Vanhuspalvelulain toimeenpano vuonna 2015
Vuoden 2015 alusta aletaan soveltaa kolmea lain ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä mukaista pykälää (10 §, 17 § ja 20 §). Lisäksi ns. vanhuspalvelulakia on muutettu pitkäaikaisen laitoshoidon perusteiden osalta ja muutos on tullut voimaan vuoden alusta.
Vastuutyöntekijä (17 §)
Iäkäs henkilö voi saada oman vastuutyöntekijän, jos hän tarvitsee apua palveluiden toteuttamiseen ja yhteensovittamiseen liittyvissä asioissa. Vastuutyöntekijän tarve on arvioitava aina palvelujen tarpeen selvittämisen yhteydessä. Palvelujen tarpeen arvioon voi hakeutua itse tai joku muu läheinen voi ottaa yhteyttä kunnan iäkkäiden palveluista vastaavaan yksikköön, jos huomaa iäkkään henkilön toimintakyvyn heikentyneen tai havaitsee hänen olosuhteissaan muita epäkohtia.
Vastuutyöntekijän nimeäminen voi olla tarpeen seuraaville asiakasryhmille:
- Asiakkaat, jotka eivät esimerkiksi sairauden tai päihdeongelman vuoksi kykene huolehtimaan omasta palvelukokonaisuudestaan.
- Vaikeassa elämäntilanteessa tai muutostilanteessa olevat asiakkaat, kuten sairaalahoidon jälkeen kotiutettavat asiakkaat. Tähän ryhmään kuuluvat myös vakavan sairauden pahenemisvaiheessa olevat tai hiljattain leskeksi jääneet. Näissä tapauksissa vastuutyöntekijä voidaan tarpeen mukaan nimetä määräaikaisesti.
- Monipalveluasiakkaat, jotka tarvitsevat apua palvelukokonaisuuden hallinnassa.
Myös turvattomuuden tunne voi olla peruste nimetä joillekin asiakkaille vastuutyöntekijä. Turvattomuuden tunnetta voi esiintyä etenkin muistisairaalla iäkkäällä henkilöllä, joka asuu kotiin tuotavien palvelujen avulla yksin. Turvallisuuden tunnetta lisää olennaisesti, jos henkilölle on nimetty vastuutyöntekijä, jonka puoleen hän voi kääntyä tarvittaessa. Vastuutyöntekijä voi olla tarpeen myös silloin, kun iäkästä hoidetaan omaishoidon tuella ja omainen tarvitsee apua ja tukea asiakkaan asioiden hoitamisessa.
Vastuutyöntekijä seuraa iäkkään henkilön palvelusuunnitelman toteutumista sekä palvelutarpeiden muutoksia. Lisäksi hän koordinoi tarvittaessa muiden palvelujen järjestämistä sekä neuvoo ja auttaa iäkästä henkilöä palvelujen ja etuuksien saantiin liittyvissä asioissa. Hän myös varmistaa, että asiakasta koskeva tieto kulkee eri tahojen välillä tarpeen mukaan.
Vastuutyöntekijän tehtävät edellyttävät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmiin ja ikääntymiseen liittyvää asiantuntemusta. Siksi vastuutyöntekijällä tulisi olla iäkkään henkilön palvelukokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukainen sosiaali- tai terveydenhuollon ammatillinen kelpoisuus. Kunta harkitsee olosuhteisiinsa parhaiten sopivan tavan vastuutyöntekijän tehtävän hoitamiseksi. Vastuutyöntekijäksi voidaan nimetä sellainen asiakkaan kanssa työskentelevä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilainen, jolla on riittävä osaaminen asiakkaan tarpeisiin nähden. Vastuutyöntekijä voi olla myös erillinen tehtävä, jolloin työntekijä päätyönään huolehtii useiden asiakkaiden vastuutyöntekijän tehtävistä. Vastuutyöntekijätoimintaa on kokeiltu eri puolilla Suomea pilottihankkeissa, joissa on kehitetty toimintamalleja vastuutyöntekijän tarpeen arvioimiselle ja tehtävien järjestämiselle.
