Pyöreä pöytä maaliskuussa 2023: Väestönkehitykseen on varauduttava ja vaikutettava

Sosiaali- ja terveysministeriö järjesti väestö- ja perhepolitiikkaa sekä syntyvyyttä pohtineet pyöreän pöydän keskustelut 2 ja 7. maaliskuuta 2023. Pyöreän pöydän keskusteluissa käsiteltiin Suomen väestörakenteen muutosta ja siihen keskeisesti vaikuttavia tekijöitä sekä pohdittiin vaihtoehtoisia ratkaisuja.

Pyöreän pöydän keskusteluissa todettiin, että väestörakenteen muutos näkyy yhteiskunnassamme monin tavoin. Suomen väestö on ikääntynyt, ja ikääntyminen jatkuu nopeana. Matala syntyvyys kiihdyttää väestön ikääntymistä entisestään. Väestörakenteen muutos haastaa koko yhteiskunnan sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden. Päätöksenteolla voidaan vaikuttaa väestönkehitykseen ja sen seurauksiin. Suomalaisen yhteiskunnan on oltava avoin lisääntyvälle moninaisuudelle ja edistettävä aktiivisesti sosiaalista ja kulttuurista integraatiota.

Keskustelujen osanottajat korostivat, että toimenpiteitä muutoksiin vastaamiseksi on tehtävä koko yhteiskunnassa ja kaikilla hallinnonaloilla; onnistuminen edellyttää laajaa yhteistä ja poikkihallinnollista työtä. Olennaista on sosiaali-, terveys- ja perhepolitiikan lisäksi esimerkiksi koulutus-, työllisyys-, maahanmuutto- ja asuntopoliittiset toimet.

Keskustelussa korostui väestönkehitykseen varautuminen ja vaikuttaminen, yhdenvertaisuuden edistäminen sekä perus- ja ihmisoikeuksien systemaattinen vahvistaminen kaikissa politiikoissa. Onnistuminen edellyttää myös lapsi- ja perhemyönteisen yhteiskunnallisen ilmapiirin edistämistä, segregaation laaja-alaista torjumista ja alueellisten erojen huomioimista päätöksenteossa. 

Lisäksi on tavoiteltava yksinäisyyden torjumista ja yhteisöllisyyden edistämistä sekä terveiden ja toimintakykyisten elinvuosien lisäämistä kaikissa väestöryhmissä. Eri sukupolville oikeudenmukainen eläkepolitiikka, yhteiskunnan kustannusten oikeudenmukainen jakautuminen sekä mahdollisuudet sovittaa yhteen työ, opiskelu, perhe ja erilaiset hoivavastuut ovat olennaisen tärkeitä.

Matala syntyvyys ja pienenevät lapsiluvut vaikuttavat vahvasti suomalaisen yhteiskunnan väestörakenteeseen ja tulevaisuuden kestävyyteen. Kokonaishedelmällisyysluku on nyt historiallisen pieni, ja sekä ensi- että kaikkien synnyttäjien keski-ikä on noussut. Valtaosa syntyvyyden laskusta liittyy siihen, että ensimmäisiä lapsia syntyy aikaisempaa vähemmän, ja myös lopulliset lapsiluvut pienenevät. Ihmisten toivomat lapsiluvut ovat selvästi toteutuneita suurempia, ja matala syntyvyys on osittain yhteydessä parisuhteissa tapahtuneisiin muutoksiin.

Elinikäinen lapsettomuus on yleistynyt ennen kaikkea heillä, joilla ei ole korkea-asteen koulutusta. Suunniteltu ja toteutunut lapsiluku on puolestaan korkeampi heillä, joilla on korkea koulutus ja laajat tukiverkostot. Lasten saamiseksi on erilaisia tapoja, jotka tulee tunnistaa (esimerkiksi lapsettomuushoidot ja adoptio). Lapsia haluamattomien ihmisten joukko Suomessa ei ole vuosikymmeneen kasvanut, mutta monet erilaiset syyt saavat ihmiset epäröimään lasten hankkimista. On hyvä tunnistaa, että ensimmäisen ja seuraavien lasten saamista tukevat keinot poikkeavat osin toisistaan, ja molempia tarvitaan.

Tulo- ja hoivaköyhyys ovat yleisimpiä pienten lasten perheissä. Lapsiperheiden ja pariskuntien saama tuki on sirpaleista, ja sen alueellinen vaihtelu on suurta. Perheettömien osuuden kasvu vaikuttaa palvelujen ja tuen tarpeeseen ihmisen elämänkulun kaikissa vaiheissa.

