Tehdään ja ollaan yhdessä - Yhteisessä keittiössä!

Porvoon Yhteinen keittiö houkuttelee erilaisia ihmisiä ja toimijoita yhteistyöhön, tuo mielekästä tekemistä ja vähentää yksinäisyyttä. Vatsa ja mieli täyttyvät hyvällä.

Työttömien Ay-Jäsenten Tukiyhdistys TATSI ry:n toiminnanjohtaja Jouni Gustafsson pyörittää hunajalingon kampea. Lingon neljästä hunajakennosta valuu vähitellen hunajaa lingon pohjalle ja sieltä siivilän kautta astiaan. Itse mehiläispesät ovat muutaman sadan metrin päässä puskien keskellä, mutta kennojen tuoksu on huumaava. Mehiläiset ovat löytäneet paikalle.

Samoin ihmiset. Puhdas ja raikas, vastalingottu hunaja maistuu Porvoon Yhteisen keittiön Sadonkorjuujuhlan osallistuille. Ihan erilaista kuin kaupan hunaja, sanovat kaikki.

Eikä hunaja ole ainoa vetovoimatekijä syyskuun alussa Porvoon Gammelbackan niityllä järjestetyssä Sadonkorjuujuhlassa. Puutarhapalstan antimista valmistettu maukas keitto, palstalla ahkeroivan ja mehiläisiäkin hoitavan vietnamilaisperheen valmistamat kevätrullat, trubaduuri, kuoroesitys ja talutusratsastus ovat houkutelleet perheitä ja muita lähialueen asukkaita paikalle.

Yhteisiä keittiöitä ympäri Suomea

Työttömien Ay-Jäsenten Tukiyhdistys TATSI ry:n toiminnanjohtaja Jouni Gustafsson pääsi pyörittämään hunajalingon kampea Porvoon Yhteisen keittiön Sadonkorjuujuhlassa

Porvoon Yhteinen keittiö on osa sosiaali- ja terveysministeriön terveyttä ja hyvinvointia edistävää sekä eriarvoisuutta vähentävää kärkihanketta.

”Keittiön ideana on saattaa yhteen erilaisia ihmisiä sekä paikallisia toimijoita. Matalan kynnyksen toiminnan toivotaan tuovan mielekästä tekemistä ja vähentävän yksinäisyyttä. Tämä ei ole pitopalvelu, vaan mukaan toivotaan ihmisiä osallistumaan, valmistamaan ruokaa ja oppimaan ehkä uuttakin”, Porvoon Yhteisen keittiön puolipäiväinen projektikoordinaattori Sinikka Mokkila sanoo.

Yhteisiä keittiöitä on Porvoon lisäksi myös Lahdessa, Seinäjoella, Tampereella ja Vihdissä. Tavoitteena on perustaa keittiötä vuoden 2018 loppuun mennessä vähintään 36 paikkakunnalle ja jokaiseen maakuntaankin vähintään kaksi.

Valtakunnallista hanketta koordinoi Kirkkohallitus, mutta paikalliset keittiöt ovat itsenäisiä toimijoita. Esimerkiksi Porvoossa toimintaa pyörittää TATSI ry yhdessä muun muassa kaupungin asukasyhdistysten, seudun työttömien ja Perheiden puutarhan kanssa. Sen palstalla kaikki pääsevät oppimaan palstaviljelyn saloja.

”Olemme olleet usein mukana isompien tapahtumien kylkiäisenä, kuten vaikka Taiteiden yötä ja Ravintolapäivää Porvoossa vastaavassa Moon Riverissä. Menemme sinne, missä ihmiset ovat. Sitten meillä on omiakin kokoontumisia. Yrttikurssilla opeteltiin tunnistamaan yrttejä ja valmistettiin sitten ruokaa niistä.”

Ihan kuin ulkomailla

Toiminnalle on selkeää tarvetta. Itsekin Gammelbackassa asuva Bite Kanerva järjestelee Sadonkorjuujuhlan ruokapöytää ja kertoo olleensa 2-vuotiaan Jasper-poikansa kanssa mukana Perheiden puutarhan palstanhoidossa.

”Eihän minulla ollut aavistustakaan miten jonkun palsternakan saa kasvamaan”, Kanerva nauraa.

