Omaishoitajan lakisääteisen vapaan ajaksi järjestettäviä palveluja koskevat asiakasmaksulain muutokset 1.10.2004

Kuntien omaishoidosta vastaaville toimielimille

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muuttamisesta (asiakasmaksulaki, 734/1992, muut. 457/2004) tulee voimaan 1.10.2004. Muutoksella asiakasmaksulakiin lisätään uusi säännös (6 b §), jolla rajoitetaan kunnan mahdollisuutta periä maksuja hoidettavalle annettavista palveluista omaishoitajan lakisääteisen vapaan aikana. Rajoitus koskee vain sellaisten palvelujen asiakasmaksuja, jotka korvaavat omaishoitajan antamaa hoitoa ja huolenpitoa.

Uudistuksen tavoitteena on parantaa omaishoitajien edellytyksiä pitää lakisääteiset vapaapäivänsä ja siten tukea heidän jaksamistaan hoitotyössä.

Asiakasmaksulaki tai sen nojalla annettu asetus sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista (asiakasmaksuasetus, 912/1992) eivät ole aiemmin sisältäneet erityissäännöksiä maksuista, joita voidaan periä sosiaalihuoltolain 17 §:n mukaisena omaishoidon tukena annetusta hoitopalkkiosta, palveluista tai omaishoitajan vapaan toteuttamiseksi järjestettävästä hoidosta.

Lainmuutos muuttaa tilannetta siten, että omaishoitajan lakisääteisen vapaan ajaksi hoidettavalle järjestetyistä palveluista siltä osin kuin palvelut korvaavat omaishoitajan antamaa hoitoa ja huolenpitoa säädetään erikseen asiakasmaksu. Asiakasmaksu on tuloista riippumaton, enimmäismäärältään kiinteä, vuorokausikohtainen tasamaksu. Maksu voi olla enintään 9 euroa vuorokautta kohden. Maksun suuruus on pääsääntöisesti sama riippumatta siitä, millaisten palvelujen avulla hoito järjestetään omaishoitajan vapaan ajaksi ja siitä, kuinka paljon palveluja hoidettavalle annetaan vuorokaudessa.

Lain 6 b §:n 1 momentti merkitsee sitä, että uusi omaishoitajan lakisääteisen vapaan ajaksi annettavista, omaishoitajan antamaa hoitoa ja huolenpitoa korvaavista palveluista perittäviä maksuja koskeva säännös syrjäyttää pääsääntöisesti asiakasmaksulain ja -asetuksen säännökset asiakasmaksuista. Poikkeuksena ovat säännökset, joiden mukaan palvelu on osittain tai kokonaan maksuton, lukuun ottamatta lain 6 a §:n säännöksiä maksukatosta.

Oikeus omaishoidon tuen saajan lakisääteiseen vapaaseen ei muutu. Omaishoidon tuesta kunnan kanssa sopimuksen tehneellä henkilöllä on oikeus pitää vapaata vähintään kaksi vuorokautta sellaista kalenterikuukautta kohti, jonka aikana hän on yhtäjaksoisesti tai vähäisin keskeytyksin sidottu hoitoon. Omaishoitajan sidonnaisuus katsotaan ympärivuorokautiseksi siitä huolimatta, että hoidettava viettää säännöllisesti vähäisen osan vuorokaudesta käyttäen kotinsa ulkopuolella järjestettyjä sosiaali- tai terveyspalveluja taikka saaden kuntoutusta tai opetusta. Lainmuutos koskee siten kunkin hoidettavan osalta enimmillään 24 hoitopäivää vuodessa.

Omaishoitajan antamaa hoitoa ja huolenpitoa korvaavilla palveluilla tarkoitetaan vain sitä osaa hoidettavalle järjestetystä palvelukokonaisuudesta, jonka avulla korvataan omaishoitajan työpanosta hänen vapaansa aikana.

Omaishoitajan antamaa hoitoa ja huolenpitoa korvaavia palveluja voivat olla esimerkiksi tilapäinen kotipalvelu, lyhytaikainen laitoshoito, terveydenhuollon tai sosiaalihuollon laitoksessa tai muussa toimintayksikössä annettava päivä- tai yöhoito taikka perhehoito. Jos hoidettava on kehitysvammainen, hoito voi olla myös kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain (519/1977) 2 §:n 6 kohdassa tarkoitettuna erityishuoltona annettavaa yksilöllistä hoitoa tai muuta huolenpitoa.

Omaishoidon palvelukokonaisuuteen voi sisältyä esimerkiksi jatkuvia ja säännöllisiä kotipalveluja tai kotisairaanhoidon palveluja, jotka täydentävät omaishoitajan työtä ja joista voidaan jatkossakin periä maksuja kunnassa käytössä olevan maksukäytännön mukaisesti. Uusi säännös ei rajoita kunnan mahdollisuutta periä maksuja tällaisista kotiin annettavista palveluista, joita annetaan omaishoitajan vapaasta riippumatta.

Säännöstä ei myöskään sovelleta esimerkiksi sellaisiin terveydenhuollon avo- tai laitospalveluihin, joihin hoidettava mahdollisesti joutuu turvautumaan omaishoitajan vapaasta riippumatta. Tällaisia palveluja ovat esimerkiksi terveyskeskuksen tai sairaalan poliklinikkapalvelut sekä sairaalan vuodeosaston hoitopalvelut, joiden tarve syntyy äkillisesti ja ennakoimattomasti, samoin kuin esimerkiksi ennalta sovitut lääkärin tai hammaslääkärin antamat hoitopalvelut, joiden antaminen ajoittuu omaishoitajan vapaan ajalle.

