Kuntien järjestämä lääkejakelu

Eduskunnan oikeusasiamies on 7.3.2013 antanut ratkaisun (Dnro 809/4/11) koskien lääkkeiden koneellista annosjakelua avohoidossa. Kantelija arvosteli kuntien menettelyä siirtää kotihoidossa olevien asiakkaiden lääkkeiden jakelu apteekeille. Eduskunnan oikeusasiamies linjasi, ettei koneellisesta annosjakelusta saa aiheutua asiakkaalle lisäkustannuksia verrattuna kunnan itse järjestämään vastaavaan palveluun.

Lääkkeiden jakelu on kunnan lakisääteiseen järjestämisvelvollisuuteen kuuluva tehtävä osana terveydenhuoltolain (1326/2010) tarkoittamaa sairaanhoitoa. Kunnalla on erilaisia vaihtoehtoisia tapoja järjestää lakisääteiset tehtävänsä. Kunta voi kuntalain (365/1995) 2 §:n 3 momentin ja sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta annetun lain (733/1992) 4 §:n perusteella esimerkiksi hoitaa lääkkeiden jakelun itse tai hankkia lääkkeiden annosjakelupalvelun apteekilta.

Jos kunta tai kuntayhtymä järjestää palvelun ostopalveluna, palvelun käyttäjältä on sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992, asiakasmaksulaki) 12 §:n 1 momentin mukaan perittävä samat maksut ja korvaukset kuin kunnan tai kuntayhtymän itse järjestämästä vastaavasta palvelusta.

Jatkuvasti ja säännöllisesti annetusta kotisairaanhoidosta ja sosiaalihuoltoasetuksen (607/1983) 9 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesta kotipalvelusta voidaan periä kohtuullinen kuukausimaksu, joka määräytyy palvelun laadun ja määrän, palvelun käyttäjän maksukyvyn sekä perheen koon mukaan. Enimmäismaksun määräytymisestä on säädetty sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetussa asetuksen (912/1992, asiakasmaksuasetus) 3 §:ssä. Maksun määrä riippuu henkilön maksukyvyn lisäksi muun muassa siitä, mitä palveluja kotipalvelu ja kotisairaanhoito sisältävät. Maksu ei myöskään saa asiakasmaksulain 2 §:n mukaan ylittää palvelun tuotantokustannuksia.

Jos kunta hankkii lääkkeiden annosjakelun ostopalveluna, kunta vastaa siitä aiheutuvista kustannuksista. Jos kotihoitoon kuuluu hoitosuunnitelman mukaisesti lääkkeiden jako annostelijaan, kunta vastaa lisäkustannuksista ulkoistaessaan annosjakelun apteekeille. Tästä ei siis saa aiheutua asiakkaalle lisäkustannuksia, kuten eduskunnan oikeusasiamies edellyttää.

Sosiaalihuoltolain (710/1982) 22 §:n mukaisessa palveluasumisessa on noudatettava vastaavaa linjaa.

Siltä osin kuin lääkkeiden annosjakeluun liittyminen on avohoidon asiakkaalle tosiasiallisesti vapaaehtoista ja asiakas valitsee annosjakelun, asiakkaan tulee vastata itse kustannuksista.

Asiakkaiden kotona asumisen tukemisen kannalta on joka tapauksessa olennaista, että heidän lääkehoidostaan huolehditaan osana kotihoitoa. Kunta päättää siitä, miten kotihoidon palvelu järjestetään.

Lääkkeiden koneellista annosjakelua voidaan pitää turvallisuussyistä hyvänä vaihtoehtona. Se myös vapauttaa kotihoidon työntekijöiden aikaa muuhun hoitoon ja huolenpitoon. Koska suurella osalla etenkin kotihoidon vanhusasiakkaista on vaikeuksia asioida itsenäisesti apteekissa, mahdollisuus saada kotihoidon apua ainakin lääkkeiden hakemiseen apteekista on välttämätöntä.

[email protected]