Työkykyä ja työhön osallistumista on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti
Tutkimukset osoittavat, että työttömyyden pitkittyessä työkyky heikkenee ja sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö ja kustannukset lisääntyvät.
On olennaista, että ymmärrämme mikä merkitys on työikäisten työkykyä ja työllistymistä tukevilla palveluilla. Eri-ikäisten ja eri elämäntilanteessa olevien ihmisten palveluiden turvaaminen edellyttää riittävän korkeaa työllisyysastetta. Nyt työllisyystilanne on vuodentakaisesta entisestään huonontunut.
Työssäkäyvien määrä on se perusta, jolle myös lasten, nuorten ja iäkkäiden palvelut ja hyvinvointi rakennetaan. Jos työkyky heikkenee, työssä jatkamisen tai työllistymisen avuksi on räätälöitävä oikea-aikaiset ja henkilön tarpeita vastaavat palvelut.
Palveluiden ja etuuksien pitäisi toimia yhteen muuttuvissa elämäntilanteissa. Nykytilanteessa esimerkiksi henkilön siirtyessä työttömyysetuudelta sairauspäivärahalle hänelle ei tarjota työkyvyttömyyden aikana työllistymistä edistäviä palveluja, vaikka hän voisi hyötyä niistä.
Lisäksi etuudelta toiselle siirtymiseen liittyy byrokratia- ja informaatioloukkuja. Näitä ovat esimerkiksi viiveet etuuden saamisessa, mikä heikentää kannustetta siirtyä etuudelta toiselle - silloinkin kun se olisi tarpeen.
Asiakaslähtöinen palveluiden ja etuuksien nykyistä parempi yhteensovittaminen on Suomen sosiaaliturvajärjestelmän tärkein kehittämisen kohde.
Suomen sosiaaliturvajärjestelmän erityispiirteenä ovat melko pitkät etuuskaudet ilman velvoitetta tai mahdollisuutta osallistua palveluihin. Tämä vaikeuttaa työkyvyttömyysetuuksien, työttömyysturvan ja toimeentulotuen sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen, kuntoutuspalvelujen ja työllisyyspalvelujen yhteensovittamista.
Työkykypalveluja koskevan tiedon hajanaisuus ja epäyhtenäisyys vaikeuttavat myös etuus- ja palvelupolkujen vaikuttavuuden seuraamista. Palvelu- ja etuusjärjestelmässä syntyy suuria määriä tietoa, jota pystyttäisiin hyödyntämään palvelujen ja etuuksien yhteensovittamiseksi. Tiedon avulla voitaisiin esimerkiksi seurata asiakkaan saamia palveluja, niiden kustannuksia sekä vaikutusta työkykyyn.
Nykyinen työkyvyttömyysetuusjärjestelmämme on suhteellisen monimutkainen. Se ei kykene vastaamaan joustavasti henkilöiden elämäntilanteiden muutoksiin.
Työkyvyttömyysetuuksia koskevassa lainsäädännössä työkyvyttömyyden määritelmiä on useita, ja ne ovat muodostuneet eri tarkoituksia varten. Työkyvyttömyyden käsitteiden erot eri etuuksissa hankaloittavat järjestelmän ennustettavuutta. Asiakkaan on vaikea ymmärtää asiaa.
Työkyvyn tarkastelussa painopistettä pitäisi siirtää työkyvyttömyyden tarkastelusta olemassa olevan työ- ja toimintakyvyn vahvistamiseen ja työllistymisen edistämiseen.
Tämä tarkoittaa sitä, että yksittäisten työkyvyttömyyteen liittyvien tekijöiden lisäksi olisi tarkasteltava työkyvyn eri ulottuvuuksia nykyistä kokonaisvaltaisemmin. Sekä yksilöiden kyvykkyyksiin että työn vaatimuksiin liittyvät tekijät pitäisi huomioida samanaikaisesti.
Jokainen on työkykyinen johonkin työhön, jos se suunnitellaan hänen tarpeidensa mukaan ja hän saa riittävästi tukea. Työ antaa taloudellista turvaa, luo tulevaisuudenuskoa ja on yksilöille yksi merkittävimmistä hyvinvoinnin lähteistä.
Niina Kovanen
Essi Rentola
Niina Kovanen työskentelee sosiaali- ja terveysministeriössä erityisasiantuntijana työkyvyn tuen palvelukokonaisuuksiin liittyvissä asioissa. Essi Rentola toimii sosiaaliturva- ja vakuutusosastolla etuusyksikön johtajana.
Osana Suomen kestävän kasvun ohjelmaa toteutetussa Työkykyohjelman laajennuksen (2022–2025) tutkimusosiossa analysoitiin työkyvyn ja työhön osallistumisen välistä yhteyttä sekä pitkäaikaistyöttömien palvelu- ja etuuspolkuja. Tutkimuksen toteuttivat Työterveyslaitos (TTL) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).