Hyödyllisiä linkkejä:
Vastuutyöntekijätoiminnasta:
Asiakasvastaavatoiminnasta:
Asiantuntemuksen turvaaminen (10 §)
Kunnassa tarvitaan monipuolista asiantuntemusta, jotta ikääntyneen väestön hyvinvointia edistävät palvelut sekä iäkkäille järjestettävät sosiaali- ja terveyspalvelut osataan suunnitella ja toteuttaa niin, että ne toimivat laadukkaasti ja vaikuttavasti. Kunnan henkilöstön vahva osaaminen on edellytys myös sille, että iäkkäiden henkilöiden palvelujen tarve pystytään selvittämään kattavasti ja monipuolisesti.
Erityisasiantuntemusta tulee olla tarjolla ainakin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen, gerontologisen hoito- ja sosiaalityön, geriatrian, lääkehoidon, ravitsemuksen, monialaisen kuntoutuksen sekä suun terveydenhuollon alalta.
Tarkoitus ei ole, että jokainen kunta palkkaa henkilöstöönsä kaikkia näitä osaamisalueita edustavia asiantuntijoita. Sen sijaan kunnan tulisi erilaisilla muillakin keinoilla hankkia mainittua asiantuntemusta käyttöönsä. Asiantuntemuksen turvaaminen edellyttää monissa tapauksissa yhteistyötä muiden kuntien tai kuntayhtymien kanssa. Kunnat voivat hankkia asiantuntemusta joko yksin tai yhdessä paitsi toisiltaan, myös yksityisiltä toimijoilta, kuten yrityksiltä ja alan järjestöiltä. Asiantuntija voi olla käytettävissä myös etäyhteyden välityksellä.
Omavalvonta (23 §)
Kunnan omana toimintanaan tuottamien sosiaalipalvelujen laadunhallintaa varten laissa on pykälä omavalvonnasta. Omavalvonta on työkalu, jonka avulla voidaan kehittää ja seurata palvelujen laatua toimintayksiköiden päivittäisessä työssä. Omavalvonnan avulla asiakkaan palveluissa esiintyvät epäkohdat ja palvelun onnistumisen kannalta epävarmat ja riskiä aiheuttavat tilanteet pystytään tunnistamaan, ehkäisemään ja korjaamaan nopeasti.
Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen valvonnassa korostuu palveluntuottajien oma vastuu toiminnan asianmukaisuudesta ja tuottamiensa palvelujen laadusta sekä asiakas- ja potilasturvallisuudesta. Omavalvonta perustuu yksikössä toteutettavaan riskinhallintaan, jossa palveluprosesseja arvioidaan laadun ja asiakasturvallisuuden näkökulmasta. Tarkoituksena on ennaltaehkäistä riskien toteutuminen ja reagoida havaittuihin kriittisiin työvaiheisiin tai kehittämistä vaativiin asioihin suunnitelmallisesti ja nopeasti.
Pykälän mukaan palveluista vastaavan johtajan on huolehdittava, että toimintayksikössä järjestetään omavalvonta palvelujen laadun, turvallisuuden ja asianmukaisuuden varmistamiseksi. Toimintayksikkökohtainen omavalvontasuunnitelma on pidettävä julkisesti nähtävänä ja se kertoo lukijalle, miten yksikössä varmistetaan, että palvelu toteutetaan laadukkaasti ja asiakasturvallisesti. Omavalvontasuunnitelma kertoo myös sen, miten yksikössä toimitaan, kun todetaan, että palvelu ei syystä tai toisesta toteudu sille asetettujen tavoitteiden mukaisesti tai asiakasturvallisuus uhkaa vaarantua. Omavalvonnan tavoitteena on, että henkilökunta arvioi koko ajan omaa toimintaansa, kuulee asiakkaita ja omaisia laatuun ja asiakasturvallisuuteen liittyvissä asioissa sekä ottaa asiakaspalautteen huomioon toiminnan kehittämisessä. Omavalvontasuunnitelma toimii apuna myös viranomaisvalvonnassa.
Suunnitelman toteutumista on seurattava ja palveluja kehitettävä palautteen pohjalta. Palautetta kerätään säännöllisesti asiakkailta, heidän omaisiltaan ja läheisiltään sekä toimintayksikön henkilöstöltä. Tarkoitus on turvata asiakkaiden ja henkilöstön mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelujen laadun arviointiin ja kehittämiseen.