Syntyvyyden kasvun ja ihmisten itse toivomien lapsilukujen edistämiseen tarvitaan monia erilaisia toimenpiteitä suomalaisen yhteiskunnan eri toiminta-alueilla ja -tasoilla. 

Lapsi- ja perhemyönteinen politiikka

Pyöreän pöydän keskusteluissa todettiin, että tarvitsemme pitkäjänteistä, luottamusta luovaa lapsi- ja perhepolitiikkaa sekä perhemyönteistä koulutus- ja työllisyyspolitiikkaa. Yksi osa tätä kokonaisuutta ovat lapsiystävälliset korkeakoulut ja oppilaitokset sekä opiskelijoiden tukeminen opintojen loppuunsaattamisessa. 

Työn ja lapsiperheen yhteensovittamista tulee helpottaa ja huomiota kiinnittää etenkin vuorotyössä käyviin sekä epätyypillisissä työsuhteissa oleviin.

On myös tärkeää jatkaa perhevapaauudistusta ja edistää sen toimeenpanoa sekä vahvistaa myönteistä ja kannustavaa puhetta erilaisista perheistä ja moninaisesta vanhemmuudesta. Näkemys pyöreässä pöydässä oli, että väestönkehitys ja perheet olisi muutoinkin vahvasti huomioitava sosiaaliturvan kokonaisuudistuksessa ja että uudistamalla lapsilisää voitaisiin tukea varsinkin ensimmäisen lapsen saamista. 

Nuorten aikuisten syrjäytymisen torjuminen ja perheellistymisen edistäminen

Moni pyöreän pöydän keskusteluun osallistunut asiantuntija esitti, että avain nuorten aikuisten yhdenvertaisuuden ja perheellistymisen edistämiseen on nuorten naisten ja miesten hyvinvoinnin ja tasa-arvoisten mahdollisuuksien parantaminen eri elinoloissa ja elämäntilanteissa. Myönteinen perhepuhe ja erilaisten perheellistymisen tapojen esiin tuominen peruskoulusta ja toisen asteen opinnoista alkaen tukee nuorten aikuisten myönteistä suhtautumista lapsiperheen perustamiseen. 

Polarisaatiota aiheuttavan kehän eli huono-osaisuuden ja elinikäisen lapsettomuuden yhteen kietoutumisen purkaminen edellyttää nuorten palvelujen tehostamista ja niiden vaikuttavuuden vahvistamista ehjänä kokonaisuutena. Erityisesti on ehkäistävä nuorten miesten syrjäytymistä koulutuksesta ja työelämästä. Raskaussyrjintää on torjuttava, ja myös nuorten, lapsettomien aikuisten pari- ja ihmissuhteiden tukea on kehitettävä.

Palvelujen lapsi- ja perhelähtöisyyden, saavutettavuuden ja matalan kynnyksen toimintamuotojen kehittäminen

Pyöreän pöydän keskusteluissa pidettiin tärkeinä yhteisiä tavoitteita ja mittareita lapsiperheiden ja nuorten palvelujen uudistamiselle kunnissa ja hyvinvointialueilla. Laadukkaat ja saavutettavat varhaiskasvatuspalvelut ovat avainasemassa. Ilta-, yö- ja viikonlopputöitä tekeviä vanhempia olisi tuettava vuorohoidon lisäämisellä sekä pienten koululaisten ilta- ja viikonloppuhoito mahdollistamalla. 

Keskusteluissa nousi esiin tarve uudistaa neuvolaa vastaamaan nykyperheen muuntuviin haasteisiin. Ajatus perheisiin jalkautuvista palveluista sai kannatusta. Näihin sisältyisivät mm. lapsiperheiden kotipalvelu ja arjen hallinnan ohjaus osana asukkaiden hyvinvoinnin edistämiseen tähtäävää yhteistyötä kuntien ja hyvinvointialueiden kesken ja laajaa paikallista toimintaverkostoa hyödyntäen. Myös vertaistukea olisi hyödynnettävä nykyistä systemaattisemmin palvelujen ohella.

Perheiden monimuotoisuus ja mahdolliset erityisen tuen tarpeet olisi tunnistettava ja huomioitava kaikissa palveluissa, jotka olisi koottava asiakaslähtöiseksi verkostoksi. Jotta nopeaa tukea olisi joustavasti saatavilla, on tarpeen ottaa käyttöön ympärivuorokautinen neuvontanumero ja -chat vauva- ja lapsiperheille huomioiden kolmannen sektorin nykyiset auttavat puhelimet ja chat -kanavat. Lisäksi on huomioitava myös vanhemmuuden ja parisuhteen tuen eri muodot.

