Vapaus ei tule itsestään. Kannanotto LGBTI-oikeuksien puolesta
Lauantain 25. kesäkuuta vastainen yö alkoi Oslossa hyvissä tunnelmissa. Meneillään oli Pride-festivaali. Seuraavana päivänä oli määrä järjestää Pride-kulkue.
Sateenkaaren värit näkyivät kaikkialla Oslossa, ja juhlatunnelma oli korkealla. Ihmiset olivat runsain joukoin juhlistamassa vapaata rakkautta ja oikeutta rakastaa ketä haluaa. He juhlistivat ylpeyttä ja oikeutta olla oma itsensä, yhdessäoloa.
Äkkiä sateenkaari muuttui mustaksi.
Keskellä juhlahumua ammuttiin laukauksia. Kaksi henkilöä sai surmansa, ja 26 haavoittui. Kyseessä oli hyökkäys meitä kaikkia vastaan mutta varsinkin vakava isku LGBTI-yhteisöä vastaan.
Me tasa-arvosta ja LGBTI-asioista vastaavat pohjoismaiset ministerit olemme huolissamme seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvasta syrjinnästä, vihasta ja väkivallasta. Kun jotakuta kohdellaan kaltoin sen vuoksi, että he ovat transihmisiä. Kun "homo"-sanaa käytetään haukkumasanana. Kun Pohjoismaissa LGBTI-ihmisillä on usein itsemurha-ajatuksia tai -yrityksiä, henkistä pahoinvointia ja yksinäisyyttä. Tai kun monet LGBTI-ihmiset kokevat fyysistä, psyykkistä tai seksuaalista väkivaltaa. Tässä meillä on todellinen ongelma.
LGBTI-ihmiset ovat historiallisesti joutuneet kokemaan syrjintää, myös lainsäädännössä, koska heidän identiteettinsä tai seksuaalisuutensa on erilainen kuin valtaväestöllä. Vaikka LGBTI-ihmisten asema on Pohjoismaissa vahvistunut, Oslon hyökkäys muistuttaa meitä siitä, etteivät kaikki halua avointa yhteiskuntaa, jossa on tilaa erilaisuudelle. Kenenkään ei kuitenkaan pitäisi – Pohjoismaissakaan – joutua kokemaan olevansa vääränlainen tai joutua syrjityksi sen vuoksi, minkälainen on tai ketä rakastaa.
LGBTI-ihmisten tasavertaisia mahdollisuuksia koskeva keskustelu käy ankarana. Varsinkin verkkokeskusteluissa unohtuu helposti, että puhumme oikeista ihmisistä, joilla on oikeita ongelmia. Tämä on huolestuttavaa. Kyse on ihmisistä, joita meillä on velvollisuus kuunnella ja velvollisuus tukea. He uskaltavat rohkeasti olla oma itsensä, ja siitä meidän kaikkien pitäisi ottaa opiksi.
Me pohjoismaiset ministerit myönnämme, että aiheesta käydään vaikeita keskusteluja. Niille täytyy olla sijaa. Mutta vaadimme, että tätä keskustelua käydään avoimesti, kunnioittavasti ja tiedon pohjalta. Yhdestä asiasta meidän on yhteiskuntana oltava yksimielisiä. Meidän on yhdessä vastustettava vihaa ja syrjintää.
Taistelua kaikille vapaasta, osallistavasta ja turvallisesta yhteiskunnasta ei ole vielä voitettu. Siksi meidän on muistutettava toisiamme siitä, että yhdenvertaisuus on perustavanlaatuinen ihmisoikeus. Vapaus ei tule itsestään. Se ei ole koskaan tullut itsestään – eikä tule koskaan tulemaan.
Emme voi tyytyä vain heiluttamaan sateenkaarilippua Pride-juhlallisuuksissa.
Haluamme tehdä työtä edistyksen eteen. Olemme varmoja siitä, että ihmisoikeudet, vapaus ja monimuotoisuus hyödyttävät meitä kaikkia. Ja me Pohjoismaissa haluamme olla tässä edelläkävijöitä.
Allekirjoittajat: Islannin pääministeri ja tasa-arvoministeri Katrín Jakobsdóttir, Tanskan kuljetus- ja tasa-arvoministeri Trine Bramsen, Norjan kulttuuri- ja tasa-arvoministeri Anette Trettebergstuen, Grönlannin hallituksen (Naalakkersuisut) talous-, raaka-aine-, oikeus- ja tasa-arvoasiain ministeri Naaja H. Nathanielsen, Suomen pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri Thomas Blomqvist