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle (Valvira) on annettu valtuutus antaa määräyksiä omavalvontasuunnitelman sisällöstä, laatimisesta ja seurannasta. Valvira on antanut 25.6.2014 yksityisten sosiaalipalvelujen ja julkisten vanhuspalvelujen omavalvontasuunnitelman sisältöä, laatimista ja seurantaa koskevan määräyksen, joka koskee kaikkia yksityisistä sosiaalipalveluista annetussa laissa tarkoitettuja yksityisiä sosiaalipalveluja sekä vanhuspalvelulaissa tarkoitettuja kunnan tai yhteistoiminta-alueen ikääntyneille tuottamia sosiaalihuollon palveluja. Valvirassa on myös laadittu ohjaava lomakepohja, jota palvelujen tuottaja voi halutessaan käyttää apuna laatiessaan omavalvontasuunnitelmaa.
Yksityisiä palveluntuottajia koskevat säännökset löytyvät yksityisiä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita koskevista laeista.
Hyödyllisiä linkkejä:
Pitkäaikainen laitoshoito
Vuoden alusta voimaan tulleessa vanhuspalvelulain muutoksessa lakia täsmennetään siten, että se vastaa entistä paremmin lain alkuperäistä tavoitetta kotiin annettavien palveluiden ensisijaisuudesta ja pitkäaikaisen laitoshoidon viimesijaisuudesta.
Palvelujärjestelmän uudistaminen on välttämätöntä, koska nykyinen järjestelmämme ei vastaa asiakkaiden toiveisiin ja tarpeisiin tarkoituksenmukaisella tavalla. Lain tavoitteet ovat lisäksi toteutuneet alueellisesti kovin epätasaisella tavalla, jolloin eri kunnissa asuvien iäkkäiden ihmisten yhdenvertaisuus on joutunut uhatuksi.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) vanhuspalvelulain seurannasta laatiman raportin (THL Raportti 13/2014) mukaan sekä laitoshoidossa että tehostetussa palveluasumisessa on asiakkaana sellaisia iäkkäitä henkilöitä, joiden hoidon tarpeeseen voitaisiin vastata myös muilla keinoilla. Selvitys tukee käsitystä, jonka mukaan monissa kunnissa olemassa olevat toimitilat ja toimintakäytännöt määrittävät asiakkaiden sijoittumista laitoshoidon ja avopalveluiden välillä jopa enemmän kuin asiakkaiden palvelutarve.
Vanhuspalvelulain ydinkohtia ovat iäkkään asiakkaan mielipiteen kuuleminen ja hänen palvelutarpeensa kattava arviointi. Iäkkäät ihmiset itse ovat selkeästi ilmaisseet halunsa asua kotona. Paine laitoshoitoon syntyy pääasiallisesti hoitavien omaisten uupumisesta, muistisairauksista sekä asiakkaan yksinäisyydestä, eristyneisyydestä tai alakulosta. Vanhuspalvelulaissa ja laatusuosituksessa painotetaan, että samanaikaisesti laitoshoidon vähentämisen kanssa toimintakykyä, hyvinvointia, terveyttä edistävää toimintaa ja palveluita, kuntoutusta sekä koti- ja omaishoitoa tulee lisätä ja monimuotoistaa. Lisäksi asumisen ja palvelut yhdistäviä asumisvaihtoehtoja on kehitettävä. Palvelujärjestelmä tulee aina nähdä kokonaisuutena, jossa sen kaikkia osia kehitetään tarvetta vastaavasti.
Tavoitellun rakennemuutoksen toteutuessa palveluiden piirissä on suurempi osa ikääntyneestä väestöstä kuin nykyisin. Ainoastaan pitkäaikaisen laitoshoidon, erityisesti terveyskeskuksen vuodeosastohoidon, osuutta tavoitellaan vähennettäväksi.
Lain mukaan iäkkäiden henkilöiden pitkäaikainen hoito ja huolenpito voidaan toteuttaa jatkossa pitkäaikaisena laitoshoitona vain lääketieteellisillä tai asiakas- ja potilasturvallisuuteen liittyvillä perusteilla. Lisäksi edellytetään, että palvelujen järjestäjä on selvittänyt ennen laitoshoitopäätöksen tekemistä muut palveluiden järjestämismahdollisuudet ja että pitkäaikaista laitoshoitoa koskeva ratkaisu tulee perustella. Muutos koskee kolmea pykälää (14 §, 14 a § ja 15 a §), muilta osin laki on voimassa aiemmassa muodossaan.
Lisätietoja
Neuvotteleva virkamies Satu Karppanen, p. 0295 163 549 tai [email protected]