Vahvistetaan järjestöjen tarjoamaa tukea ihmisten perheellistymistä ja lasten hankkimista koskeviin pohdintoihin. Jokaisella hyvinvointialueella tulee olla verkostomainen perhekeskus, jossa ovat mukana julkisten palveluiden lisäksi kolmannen sektorin toimijat. Järjestöjen tarjoamat palvelut on koottava perhekeskusten ylläpitämille yhteisille sähköisille alustoille.

Hedelmällisyys- ja seksuaalineuvonnan ja synnytysturvallisuuden lisääminen, lapsettomuushoitojen kehittäminen sekä adoptioprosessin selkeyttäminen

Pyöreän pöydän keskusteluissa pidettiin tärkeänä tuoda yksilöllinen, eri ikä- ja elämäntilanteisiin sopiva hedelmällisyysneuvonta ja -ohjaus osaksi olemassa olevia palveluja sekä ajantasaistaa ja turvata koulujen ja oppilaitosten tarjoama seksuaali- ja tunnekasvatus. On myös tärkeää vahvistaa synnytysturvallisuutta, tarjota tukea synnytyspelkoisille ja kehittää tarvittaessa hoitopolkua ja tarjota psykososiaalista tukea keskenmenon kokeneille.

Keskustelujen osallistujat esittivät, että lapsettomuushoitoihin tulee taata niiden kysyntää vastaavat resurssit, ja hoitojen yhdenvertainen saatavuus ja oikea-aikaisuus on turvattava julkisella sektorilla. Hoitoon pääsyn kriteerit on tarpeen päivittää ja yhdenmukaistaa nykyisen tarpeen mukaiseksi. Hedelmöityshoitojen tulisi lähtökohtaisesti olla maksuttomia, ja niihin tulisi kytkeä myös psykososiaalista tukea. Lisäksi hoitoja on kyettävä sovittamaan yhteen työelämän kanssa. Valmistelua ei-kaupallisten sijaissynnytysten mahdollistamiseksi ja kriteerien määrittelemiseksi on jatkettava oikeusministeriön selvityksen pohjalta.

Adoptioiden osalta pyöreä pöytä korosti huolehtimista toimivasta adoptiolupahallinnosta sekä adoptioneuvonnan sujuvuudesta ja ajanmukaisuudesta. Adoption aikaista ja jälkeistä tukea perheille olisi oltava saatavilla ja adoptiotuki olisi päivitettävä lisääntyvien kustannusten mukaiseksi. Adoptioprosessin ja siitä aiheutuvien kulujen läpinäkyvyyttä tulisi lisätä, ja lähtökohtana tulisi olla adoptiopalvelun julkinen rahoittaminen. Pyöreä pöytä nosti esiin myös mahdollisuuden vahvistaa kansainvälisen adoption yhteistyötä ja lisätä sitä siellä missä adoptioita tarvitaan.

Helsingissä huhtikuussa 2023

Heikki Hiilamo, tutkimusprofessori, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Susanna Hintsala, toiminnanjohtaja, Kehitysvammaliitto ry
Mikko Hulkkonen, hyvinvointijohtaja, Ruskon kunta
Esa Iivonen, johtava asiantuntija, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
Marika Jalovaara, professori, Turun yliopisto 
Reija Klemetti, tutkimuspäällikkö, THL
Tuomas Kurttila, Helsingin ensikoti ry
Johanna Laisaari, pääsihteeri, kansallinen lapsistrategia
Suvi Laru, toiminnanjohtaja, Parisuhdekeskus Kataja ry
Tiina-Maria Levamo, johtava asiantuntija, Pelastakaa Lapset ry 
Anna Moring. johtava asiantuntija, Monimuotoiset perheet -verkosto
Tiina Ristikari, tutkimusprofessori, Itla
Anna Rotkirch, tutkimusjohtaja, Väestöntutkimuslaitos, Väestöliitto r.y.
Piia Savio, toiminnanjohtaja, Lapsettomien yhdistys Simpukka ry
Ulla Siimes, toiminnanjohtaja, Lastensuojelun Keskusliitto
Tuula Stark, lakimies, Valvira
Markus Söderlund, toiminnanjohtaja, Yhteiset Lapsemme ry
Sanna Välimäki, toiminnanjohtaja, Kasper - Kasvatus- ja perheneuvonta ry