Asiakasmaksulaissa ja -asetuksessa on asetettu tietyt asiakasryhmät ja palvelut erityisasemaan säätämällä palvelut osittain tai kokonaan maksuttomiksi. Jotta maksujärjestelmä olisi tältä osin mahdollisimman johdonmukainen, 6 b §:n 2 momentin mukaan kunnan omaishoitajan lakisääteisen vapaan ajaksi järjestämiin omaishoitajan antamaa hoitoa ja huolenpitoa korvaaviin palveluihin sovelletaan niitä lain ja asetuksen säännöksiä, joiden mukaan palvelu on osittain tai kokonaan maksuton. Tällä sääntelyllä on käytännössä merkitystä vain niissä tapauksissa, joissa omaishoitajan vapaa voidaan toteuttaa yksinomaan maksuttomiksi säädettyjen palvelujen avulla.

Kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa (519/77) tarkoitettu erityishuolto siihen liittyvine kuljetuksineen on asiakasmaksulain 4 §:n 2 kohdan nojalla maksutonta, mutta kehitysvammaisen täydestä ylläpidosta voidaan periä maksu. Uusi säännös rajoittaa kehitysvammaisen ylläpidosta perittävän maksun suuruutta siten, että maksu voi olla korkeintaan 9 euroa vuorokaudelta.

Maksun perimistä voi rajoittaa esimerkiksi asiakasmaksulain 5 §:n 5 kohta, jonka mukaan alle 18-vuotiaalle hoidettavalle terveydenhuollon toimintayksikössä annettavasta hoidosta ei saa periä hoito- tai ylläpitomaksua siltä osin kuin hoitopäiviä on kertynyt kalenterivuodessa yli seitsemän. Samansisältöinen alle 18-vuotiaita koskeva säännös on myös asiakasmaksuasetuksen 12, 13 ja 14 §:ssä, jotka koskevat lyhytaikaisen laitoshoidon, päivä- ja yöhoidon sekä kuntoutushoidon maksuja. Joskus lapsen hoito voidaan joutua järjestämään terveydenhuollon toimintayksikössä myös omaishoitajan vapaan toteuttamiseksi. Hoidon maksullisuudelle säädettyä seitsemän päivän aikarajaa sovelletaan siitä riippumatta, mikä on lapsen hoitoon sijoittamisen pääasiallinen syy.

Asiakasmaksuasetuksen 13 §:n 2 momentissa säädetään, millaisissa tapauksissa päivä- tai yöhoidon maksua ei saa periä. Omaishoitajan vapaan järjestämisen kannalta merkitystä voi olla sillä, että maksua ei saa periä psykiatrisen avohoidon toimintayksikössä annetusta hoidosta eikä kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain (519/77) tarkoittamasta erityishuollosta.

Omaishoitajan lakisääteisen vapaan aikana järjestetyistä palveluista perityt maksut ovat kokonaan asiakasmaksulain 6 a §:ssä tarkoitetun maksukaton ulkopuolella. Tällä on pyritty vähentämään maksukaton soveltamiseen liittyviä tulkintaongelmia ja hallinnollista työtä.

Omaishoitajan lakisääteisen vapaan ajaksi annettavat palvelut voidaan järjestää myös antamalla palvelunkäyttäjälle palveluseteli sosiaalihuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain 4 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaisesti. Uusi säännös, jolla rajoitetaan kunnan mahdollisuutta periä asiakasmaksuja omaishoitajan lakisääteisen vapaan aikana, ei koske palvelusetelillä järjestettäviä kotipalveluita.

Asiakasmaksulain 12 §:n 2 momentin mukaan palvelusetelillä järjestettävistä palveluista ei peritä palvelun käyttäjältä asiakasmaksua. Toisaalta palvelun käyttäjän maksettavaksi tuleva omavastuuosuus ei saa ylittää sitä asiakasmaksua, jonka kunta voisi periä itse tuottamistaan palveluista, ellei palvelusetelin arvon määräytymisestä ole erikseen toisin säädetty. Sosiaalihuoltolain mukaisten kotipalvelujen hankkimiseksi annettavan palvelusetelin arvon määräytymisestä säädetään erikseen sosiaalihuoltolaissa. Kunnan antaman tilapäisen kotipalvelun tai kotipalvelun tukipalvelujen hankkimiseksi tarkoitetun palvelusetelin arvon tulee sosiaalihuoltolain 29 b §:n 1 ja 4 momentin mukaan olla kohtuullinen. Asiakas voi sosiaalihuoltolain 29 a §:n nojalla kieltäytyä hänelle tarjotusta palvelusetelistä, jolloin kunnan tulee ohjata hänet muilla tavoin järjestettävien palvelujen piiriin.

Laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2004. Lakia ei kuitenkaan sovelleta niihin palveluihin, joita annetaan lain voimaantuloa edeltäneiltä kalenterikuukausilta kertyneen omaishoitajan lakisääteisen vapaan ajaksi.

Lisätietoja antavat:

Hallitusneuvos Riitta Kuusisto, puh. (09) 160 74360
Ylitarkastaja Anne-Mari Raassina, puh. (09) 160 74438

Kuntien sosiaalitoimi
Lääninhallitukset
Erityishuoltopiirit
Suomen Kuntaliitto
Omaishoitajat ja Läheiset-Liitto ry
Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry
Vanhustyön Keskusliitto
Stakes