Kanervan mukaan puutarhapalstan ja Sadonkorjuujuhlan tapaista yhteisöllistä ja matalan kynnyksen toimintaa tarvitaan ehdottomasti lisää.

”Tällä alueella on aika lailla huono-osaisuutta ja yksinäisyyttäkin. Kaikilla ei ole ehkä voimia, eikä aina rahaakaan lähteä kauemmas tapahtumien äärelle. On tärkeä, että erilaisilla ihmisillä on mahdollisuus kokoontua yhteen. Eikä vain työttömillä tai maahanmuuttajilla, vaan ihan kaikilla. Tämä on tärkeää ongelmien ennaltaehkäisynkin kannalta, etteivät ongelmat kroonistuisi”, sairaanhoitajaksi juuri valmistuva Kanerva sanoo.

Muutkin juhlapaikalle tulleet perheet sanovat samaa.

”Tämähän on ihan kuin Keski-Euroopassa, monenikäiset ja monenlaiset ihmiset kerääntyneenä yhteen. Yhteisöllinen tekeminen on tärkeää, tällaista tarvitaan ehdottomasti lisää.”

Uudelle urallekin

Sinikka Mokkila, Jouni Gustafsson ja Perheiden Puutarhan toimintaa koordinoiva Seppo Kinnunen ovat Kanervan kanssa samoilla linjoilla.

”Erityisen iloinen olen, jos toimintamme auttaa katkaisemaan syrjäytymiskierteen. Tämä tuo vaihtoehdon arkeen ja antaa mahdollisuuden kuulua joukkoon. Puutarhapalstalle voi tulla muutkin kuin perheet hommiin. Sitä paitsi luonnossa oleilu vähentää stressiä, maan kuokkiminen tekee hyvää kasvaville lapsille ja on hienoa kasvattaa omaa ruokaansa”, Kinnunen sanoo.

Yhteisen keittiön mehiläispesistä Gustafsson toivoo jollekulle työttömälle vaikka uutta uraa.

”Ainakin mikroyrittäjälle tässä on mahdollisuus kesäajaksi. Yhdessä pesässä on noin 30 000 mehiläistä, ja pesästä saa kaudessa jopa 50 kiloa hunajaa.”

Sinikka Mokkila kertoo, että lokakuussa Yhteinen keittiö alkaa kokoontua säännöllisesti kerran viikossa juuri Gammelbackassa. Hyvinvointikeskuksessa järjestettävään tapaamiseen toivotaan mukaan perheitä ja kaikkia muitakin alueen asukkaita.

”Valmistamme keskiviikkoisin työpäivän jälkeen yhdessä ruokaa, juttelemme ja suunnittelemme tulevaa. Syömään pääsee pientä korvausta vastaan. Ja jos ei vaikka töiden vuoksi kerkiä porkkanaa pilkkomaan, voi jäädä tiskaamaan. Tapaamiset ovat yksi keino lisätä yhteisöllisyyttä ja karkottaa yksinäisyyttä”, Sinikka Mokkila sanoo.

Teksti: Leena Filpus
Kuvat: Kimmo Brandt / Compic

Yhteinen keittiö on osa hallituksen kärkihanketta, jolla levitetään terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen hyviä käytäntöjä. Kärkihankkeesta voit lukea lisää täältä:
Edistetään terveyttä ja hyvinvointia sekä vähennetään eriarvoisuutta

Yhteinen keittiö on kaikille tarkoitettu tila, joka vahvistaa osallisuutta ja ehkäisee yksinäisyyttä. Se tarjoaa mahdollisuuden yhdessä toimimiseen ja mielekkääseen tekemiseen. Keittiössä voi suunnitella ja tehdä terveellistä ruokaa ja syödä yhdessä. Tärkeintä on, että kenenkään ei tarvitse olla yksin.

Kirkon koordinoimassa hankkeessa on mukana seurakuntia ja kaupunkeja, sairaanhoitopiirejä, oppilaitoksia ja yhdistyksiä sekä valtakunnallisia toimijoita kuten Ehyt ry, Marttaliitto, Helsingin Diakonissalaitos ja Maa- ja kotitalousnaiset.
Lue lisää Yhteisestä keittiöstä täältä:
Yhteinen keittiö