Sosiaalihuoltolaki remonttiin

"Sosiaalihuoltolain peruslähtökohdat, soveltamisalan pääkohdat ja lain tarkoitus ovat säilyneet melko hyvin, mutta toimintaympäristön muutokset edellyttävät lain uudelleenarviointia", sanoo sosiaali- ja terveysministeriön sosiaali- ja terveyspalveluosaston apulaisosastopäällikkö Reijo Väärälä.

Väärälä toimii varapuheenjohtajana sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmässä. Hänellä on pitkä lista toimintaympäristön muutoksia, jotka on otettava huomioon sosiaalihuoltolain uudistamisessa:

Väestön ikääntyminen heijastuu kaikkiin yhteiskunnan toimintoihin ja luo haasteita eri sektoreiden yhteistyölle. Tämä on otettava huomioon lainsäädännössä.

Kansalaisten ja asiakkaiden asemassa on tapahtunut muutoksia ja asiakkaiden vaatimukset ovat muuttuneet.

Sosiaalipalveluiden kentälle on tullut runsaasti uudenlaisia toimijoita. Julkisen, yksityisen ja järjestöpohjaisen toiminnan työnjaolle, yhteistyölle ja kumppanuudelle on olemassa pohjoismaisessa järjestelmässä vahva perinne, mutta toimintaehtoja säätelevät yhä enemmän EU:n sisämarkkinasäädöksistä johtuvat seikat, jotka on otettava huomioon lainsäädännössä.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus on nostanut uudella tavalla esille palvelujen työnjaon ja yhteistyön eri toimintojen välillä.

Kunnissa on toteutettu koko kuntaorganisaatiota ravistelevia muutoksia, joilla on seurauksia sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen.

Useissa kunnissa toteutettu elämänkaaren mukainen palvelurakenne muuttaa radikaalilla tavalla työnjako- ja yhteistyösuhteita. Tilaaja-tuottaja -malli tuo markkinat ja kilpailutuksen kunnan sisäiseen toimintaan.

"Palvelujen tarvitsijan näkökulmasta palvelurakenteen pitäisi olla selkeä. Sen pitäisi turvata asiakkaalle hänen kulloiseenkin hoidon ja huollon tarpeeseen perustuvat saumattomat palveluketjut", Reijo Väärälä painottaa.

"Asiakkaan palvelukokonaisuudesta pitäisi jonkun ottaa vastuu ja asiakkaiden lähettelyä palvelusta toiseen pitäisi karsia. Sosiaalihuollon peruspalvelujen ja erityispalveluiden pitäisi tarjota asiakkaalleen mahdollisuus joustaviin palveluyhdistelmiin."

Kunta- ja palvelurakenneuudistus on tuonut sosiaalihuollolle myös uusia haasteita. Sen on tehtävä yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa. Asiakkaiden usein monimutkaisten elämäntilanteiden selvittäminen vaatii kiinteää vuorovaikutusta esimerkiksi asuntoviranomaisten ja työvoimaviranomaisten kanssa.

"Varsinkin nuorten sosiaaliset ongelmat kietoutuvat usein vyyhdeksi, jonka avaamisessa tarvitaan paitsi sosiaaliviranomaisia myös koulun, nuorisotyön, järjestysviranomaisen ja terveysviranomaisten yhteistyötä", Väärälä sanoo.

Nykyinen sosiaalihuoltolaki tuli voimaan vuoden 1984 alusta. Väärälän mielestä siinä ilmaistaan kohtuullisen hyvin sosiaalisia ongelmia ehkäisevän toiminnan keskeiset tehtävät ja vastuut, mutta näitä on arvioitava myös tämän hetken tarpeista lähtien. Uutta tarkastelua edellyttää erityisesti väestön kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja varhaisen puuttumisen näkökulman korostaminen sosiaalihuollon lainsäädännössä.

Työryhmässä aiotaan kiinnittää huomiota peruspalveluihin ja niiden suhteeseen sosiaalihuollon erityispalveluihin sekä sosiaalihuollon suhteisiin muihin lähitoimintoihin, erityisesti terveydenhuoltoon. Tarkasteluun otetaan myös yhteistyö muiden sektoreiden kanssa.

Sosiaalihuoltolain lisäksi uudistamista kaipaavat myös 1980- ja 90 -luvuilla säädetyt sosiaalihuoltoa täydentävät erityislait. Lastensuojelulaki on jo uusittu. Vammaispalvelulaki, kehitysvammalaki ja päivähoitoa koskeva lainsäädäntö ovat uudistettavina.

Merja Moilanen