Sosiaaliturvauudistuksessa on kyse myös tavasta toimia ja prosessista, jolla yhteiskunnallista lisäarvoa luodaan
Kumpi on tärkeämpää: sosiaaliturvan sisällöllinen uudistaminen vai onnistunut toimeenpano? Luultavasti tarvitsemme näitä molempia käsi kädessä. Sisältöjen lisäksi sosiaaliturva on myös niiden organisoimista asiakkaille tarjottaviksi palveluiksi. Tarvitaan toimintamalleja, niitä tukevia järjestelmiä ja teknologioita. Toimeenpanoon liittyvät kysymykset on järkevää huomioida jo lainsäädäntövaiheessa.
Millaisen hyvinvointivaltion ja sosiaaliturvaprosessin rakentaisimme tänään – vapaasti puhtaalta pöydältä - kaikilla taloudellisilla resursseilla, osaamisella sekä nyt olemassa olevilla teknologioilla? Ero on huimaava verrattuna siihen, mistä lähdimme sosiaaliturvaprosessissa liikkeelle noin viisikymmentä vuotta sitten.
Suomen sosiaaliturvan nykyjärjestelmä ja sen osakomponentit ovat syntyneet vuosikymmenten aikana hitaan kasvuprosessin tuloksena. Kullakin tuella, etuudella, palvelulla ja prosessilla on ollut oma luonnollinen syynsä ja paikkansa. Kehityksen tuloksena kokonaisuuden hallinta on kuitenkin asteittain heikentynyt.
Nykytilanteemme on hankala digitalisoinnin kannalta. Toimijoita on paljon, eikä tieto liiku sujuvasti niiden välillä. Työn murros on lisännyt moniroolisuutta sekä kasvattanut roolisiirtymien kellotaajuutta. Olemme tilanteessa, jossa ihmiset ovat yhä useammin useassa roolissa samanaikaisesti. Roolinvaihdokset sekoittavat järjestelmää, jolloin tietokatkoksista, hitaudesta sekä epäselvästä vastuunjaosta kimpoavat haitat moninkertaistuvat.
Paremmassa sosiaaliturvan asiakaskokemuksessa teknologian ja ihmisen välisen vuorovaikutuksen yhteensopivuus ja harmonia ratkaisevat pelin. Meidän on mietittävä erityisesti kansalaisten roolin kehittymistä osana sosiaaliturvaprosessia. Millä tavoin digitaaliset palvelut voisivat tukea asiakasta erilaisissa valintatilanteissa tai luoda mahdollisuuksia omien tietojen hallitsemiseksi? Tätä varten meidän kannattaa asettaa uuden sosiaaliturvaekosysteemin ytimeen yhtenäinen tietopohja, kansalaisen elämänkaari, elämäntilanteet ja siirtymät. Sen jälkeen kannattaa maksimoida kokonaisvaltaisen tietojohtamisen, kattavien tietokantojen ja tekoälyn tarjoamat mahdollisuudet.
Kaikkien muutoshankkeiden ydin on yhteisen tavoitteen kirkkaus sekä yhteinen tahto muuttua. Kun katsoo sosiaaliturvauudistusta teknologian kannalta, on hyvä kysyä, kuinka nopeasti muutos on toteuttavissa. Yksi sosiaaliturvauudistuksen vaikeimmista haasteista on sovittaa yhteen itsenäisesti toimivia organisaatioita ja eri kellotaajuksilla tikittäviä prosesseja. On ymmärrettävää, että lainmuutokset ja uuden osaamisen kehittäminen vievät aina aikaa. Toisaalta elämme myös teknologisesti kaiken aikaa kiihtyvän kehityksen keskellä. Tällöin viisaus ja kaukokatseisuus korostuvat, jotta pitkäkestoiset arkkitehtuurivalinnat ja niitä tukevien järjestelmien modulaarisuus toimivat myös huomenna saumattomasti yhteen ja mahdollistavat jatkuvan kehityksen.
Haasteemme on arvioida oikein, millaisessa teknologisessa prosessiympäristössä toimimme tulevaisuudessa ja varmistaa sen yhteensopivuus sosiaaliturvaan liittyvien sisällöllisten päätösten kanssa. Uskon, että meillä Suomessa on hyvät mahdollisuudet onnistua tällä matkalla. Olemme jo pitkään perustaneet tulevaisuutemme osaamiseen, luottamukseen ja teknologiaan – ja näiden varaan on hyvä rakentaa myös tulevaisuuden sosiaaliturvaa.
Antti Koivula
Pääjohtaja, Työterveyslaitos
Kirjoittaja on sosiaaliturvakomitean pysyvä asiantuntija.