastaavat mallit myös muun muassa terveystoimesta ja poliisilta, sillä eri viranomaisten akuutit tilanteet poikkeavat toisistaan", Karppanen sanoo.

Joissakin kunnissa kansalainen voi soittaa suoraan sosiaalipäivystykseen, toisissa yhteydenotto tapahtuu hätäkeskuksen kautta erityisesti virka-ajan ulkopuolella. Yhteydenottotavasta riippumatta Karttunen pitää olennaisena, että kiireellisissä tilanteissa sosiaalitoimeen saa yhteyden nopeasti, että avun tarve arvioidaan viipymättä ja että asiakas saa tarvittavaa tukea.

Sosiaalipäivystys painottui etenkin alkuvaiheessa lastensuojeluun, mutta yhä useammin siellä osataan vastata eri-ikäisten ja eri tilanteissa olevien ihmisten ongelmiin. Tavoitteena on saada vähitellen katetuksi kaikkien sosiaalitoimen asiakasryhmien tarpeet. Vaikka päivystäjä ei itse tuntisi jotain aluetta, hän osaa joka tapauksessa ohjata asian hoidettavaksi oikealle henkilölle.

"Kun ilmoituksen voi tehdä yhdelle taholle, oikeaa yhteydenottopaikkaa ei tarvitse etsiä lukuisista sosiaalitoimen numeroista. Se helpottaa sekä hätäkeskusten toimintaa että kansalaisten mahdollisuuksia saada kiireistä apua", Karttunen tiivistää.

Teksti: Paula Mannonen